www.kumikana.org > Koulutus > Kontakti
|
Miten saan koirani kiinnostumaan itsestäni?
Vieruskaverisi koirakoulussa saa koiran tekemään mitä tahansa, koira tapittaa
häntä herkeämättä. Pieni kädenliike tai hiljainen sana,
ja koira on jo suorittanut tehtävän. Itse roikut hihnanvarressa hiki otsaa pitkin
valuen ja yrität saada koiran nostamaan kuononsa maasta edes hetkeksi. Toisella
puolella naapuri harjoittelee seuraamista ja koira pysyy joka käänteessä vasemmalla
sivulla eikä jää senttiäkään jälkeen. Oma versiosi seuraamisesta on lähinnä "seuraa!" "ei!" "ylös sieltä!" "sivulla!" "tänne nyt!" -sanojen toistelua.
Miten jotkut sen tekevät? Miksi oma koirasi on niin junttura ja jästipää?
Kaikki ovat joskus kuulleet puhuttavan kontaktista, se on yksi
tottelevaisuusohjaajien mielisanoista. Kuitenkin itse sanan sisältö
ja merkitys tuntuu olevan henkimaailman asioita, sitä joko on tai ei,
eikä kukaan osaa selittää mitä sillä
oikeastaan tarkoitetaan. Tässä on yksi yritys.
Koiran saa kyllä katsomaan hetken ajan käyttäytymällä hullusti ja tekemällä
jotain yllättävää. Se ei kuitenkaan ole vielä kontaktia. Kontakti on jotain
syvempää kuin pelkkä katsominen. Vaikka hyppisit miten kärrynpyörää ja
tanssisit irlantilaisia kansantansseja, kiinnostaa se koiraa vain jonkin aikaa,
sitten se menettää tehonsa.
Joku on sanonut, että katsekontakti, "huomio", on koulutuksen funktio. Sillä
hän tarkoittaa, että koulutettaessa koiraa se alkaa automaattisesti katsoa
enemmän ohjaajaa ja odottaa ohjeita ja uusia mielenkiintoisia tehtäviä. Se on
myös johtajuuden funktio. Johtaja käyttäytyy välinpitämättömästi alaisiaan
kohtaan, mutta alaiset tarkkailevat johtajaa jatkuvasti.
Omiin asioihinsa keskittyvää koiraa on miltei mahdoton kouluttaa, eikä ole
mukavaa kummallekaan osapuolelle, jos koiraa joutuu nykimään ja komentamaan
koko ajan. Jos koiran kanssa ei ole koskaan tehty mitään muuta kuin kävelty
yhdessä, ei koirakoulussa voi odottaa muuta kuin alkukankeutta. Koira ei pidä
ihmistä aloitteentekijänä eikä yleensäkään mielenkiintoisena, koska ihminen ei
ole koskaan asettanut ehtoja koiralle - se on saanut kaiken haluamansa
ilmaiseksikin, miksi sen pitäisi nyt huomioida omistajaa mitenkään?
Hyvän suhteen ja kontaktin luominen alkaa jo pentuaikana. Jos pentua
kannustetaan katsomaan omistajaa ja palkitaan se siitä, se alkaa hakea
katsekontaktia itse. Pienenkin pennun kanssa voi puuhata kaikenlaista ja
opettaa se vaikka menemään maahan, istumaan, jopa noutamaan, kunhan
opetus on rentoa ja leikinomaista. Pennun pitää oppia yhdistämään omistajansa
ja koulutushetket mukavaan puuhailuun yhdessä. Jos lausut koiran nimen ja se
kääntyy heti sinua kohti kuin kysyäkseen "mitäs nyt tehdään?", voit puhua jo
kontaktista.
Vanhemman koiran kanssa uuden suhteen luominen voi olla ohdakkeista.
Aikaisemmin mainittiin johtajuus katsekontaktin yhteydessä ja ehtojen
asettaminen. Jos rakas purulelu on lattialla olevassa korissa, ei omistaja
näyttele sen hakemisessa mitään roolia. Mutta jos lelu onkin kaapissa ja
omistajalla avain, on tilanne toinen. Nyt täytyy kuitenkin varoa sitä, että
koira tottelee vain silloin, kun se haluaa lelunsa. Ei siis saa odottaa siihen asti,
että koira pyytää lelua, vaan toimia itse jo aikaisemmin. Tämä on loistava
tilaisuus opettaa koira esimerkiksi istumaan, menemään maahan ja katsomaan
kauniisti. Kun koira on tehnyt pyydetyn asian, sitä kehutaan ja sille annetaan
jokin leluista. Jonkin ajan päästä lelu otetaan pois, koira saa tienata sen
uudelleen. Ihminen siis saa aikaan koiran käytöksen ja koiran käytös saa
aikaan palkitsemisen. Kun koira osaa opetetun asian kunnolla, siltä voidaan
vaatia sen suorittamista, vaikkei sitä niin huvittaisikaan. Johtajuus on myös
määrätietoisuutta ja sanojensa takana seisomista.
Kontaktin voi oikeastaan sanoa olevan sitä, että koira ja ihminen pelaavat
samojen sääntöjen mukaan. Koira tietää, että oman ihmisen katsominen ja
kuunteleminen on hyvä juttu ja ihminen tietää, miten koirassa synnytetään
halu katsoa ja kuunnella. Ihminen ei käskiessään höpötä vaan puhuu asiaa,
ja koira tietää sen. Tavallinen pulliainen selviää pitkälle seuraavalla
totuudella: Koira tekee sellaisia asioita, millä on mukavia ja
miellyttäviä välittömiä seurauksia. Se ei mieti toimintansa pitempiaikaisia
vaikutuksia. Jos omistajan katsominen ei muuta juuri sillä hetkellä elämää
parempaan suuntaan, miksi katsoa uudestaan? Kentän haistelu voi sentään
johdattaa vaikka hiiren tai ihanan naisen jäljille.
Joskus puhutaan kontaktiharjoituksista. Näillä tarkoitetaan joskus aktivointia
ja joskus katsekontaktiin kannustavia leikkejä. Voit kokeilla teidän molempien
huviksi seuraavia:
1. Ota makupala toiseen käteesi ja kyykisty istuvan koiran eteen. Vie
makupala käsivarrenmitan päähän sivulle. Koira katsoo ensin makupalaa
ja yrittää ottaa sen, pidä se nyrkin sisällä. Kun koira vilkaiseekin sinua,
sano heti "hyvä" ja anna makupala. Jos koira vilkaisee sinua etkä ehdi
palkita sitä, se ei ehkä vilkaise enää pitkään aikaan vaan yrittää muita
keinoja. Ole siis tarkka.
2. Laita koira makaamaan. Aseta makupala koiran eteen. Vaikeusasteesta
riippuu onko nami tassujen edessä, välissä vaiko peräti päällä. Koiran
pitää pyytää lupa katsomalla sinua, vasta kun olet sanonut "ole hyvä"
se saa ottaa namin.
3. Tässä tarvitaan avustaja. Laita makupala maahan, avustaja viereen,
jalka tai käsi makupalaa suojaamaan. Mene itse parin metrin päähän.
Päästä koira tutkimaan namia. Koiran täytyy tässä (käskystä) tulla
luoksesi kauniisti istumaan saadakseen namin piilosta.
Muista vielä, ettei mikään koira ole jästipää. Jotkut koirat vain tarvitsevat enemmän hyviä syitä katsoa omistajaa kuin toiset.
© Milla Havanka
|
Lue lisää
Miellyttämisenhalu, myyteistä suurin
Makupalat
|
www.kumikana.org > Koulutus > Kontakti
|