www.kumikana.org - Miten saan koirani kiinnostumaan itsestäni?
www.kumikana.org > Koulutus > Kontakti

Miten saan koirani
kiinnostumaan itsestäni?

Vieruskaverisi koirakoulussa saa koiran tekemään mitä tahansa, koira tapittaa häntä herkeämättä. Pieni kädenliike tai hiljainen sana, ja koira on jo suorittanut tehtävän. Itse roikut hihnanvarressa hiki otsaa pitkin valuen ja yrität saada koiran nostamaan kuononsa maasta edes hetkeksi. Toisella puolella naapuri harjoittelee seuraamista ja koira pysyy joka käänteessä vasemmalla sivulla eikä jää senttiäkään jälkeen. Oma versiosi seuraamisesta on lähinnä "seuraa!" "ei!" "ylös sieltä!" "sivulla!" "tänne nyt!" -sanojen toistelua.

Miten jotkut sen tekevät? Miksi oma koirasi on niin junttura ja jästipää?

Kaikki ovat joskus kuulleet puhuttavan kontaktista, se on yksi tottelevaisuusohjaajien mielisanoista. Kuitenkin itse sanan sisältö ja merkitys tuntuu olevan henkimaailman asioita, sitä joko on tai ei, eikä kukaan osaa selittää mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Tässä on yksi yritys.

Koiran saa kyllä katsomaan hetken ajan käyttäytymällä hullusti ja tekemällä jotain yllättävää. Se ei kuitenkaan ole vielä kontaktia. Kontakti on jotain syvempää kuin pelkkä katsominen. Vaikka hyppisit miten kärrynpyörää ja tanssisit irlantilaisia kansantansseja, kiinnostaa se koiraa vain jonkin aikaa, sitten se menettää tehonsa.

Joku on sanonut, että katsekontakti, "huomio", on koulutuksen funktio. Sillä hän tarkoittaa, että koulutettaessa koiraa se alkaa automaattisesti katsoa enemmän ohjaajaa ja odottaa ohjeita ja uusia mielenkiintoisia tehtäviä. Se on myös johtajuuden funktio. Johtaja käyttäytyy välinpitämättömästi alaisiaan kohtaan, mutta alaiset tarkkailevat johtajaa jatkuvasti.

Omiin asioihinsa keskittyvää koiraa on miltei mahdoton kouluttaa, eikä ole mukavaa kummallekaan osapuolelle, jos koiraa joutuu nykimään ja komentamaan koko ajan. Jos koiran kanssa ei ole koskaan tehty mitään muuta kuin kävelty yhdessä, ei koirakoulussa voi odottaa muuta kuin alkukankeutta. Koira ei pidä ihmistä aloitteentekijänä eikä yleensäkään mielenkiintoisena, koska ihminen ei ole koskaan asettanut ehtoja koiralle - se on saanut kaiken haluamansa ilmaiseksikin, miksi sen pitäisi nyt huomioida omistajaa mitenkään?

Hyvän suhteen ja kontaktin luominen alkaa jo pentuaikana. Jos pentua kannustetaan katsomaan omistajaa ja palkitaan se siitä, se alkaa hakea katsekontaktia itse. Pienenkin pennun kanssa voi puuhata kaikenlaista ja opettaa se vaikka menemään maahan, istumaan, jopa noutamaan, kunhan opetus on rentoa ja leikinomaista. Pennun pitää oppia yhdistämään omistajansa ja koulutushetket mukavaan puuhailuun yhdessä. Jos lausut koiran nimen ja se kääntyy heti sinua kohti kuin kysyäkseen "mitäs nyt tehdään?", voit puhua jo kontaktista.

Vanhemman koiran kanssa uuden suhteen luominen voi olla ohdakkeista. Aikaisemmin mainittiin johtajuus katsekontaktin yhteydessä ja ehtojen asettaminen. Jos rakas purulelu on lattialla olevassa korissa, ei omistaja näyttele sen hakemisessa mitään roolia. Mutta jos lelu onkin kaapissa ja omistajalla avain, on tilanne toinen. Nyt täytyy kuitenkin varoa sitä, että koira tottelee vain silloin, kun se haluaa lelunsa. Ei siis saa odottaa siihen asti, että koira pyytää lelua, vaan toimia itse jo aikaisemmin. Tämä on loistava tilaisuus opettaa koira esimerkiksi istumaan, menemään maahan ja katsomaan kauniisti. Kun koira on tehnyt pyydetyn asian, sitä kehutaan ja sille annetaan jokin leluista. Jonkin ajan päästä lelu otetaan pois, koira saa tienata sen uudelleen. Ihminen siis saa aikaan koiran käytöksen ja koiran käytös saa aikaan palkitsemisen. Kun koira osaa opetetun asian kunnolla, siltä voidaan vaatia sen suorittamista, vaikkei sitä niin huvittaisikaan. Johtajuus on myös määrätietoisuutta ja sanojensa takana seisomista.

Kontaktin voi oikeastaan sanoa olevan sitä, että koira ja ihminen pelaavat samojen sääntöjen mukaan. Koira tietää, että oman ihmisen katsominen ja kuunteleminen on hyvä juttu ja ihminen tietää, miten koirassa synnytetään halu katsoa ja kuunnella. Ihminen ei käskiessään höpötä vaan puhuu asiaa, ja koira tietää sen. Tavallinen pulliainen selviää pitkälle seuraavalla totuudella: Koira tekee sellaisia asioita, millä on mukavia ja miellyttäviä välittömiä seurauksia. Se ei mieti toimintansa pitempiaikaisia vaikutuksia. Jos omistajan katsominen ei muuta juuri sillä hetkellä elämää parempaan suuntaan, miksi katsoa uudestaan? Kentän haistelu voi sentään johdattaa vaikka hiiren tai ihanan naisen jäljille.

Joskus puhutaan kontaktiharjoituksista. Näillä tarkoitetaan joskus aktivointia ja joskus katsekontaktiin kannustavia leikkejä. Voit kokeilla teidän molempien huviksi seuraavia:

1. Ota makupala toiseen käteesi ja kyykisty istuvan koiran eteen. Vie makupala käsivarrenmitan päähän sivulle. Koira katsoo ensin makupalaa ja yrittää ottaa sen, pidä se nyrkin sisällä. Kun koira vilkaiseekin sinua, sano heti "hyvä" ja anna makupala. Jos koira vilkaisee sinua etkä ehdi palkita sitä, se ei ehkä vilkaise enää pitkään aikaan vaan yrittää muita keinoja. Ole siis tarkka.
2. Laita koira makaamaan. Aseta makupala koiran eteen. Vaikeusasteesta riippuu onko nami tassujen edessä, välissä vaiko peräti päällä. Koiran pitää pyytää lupa katsomalla sinua, vasta kun olet sanonut "ole hyvä" se saa ottaa namin.
3. Tässä tarvitaan avustaja. Laita makupala maahan, avustaja viereen, jalka tai käsi makupalaa suojaamaan. Mene itse parin metrin päähän. Päästä koira tutkimaan namia. Koiran täytyy tässä (käskystä) tulla luoksesi kauniisti istumaan saadakseen namin piilosta.

Muista vielä, ettei mikään koira ole jästipää. Jotkut koirat vain tarvitsevat enemmän hyviä syitä katsoa omistajaa kuin toiset.

© Milla Havanka
Lue lisää
Miellyttämisenhalu, myyteistä suurin
Makupalat
www.kumikana.org > Koulutus > Kontakti