www.kumikana.org > Koulutus > Kastrointi- ja sterilointikysymykset > Vastaukset: Urokset 1 2 3 4 5 | Nartut
1. uros
2. x-rotu
3. kastroitaessa vähän alle vuoden
4. Syynä yliseksuaalisuus, machoilu yms. Ystävä suositteli.
5. Toimenpide todellakin auttoi, olen erittäin tyytyväinen. Koira on nykyään todella lupsakka ja ihana otus! Lisäksi taloudessa on nykyään myös narttu, joten kannatti siinäkin mielessä.
6. Toimenpide oli nopea ja helppo (olin itse katsomassa). Koira toipui viikossa, tikit pidettiin 10 päivää. Alussa särkylääkettä, eka yö oli aika vaikea (kipeä).
7. ei sivuvaikutuksia
8. maksoi vaille 600,- (HKI) Alueelle todella halpa, muissa paikoissa maksoi yli 1000,-
9. Olen ollut kaikin puolin tyytyväinen, vaikeasta koirasta tuli ihana möllykkä, joka ei turhista vouhota, mutta ei ole myöskään ole mikään "vihannes", eli on kuitenkin iloinen ja pirteä!

E.T.
1. uros
2. X-rotu (corgi-pystykorva)
3. 2,5 v.
4. Ylivilkas seksuaalisesti, toinen kives oli myös epämuodostunut (ja hysteerisenä olin varma, että se on vähintään kasvain :). Ratkaisua pohdin melkein vuoden, kunnes kävi niin, että pojan kivekset paleltuivat pahasti; osa ihosta meni kuolioon, jolloin se myös halkesi. Tuohon halkeamaan pääsi sitten bakteeri ja tulehdus oli taattu. Kolmen kuukauden antibioottirumba ennen kuin tulhdus saatiin pois. Niinpä tulin siihen tulokseen että nyt poitsu kastroidaan.
5. Ylivilkkauteen narttujen suhteen kyllä. Muuhun luonteeseen ei ollenkaan.
6. Erittäin nopeasti. Ensinmäinen ilta meni vallan vailla itkua ja toisena iltana jo lenkillä muutama ilopyrähdys. Viikon päästä ei mitään enää huomannutkaan (paitsi toisen koiran sekä poitsun haistelu ko. paikkaa kovin kummastuneen näköisenä).
Miten hoidettiin? Kauluri ei käynyt koska kaveri olisi auttanut nuolemisessa mielellään, joten pöksyt jalkaan jottei pääse tikkejä repimään ja sitten vain pidettiin huoli ettei pääse tulehtumaan.
7. Ei-toivottuja sivuvaikutuksia: koira lihoo pelkästään ruokaa näkemällä :) ja ahneus lisääntyi (mikäli se vain on mahdollista tämän syöpön kohdalla)
8. 890 mk / Espoo (hintaan sisältyy samalla pois napsaistut irtonaiset/luuttomat takakannukset)
9. Mikäli koira kastroidaan käyttäytymisen takia (aggressiivisuus tms.) kannattaisi se tehdä kyllä aiemmin kuin yli kaksivuotiaana. Vili käyttäytyy täysin opituilla tavoilla eli toisinaan astuukin vielä ja selkeästi kiinnostuu jos eteen tuodan juoksuinen narttu, mutta koska hormonitoiminta ei laukea niin käyttäytyminen ei johda enää siihen pane in the ass - vaiheeseen. Kaikenkaikkiaan olen ollut tyytyväinen... nythän meillä on joskus mahdollista saada narttukin taloon :) Heti kun olen keksinyt mitä teen briardpojulleni... hän saa kyllä pitää perhekalleutensa :)

A.A.
1. uros
2. X-rotu (bullmastiffi-amstaffi)
3. Kastroitiin 1,5-vuotiaana
4. Pentua otettaessa jo päätettiin leikkauksesta, koska kotona on myös narttuja (sijoituksessa, joten jalostuskäytössä) ja juoksuaikojen oletettiin aiheuttavan ongelmia - ja niinhän ne tekivätkin.
5. Narttujen astuminen (tai sen yrittäminen) juoksuaikoina jatkuu yhä, joskin huutaminen, syömättömyys ja yletön stressaaminen ovat toki jääneet pois. Uros flirttailee myös edelleen häpeilemättömästi vieraidenkin narttujen kanssa. Ennen leikkausta se tuli toimeen kaikkien - myös toisten urosten - kanssa (siis ei rähissyt tai haastanut riitaa), johtuen suunnattomasta itsetunnostaan ja -varmuudestaan. Leikkaus taisi romahduttaa molemmat, ja heti leikkauksen jälkeen alkoivat ongelmat toisten koirien kanssa. Nykyisin se ei tule toimeen yhdenkään vieraan koiran kanssa (oli sitten uros tai narttu), koska muut eivät suhtaudu siihen enää uroksena ja se saa sietää aikamoista kohtelua, kuten astumista. Eli siinä mielessä en ole tyytyväinen, mutta fakta on, että vaihtoehtoja ei ollut - kukaan ei olisi pystynyt elämään samassa taloudessa tämän ja narttujen kanssa...
6. Itse toimenpiteessä ongelmia aiheutti se, että koiralla todettiin lievä verenhyytymishäiriö. Koska kastrointi toteutettiin jättämällä kivespussit paikoilleen (=pienempi leikkaushaava) ja hyytymisongelma todettiin vasta ompeluvaiheessa, keräytyi kivespussiin valtavat määrät vuotoverta ja nestettä leikkauksen jälkeen. Kivespussi paisui ison appelsiinin kokoiseksi viikon ajaksi, ja siihen jouduttiin laittamaan putki nesteen ulossaamiseksi. Ihon voimakkaan venymisen ja suihkuttamisen tuloksena kivespussin iho kuivui ja halkeili, ja turvotuksen lopulta alkaessa laskea saimme uuden ongelman: kivespussi oli täynnä pieniä vuotavia haavoja. Lopputulos oli se, että koira nukkui enimmäkseen seisaallaan pari viikkoa, kun istuminen ja makaaminen koskivat niin paljon... Hoitona käytettiin antibiootteja ja kylmällä vedellä suihkuttamista, ja haavoihin Terrapoly-voidetta. Jos verenhyytymishäiriöstä olisi tiedetty ennakkoon, olisi leikkaus tottakai suoritettu poistaen myös kivespussit, mikä olisi ollut tässä tapauksessa ehdottomasti parempi vaihtoehto.
7. Ei-toivotut sivuvaikutukset taisi tulla jo mainittuakin, eli fyysisesti nuo edellä kuvatut ongelmat, ja psyykkisesti suhtautuminen toisiin koiriin.
8. Leikkauksen hinta oli 350 mk ja se tehtiin Mäntässä. Saimme ongelmien ilmetessä jatkohoitoon tarkoitetut lääkkeet ilmaiseksi.

H.M.
1. Uros
2. Suomenlapinkoira
3. 2,5 vuotiaana
4. Ettei pääsisi "vahinko"astumaan narttuja,naapuristossa kun niitä on aika paljon. (Ei-toivottujen pentujen pelko, koira on aina vapaana pihassa.) Toisille uroksille rähinöinti, joskus tapahtuva karkailu. Kukaan ei suositellut, päädyimme itse siihen ratkaisuun.
5. Olen ollut tyytyväinen, karkaile ei enää kuin todella harvoin. Toisille uroksille rähinöinti ei kyllä loppunut. Ja ei enää tarvitse pelätä, että koiralle tulisi ei-toivottuja jälkeläisiä.
6. Toipuminen kesti parisen päivää. Kotona annettiin aspiriinin puolikas kahdesti päivässä, muuta hoitoa ei tarvinnut. Toimenpide ei ollut mitenkään hankala, kaikki sujui hyvin.
7. No koira lihoi 3 kiloa leikkauksesta... :( Ei muita ei-toivottuja "sivuvaikutuksia".
8. 450 markkaa, Petäjävedellä

L.S.
Hei Milla!
Tässä pyytämiäsi tietoja omista kokemuksistani.

Uroskoiramme leikattiin pari kuukautta sitten 7 vuoden iässä. Koira on sekarotuinen (emä pohjanpystykorva, isä sekarotuinen suomenpystykorva).

Suurin syy kastrointiin oli se, että nuoremman uroskoiramme tultua n. vuoden ikään tämä vanhempi herra alkoi ilmeisesti luulla norjanharmaata tyttökoiraksi, josta seurasi pervoilua! Ja tuota se harrasti myös kaikkien muidenkin koirakaveriensa kanssa, sekä urosten että narttujen! Koira saattoi myös olla parikin päivää reissussa jos pääsi karkuun pihaltamme esim. häkkiin vietäessä. Lisäksi kaikki muu samaan "oireistoon" liittyvä käyttäytyminen, kuten ulvominen ja kaikenlainen haikailu kylille, jos sai vainua juoksussa olevasta nartusta. Koira on aina vetänyt hihnassa, tosin iän myötä se on hiukan vähentynyt.

Toimenpide tosiaankin auttoi! "Pervoilu" loppui siihen paikkaan. Koira ei ole enää karannut pihalta, vaikka emme sitä pitkiä aikoja pidäkään irrallaan. Ainoa karkumatka jonka koiraherra on tehnyt leikkauksen jälkeen kesti n. 20 minuuttia. Lenkillä ei enää pysähdytä nuoleskelemaan kaikkia narttujen hajujälkiä. Hihnassa vetäminen ei loppunut, ehkä väheni hiukan. Koira on jo 7 v., eli oli jo sisäistänyt vetämisen! Koira painaa vain n. 15 kg, eli on kuitenkin hallittavissa, ja muutenkin se vetää yleensä vain kotoa pois päin mentäessä.

Ylimääräisenä plussana tuli se, että koirasta tuli sosiaalisempi! Se on alkanut seurustella enemmän sekä isäntäväen että nuoremman koiramme kanssa. Ennen se alentui leikkimään nuoremman kanssa ehkä n. 5 minuuttia kerrallaan, nyt kaverukset leikkivät yhdessä tuntikausia! Koirillamme on nyt kunnolla seuraa toisistaan.

Leikkaus sujui nopeasti yksityislääkärin vastaanotolla. Toimenpide kesti ehkä n. 15 minuuttia, ja sen aikana istuskelimme odotushuoneessa. Nukutuksen vaikutus kesti useita tunteja, koira heräsi täysin vasta aamuyöllä, kun leikkaus tehtiin illalla. Saimme lääkäriltä mukaan kaulurin, kaksi antibioottia sisältävää ruiskua sekä terän tikkien poistoa varten. Antibioottiruiskeet piti antaa kahden päivän välein. Vaihtoehtona olisi ollut pillerikuuri, mutta mielestäni kahdesti ruiskuttamalla (niskanahkaan)selvisi helpommalla. Kaulurin laitoimme koiralle aina kun emme pystyneet sitä valvomaan, ettei se pääsisi puremaan tikkejä. Tosin koira ei missään vaiheessa tuntunut olevan edes kiinnostunut tikeistään, mutta varmuuden vuoksi pidimme sillä kauluria. Koiralla oli aluksi vaikeuksia kaulurin kanssa, se kun tuntui olevan jatkuvasti tiellä. Pian se kuitenkin tottui ja oppi elämään tuollaisen ylimääräisen riesan kanssa. Yleensä pidämme koiria päivisin häkissä (eristetyt ja lämmitetyt kopit) kun olemme itse töissä, mutta nyt koira sai olla sisällä, koska kaulurin kanssa se ei olisi päässyt koppiinsa.

Lääkärin ohjeen mukaan lenkit otettiin rauhallisesti muutamana ensimmäisenä päivänä. Koiralla tuntui kyllä olevan virtaa normaalisti! Merkkailut yms. ei tuottaneet mitään vaikeuksia. Kaiken kaikkiaan toipuminen sujui erittäin hyvin eikä koiralla ollut kipuja. Tosin parina ensimmäisenä päivänä se oksenteli ruokansa. Lääkärin ohjeen mukaan tikit saisi poistaa 10 -12 päivän kuluttua. Koiran olisi voinut viedä myös lääkärille tikkien poistoon, mutta uskoimme onnistuvamme siinä itsekin. Emme uskaltaneet käyttää sitä lääkärin antamaa "skalpeeraajaa", se kun oli niin terävä, että virheliike olisi voinut aiheuttaa ylimääräistä tuhoa. Sen sijaan desinfioimme tavalliset isot kynsisakset ja mies leikkeli varovasti tikit niillä. Itse pitelin koiraa selällään makuulla. Operaatio kesti jonkin aikaa, mutta meni hyvin ja koira pysyi rauhallisena.

Ainoa ehkä negatiivisempi vaikutus leikkauksen jälkeen on ollut se, että koira on hiukan lihonut, koska sille rupesi ruoka maistumaan aivan eri tavalla kuin ennen. Aikaisemmin se oli nirso ruokansa suhteen ja pysyi hoikkana, mutta nyt täytyy ruveta tarkemmin mittaamaan herran ateriat.

Leikkaus maksoi n. 500 mk maalaiskunnassa Pohjanmaalla.

Olimme harkinneet leikkausta aikaisemminkin, mutta se vain oli aina jäänyt. Ehkä pelkäsimme, että se muuttaisi koiran persoonallisuutta siten että se ei enää olisi sama reipas koiruus. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, koirasta tuli vain miellyttävämpi. Suosittelen kaikille asiaa harkitseville (tietenkin kastrointiin täytyy olla jokin todellinen syy), ja mitä nuorempana, sen parempi!

S.S.
1. Uros
2. X-rotu (labbis-karjalankarhukoira)
3. 1,5v
4. Nylkyttäminen (pomoilua + yliseksuaalisuutta), narttujen perään itkeminen varsinkin öisin, ylivilkkaus, reviirin vahtiminen. Tutut ja koirapuiston väki sai meidät vakuuttuneeksi siitä, että leikkaus kannattaa.
5. Leikkauksesta on nyt n. kuukausi ja nyt jo huomaa muutoksia hyvään suuntaan: merkkailu on vähentynyt puoleen, nylkyttäminen on loppunut kokonaan samoin narttujen perään itkeminen, reviirin vahtiminen on vielä tallella, mutta siitä varmaan päästään nyt kouluttamalla ja energiaa kyllä löytyy vielä ihan tarpeeksi, tyytyväisiä ollaan.
6. Ensimmäinen ilta kotona oli nukkumista, seuraavana päivänä jo leikki maistui kaulurista huolimatta, mutta toppuuttelimme hieman, ettei tikit repeisi. Kauluria oli pidettävä koko ajan, niin kova oli kiinnostus haavaa kohtaan. Kurakelillä laitoimme koiralle housut jalkaan, ettei haavaan mene bakteereita. Antibioottikuuri oli pakollinen viikon verran, särkylääkkeitä pari päivää. Tabletit meni kaikki nätisti maksamakkaraan paketoituina. Tikit poistettiin lääkärillä, jonka jälkeen pidimme vielä kauluria pari päivää lääkärin suosituksesta, sitten haava olikin jo valmis "nuoleskeltavaksi".
7. Vielä ei ole sivuvaikutuksia tullut, ruokaa menee saman verran kuin ennenkin.
8. 970 mk, Helsingissä. Siihen sisältyi kaikki. Pienemmälle koiralle olisi maksanut vähemmän ja isommalle enemmän.
9. Toivotaan, että reviirin vahtimisesta vielä päästään eroon. Nyt kouluttaminen on ehkä helpompaa, kun hormoonit ei haittaa keskittymistä!

M.B.
1. uros
2. lk. chihuahua
3. 2-v
4. Tuli taloon narttu pentu, ja koska näyttelyihin oli urokseni liian iso, katsoin helpoimmaksi leikkauttaa uroksen heti.
5. No ei uros kyllä narttua astu, eli siihen olen kyllä tyytyväinen
6. Koira toipui aika piankin, kotona annettiin antibioottia, ja vahdittiin ettei nuoleksi tikkejään
7. Ei-toivottuja sivuvaikutuksia tuli. Koira sai ensin yhden rakkotulehduksen, sitten uuden, ja tällä hetkellä on epävarmaa jääkö pissavika ainaiseksi vaivaksi. Johtuu kuulemma leikkauksesta
8. Sipoossa, lääkkeineen ja jälkitarkastuksineen n. 800 mk
9. Kadun todella syvästi että leikkautin, olisi ollut helpompaa ja varmasti kaikille mukavempaakin kun en olisi leikkauttanut. Kun en saa tekemättömäksi, en voi kuin soimata omaa tyhmyyttäni, toivottavasti en joudu seuraavaa yli 10 vuotta lääkitsemään koiraani.

E.L.
1. uros
2. dalmatialainen
3. kolme vuotta
4. ystävät suosittelivat sairaalloisen yliaktiivisen koiran kastraatiota. Suurena syynä oli myös valtava machoilu ja riidanhakuisuus sekä vaikea paikkojen merkkailu (myös sisätiloissa joissa oli ollut toinen koira)
5. toimenpide auttoi jonkin verran, mutta mielestäni ei täydellisesti. Kohdallamme täytyy tosin ottaa huomioon koiran kohtalaisen "myöhäinen" kastraatio, jolloin machoilumeininki oli jo opittua ja näin ollen ei kastraatiolla täysin poistettavissa. Mutta hullu käskyjen vastainen riehuminen ja korvat kuurona juokseminen jäi. Huomioon on otettava myös vereen jäävä hormoni, joka saattaa vaikuttaa vielä vuodenkin kastraation jälkeen.
6. Toimenpide nopea, helppo. Eka yö kipeä, mutta toipuminen kokonaisuudessaan nopea ja ainakin minun silmiini helppo. Tikit repesivät, mutta muuten ok.
7. Ei.
8. Maksoi pohjanmaalla 600,- Suhteellisen kallis alueeseen nähden. Hinnat vaihtelevat melkoisesti, saman toimenpiteen saa myös 150,-. Jyväskylässä (asuinkaupunki) kulut olisivat olleet 1500,- paikkeilla.
9. Kannatti. Vaikeuksista huolimatta.

H.P.
1. uros
2. kk. kääpiömäyräkoira
3. 1 1/2 vuotta
4. Poika päätettiin kastroida useammasta syystä. Ensiksikin talossa oli myös leikkaamaton narttu, eikä vahinkoa haluttu. Toisekseen jätkä on liiankin tietoinen reviiristään, pissaili sisälle, vahti reviiriään raivokkaasti. Toisten koirien kimppuun kävi kuin yleinen syyttäjä (jopa pennut ja juoksuiset nartut saivat osansa). Koulutuksesta ei riittävää apua ollut (koulutus jo pentuna), joten eläinlääkärin kanssa juteltuani päätin leikkauttaa jätkän.
5. Auttoi ehdottomasti. Sisälle pissiminen loppui, reviiri muuttui "vain merkattavaksi" alueeksi, sitä ei tarvinnut enää puolustaa henkeen ja vereen kaikilta. Yleinen häiriökäyttäytyminen (rähjääminen _kaikelle_) loppui. Toiset koirat alettiin pikkuhiljaa hyväksyä, eikä jokaista yritetty syödä elävänä. Ja kun poika oli ennen leikkausta ihan liian laiha, eikä sitä millään saatu lihomaan normaalin koiran mittoihin, toi pallittomuus mukanaan hieman lihaa luitten ympärille :) Koulutus ja leikkaus yhdessä muokkasivat koirasta mukavamman kaverin ja olen ehdottomasti tyytyväinen päätökseeni leikkauttaa pojan.
6. Koira toipui leikkauksesta heti kun heräsi kunnolla nukutuksesta. Haava ei haitannut menoa mitenkään. Toimenpide oli kaikkiaan helppo, eläinlääkärillä ei kauaa nokka tuhissut, kun nyppäsi kivet pois pusseistaan :) Viikon oli jätkä sairaslomalla (varmuuden vuoksi), vaikkakin itse taisi olla sitä mieltä, ettei mitään ole tapahtunut ja voi jatkaa elämäänsä normaaliin tapaan ;) Kotihoitona puhdisteltiin välillä haavaa, ulkoilun jälkeen suihkutettiin vedellä. Ja luonnollisesti vahdittiin, ettei koira pääse nuolemaan tikkejä.
7. Toistaiseksi (koira on nyt 8-vuotias) en ole havainnut ensimmäistäkään haittaa kastroinnista. Eikä tarvitse pelätä koiran ikääntyessä uroksille tyypillisiä vanhuuden vaivoja.
8. Pienen kunnan kunnaneläinlääkärillä hinta oli tuolloin n. 360 mk (pönttöineen päivineen)
9. Miehisyys ei koiralta katoa, vaikka pallit lähtevätkin. Meillä herra tietää vieläkin mitä tarkoittaa nartun tärppipäivät ja kyllä kovasti yrittää naisiaan astua. Muuten ei nartuista välitä, eikä tärppipäiviään viettävistä nartuistakaan vieraat kelpaa, vain omat kelpaa. Meillä ainakin poika tietää vieläkin olevansa tosimies, vaikka ne pienet killuttimet puuttuukin :)

S.K.
1. Uros
2. Islanninlammaskoira
3. 5 vuotta
4. Krooninen esinahan tulehdus, aggressiivisuus muita koiria kohtaan, toinen koira on narttu ja kaikki mahdolliset näyttely meriitit oli jo kerätty eikä koiraa ollut tarkoitus käyttää jalostukseen
5. Olen tyytyväinen tulokseen sillä se on ottanut pahimman ärinän pois. Koirasta tuli leppoisampi ja leikkisämpi.
6. Samassa nukutuksessa poistettiin myös hännässä ollut nystyrä ja se oli hieman ongelmallinen. Luulen että koira ei edes huomannut että pallit oli pois kun se oli niin vaivautunut hännässä olevasta haavasta. Hännässä oleva haava tulehtui ja sen kanssa piti käydä hakemassa antibiootteja. Hän oli täysin parantunut viikossa.
7. Lihavuus ja karvan laatu on heikentynyt. Koira on jatkuvalla dietillä ja heti jos vähetää liikuntaa niin se näkyy vyötäröllä. Ennen leikkausta ei hänellä ollut takkuja mutta nyt niitä saattaa löytyä esim korvien takaa ja pohjavilla tuuviutuu jos sitä ei harjaa säännöllisesti. Toisaalta hänellä on todella upea turkki ja paljon.
8. Noin 2500 kr meni koko hoitoon ja kastrointi maksoi siitä noin 600 kr jota ei saatu vakuutuksesta.
9. Mielestäni koirasta on tullut hieman "ukko" leikkauksen jälkeen.

M.K.
1. Uros
2. Sileäkarvainen kettuterrieri
3. Kaksi vuotta
4. Ylivilkkaus, muille uroksille uhittelu ja ajoittainen "kuurous", eli maailmassa kun oli NIIN paljon kaikkea muuta mielenkiintoista kuin minun olemukseni. Tärkein syy oli kuitenkin se, että koira stressasi aivan mielettömästi juoksuisista nartuista, ja ulkoilukin oli kauheata kiskomista tyttöjen perässä ja niiden pissojen nuoleminen ei voi pidemmän päälle olla kovin terveellistä...
5. Auttoi, poika on nyt kuin toinen koira, eikä minkäänlaisia ongelmia ole esiintynyt leikkauksen jälkeen. Ensimmäinen lenkki leikkauksen jälkeen oli minulle suorastaan järkytys, kun koira ei kiskonut juuri lainkaan, ja kääntyi ajoittain jopa katsomaan minua kuin kysyäkseen, että "mihinkäs suuntaan arvon mamma haluaisi mennä tästä risteyksestä?". Ihanaa, kontaktiongelmat ovat tiessään! Kaikki turha höseltäminen on myös jäänyt pois, eli illalla saa rauhassa katsoa telkkaria päivän touhuilujen jälkeen, eikä koira ole jatkuvasti "täppimässä" tassuineen ja kerjäämässä huomiota. Minunkaan mielikuvitukseni ei siis ole enää päivittäin koetuksella, kun ei tarvitse jatkuvasti olla keksimässä pojalle tekemistä. Ihan normaali lenkkeily, leikkiminen ja aktivointi riittää, vaikka koira edelleen vilkas onkin. Eihän se muuten kettuterrieri olisikaan. :) Hihnassa vetäminen on vähentynyt huomattavasti, koska koira ei enää villiinny jokaisesta nartun tuoksusta, vaan tutkii rauhassa kaikkea muuta. Tottakai se jostakin innostuessaan vetää vieläkin, mutta sellainen hysteerinen kiskominen on kadonnut taivaan tuuliin. Sitäpaitsi vetämään poika on oppinut ihan vain siksi, koska omistaja (eli minä... :)) ei ole riittävästi paneutunut tavan karsimiseen.
6. Leikkaus sujui aivan upeasti, eikä mitään ongelmia ilmennyt, jos ei ei oteta huomioon sitä, että koira ei kertakaikkiaan voinut ymmärtää, että miksi sille laitetaan yöksi sellainen pönttö päähän... :) Toipuminen oli todella nopeaa, eli vain ensimmäinen yö oli hieman kipeä, mutta jo seuraavana päivänä oltiin pirteänä lähdössä ulos ja leikkimässä. Menoa piti vähän jarrutellakin, ettei tikeille käy huonosti, ja sitähän herra ei voinut millään ymmärtää. Kotihoidoksi riitti päivittäinen suihkuttelu ja antibioottikuuri, edes kipulääkkeitä ei tarvittu.
7. Lihominen... Koira oli aikaisemminkin herkkä lihomaan, ja nyt täytyykin olla todella tarkka ruuan kanssa. Myös liikunnan puute näkyy heti masun kohdalla, sekä myös koiran mielialassa. Nyt ovat siis sekä emäntä että koira jatkuvalla dieetillä. :)
8. Järvenpäässä yksityisellä eläinlääkäriasemalla noin 150 EUR, joka sisälti kaulurin ja tikkien poiston sekä lääkkeet.
9. En todellakaan odottanut näin dramaattisia muutoksia koiran käyttäytymisessä, sillä joka paikasta on saanut kuulla ja lukea, että urokset olisi leikattava alle kaksivuotiaana, kun ne eivät ole vielä oppineet urosmaisille tavoille. Meillä ollaan kesällä jo kolmevuotiaita, ja silti tulokset ovat aivan upeita ja mahtavia. :) Koirasta taitaa kyllä tätä menoa tulla ihan pilalle hemmoteltu, kun rapsutuksia satelee kiltille pojalle joka suunnalta, ja kaikki ovat häneen NIIN ihastuneita. Mutta minkäs teet, kun toinen asettelee itsensä illalla sohvalle ihan mamman kainaloon ja öhisee tyytyväisenä. Ei voi muuta kuin rapsutella ja lässyttää. :)

K.V.
1. Uros
2. Jackrussellinterrieri
3. Kaksi vuotta
4. Suurin syy oli se että talouteen oli tulossa narttupentu sijoitukseen. Myös uroksemme turhankiihkeä käytös narttujen seurassa puolsi ajatusta.
5. Kyllä auttoi. Jo viikko leikkauksesta naapurin juoksunarttu, jolla oli menossa vielä parhaimmat päivät, ei pahemmin jaksanut innostaa ex-casanovaa. Narttujen seurassa uroksemme osaa olla luonnollisesti, astumisyritykset ovat jääneet kokonaan pois, tosin lievä äkäisyys on tullut peliin. Ei mitenkään pahana, vaan uroksesta on tullut paljon itsetietoisempi sekä itseriittoisempi ja jopa narttuja komennetaan jos siihen on aihetta, mutta ei aggressiivisesti.
6. Toimenpide oli helppo ja meni rutiinilla. Koira toipui ihan annettujen aikojen rajoissa, toi jopa operaatiopäivän iltana pallon heitettäväksi vaikka oli ollut vielä täysin pöhnässä muutama tunti sitten :) Lääkitykseksi tuli antibioottikuuri, rauhallista liikkumista remmissä 10 päivän ajan (ai russelin kanssa vai?!!) sekä leikkaushaavan puhdistamista betadinella jos tarpeen. Haava oli sidottu itsesulavilla tikeillä, joten niitäkään ei tarvittu poistaa. Jonkun verran saimme puhdistella vielä leikkausaluettä, sillä pari tikkiä tunki ulos ihon läpi, joka oli ihan normaalia.
7. Ei silloin eikä nytkään. Yleensä varoitellaan, että koira lihoo ja tulee flegmaattiseksi, ei pidä paikkansa meidän pojan kohdalla.
8. Lohjalla, markoissa n. tonni

U.M.
1. uros
2. beagle
3. 10 vuotta
4. Veimme koiran lääkäriin sen takapuoleen tulleiden pattien vuoksi. Lääkäri suositteli kastroimista, sanoi että patit pienenevät ja näin koiran olisi helpompi olla. Patit hankautuivat usein rikki ja vuotivat verta... tottakai suostuin kastraatioon jos koiramme vain paranisi ja voisi elää vielä onnellisena elämänsä loppuun. Jälkeenpäin olen katunut tätä ratkaisua ihan mielettömästi, jos vain olisin tiennyt mitä tuleman pitää en oli koskaan antanut leikata...
5. Aika leikkaukseen varattiin jo seuraavaksi viikoksi että ilkeä vaiva helpottuisi mahdollisimman nopeasti. Leikkaus kesti puolitoista tuntia jonka ajan odottelin pääseväni näkemään sen. Tikit poistin kymmenen päivän jälkeen. Sillä viikolla alkoi myös ongelmat...tiistai iltana koira alkoi voida pahoin, koko yö meni valvoessa ja vähän väliä koiraa piti viedä ulos. Seuraavana aamuna veimme sen kiireesti ilma ajanvarausta samalle klinikalle hoitoon. Lääkäri tyhjensi anaalirauhaset ja sanoi vian olevan siinä sen enenpää tutkimatta. Itsekkään en osannut ajatella että olisi jotain muutakin vialla. Ajattelin että lääkärin pitäisi tietää mitä tekee ja tutkia kaikki mahdollinen. Illalla koiran olo vain paheni ja soitimme taas lääkäriin. Saimme anaalirauhasten tulehtumiseen lääkkeet mitä toinen lääkäri ei ollut tehnyt vaikka ne selvästi olivat tulehtunut. Koiran olo helpottui taas vähäksiaikaa. Lauantaina koiramme alkoi voida taas huonommin ja taas soitimme lääkäriin, koira ei ollut syönyt kunnolla koko viikkoon ja alkoi jo kuivua. Veimme sen päivystävälle ja tiputukseen. Lääkäri tutki sen ultralla ja löysi oudon patin mahasta... Patista otettiin näyte piikillä mutta se ei vielä kertonut mitään... Lääkäri sanoi että maanantaina olisi leikattava uudelleen ja katsottava mikä se on. Sanoivat että jos koira alkaa voida huonommin pitäisi leikata heti. Koiran olo parani vähän ja se jaksoi jo syödä ja kävelläkkin. Sunnuntai-iltana jouduimme kuitenkin antamaan särkylääkettä kipuihin. Maanantaina se leikattiin aamulla ja sieltä paljastuikin jotain kauheaa... koiraa ei voitu enää pelastaa... Lääkärit luulivat ensin että se on kasvain mutta tarkemmissa tutkimuksissa selvisi että se oli kastraatiosta aiheutunut eturauhasentulehdus joka oli hoitamattomana aiheuttanut märkäpatin virtsarakkoon... Ei sitä voi vieläkään uskoa todeksi että tälläistä voi tapahtua. Sitä vaan syyttää itseään ja sitä lääkäriä joka tyhjensi anaalirauhaset. Mielestäni sen olisi pitänyt tutkia paremmin, koira voisi vielä olla meidän luona mihin se kuuluisikin. Kukaan lääkäreistä ei leikkauksen jälkeen kertonut että siitä voisi seurata eturauhastulehdus... Tässä onkin vastauksia seuraaviinkin kysymyksiin...
8. Kastraatio maksoi 900 mk ja se tehtiin Jyväskylässä, Palokassa.
9. Tämän halusin kertoa siksi että ihmiset jotka leikkauttavat eläimensä tai muutenkin käyttävät lääkärillä kysyisivät kaikista mahdollisista vaikutuksista ja pyytäisivät tekemään perusteellisen tutkimuksen kun jotain on viella..Itse luitin liikaa lääkäreihin joiden luulin osaavan asiansa. Toivottavasti kukaan muu ei joudu kokemaan samaa kärsimystä..Tämä oli kidutusta koirallemme ja meille itelle... Koiramme oli kuin maanpäällinen enkeli, ei koskaan tehnyt pahaa ja aina yritti olla kaikkien mieliksi...ikävä on kova.

J.P.
1. uros
2. Rottweiler
3. 1 v 8 kk
4. "Yliseksuaalisuuden" takia ja toiveena oli myös, että machoileva käytös hieman laantuisi. Koiruutemme alkoi myös käyttäytyä agressiivisesti toisia koiria kohtaan, koska hänen päälleen hyökkäsi vapaana omakotitalon pihassa ollut dalmaatialainen. Koiruutemme oli hyökkäystä ennen todella sosiaalinen, joten hyökkäys sai varmasti uroksen hormoonit hyrräämään. Ajattelimme, että leikkauksella hormoonikierto loppuisi ja tämä edes auttaisi koiran luottamuksen (muita koiria kohtaan) takasin saamista. Tuloksia alkaa syntymään, mutta pelkkä leikkaus ei siihen auta vaan myös kova kouluttaminen ja sosiaalisten koirasuhteiden luominen. Tuttava, joka on työskennellyt eläinklinikalla suositteli.
5. Toimenpiteestä on vielä lyhyt aika, mutta muutoksia näkyy jo. Ennen niin huonosti syönyt koiruus rakastaa nyt ruokaa yli kaiken ja varsinkin kuivamuonaa, jota syötiin ennen vain pakosta. Elämme toi- vossa, että koiruutemme lihoaisi kymmenen kiloa, mutta pidämme kyllä huolen, ettei liika lihoamisen vaaraa ole. Paino ei ole kumminkaan ruokahalun palaamisestakaan huolimatta noussut kuin kilon pari. Johtuu varmaan siitä, että koiruutemme kuluttaa energiaa enemmän,kuin mitä saa ruoasta. Vetäminen ulkona on loppunut melkein kokonaan. koiruus on taas kuuntelevainen ja yhteistyöhaluinen. Yliseksuaalisuus on loppunut kokonaan. Machoilukin on vähentynyt ja kovalla koulutuksella saamme koiruudelta liika luulot pois. Olemme kaikin puolin todella tyytyväisiä ja suosittelen lämpimästi toimenpidettä kaikille, jotka vähänkään aisiaa miettivät. Siitokseen emme olisi koskaan koiruutta käyttäneet, joten terveydenkin puolesta on parempi näin.
6. Toimenpide meni hyvin, kesti noin 1,5 tuntia. Saimme koiran heti mukaan. Koira nukkui kotona monta tuntia, vaikka välillä yrittikin jaksaa heräillä. Ensimmäinen yö oli kivulias ja kauluriin tottuminen tuotti ongelmia. Nukkumispaikkaa vaihdettiin useaan otteeseen ja no ensimmäinen yö meni meillä ainakin valvoessa koiruuden kanssa. Koira oli jo parin päivän päästä todella täynnä virtaa ja ongelmia tuotti lähinnä se. ettei koiruutta saanut päästää vapaaksi. Kaulurin kanssa emme tulleet ollenkaan toimeen, koska koira on ollut pentuna todella arka, emme viitsineet pakottaa koiraa tottumaan kauluriin. Kokeilimme tehdä ainakin neljät housut, mutta vaikka yritimme sitoa niitä ilmas- tointiteipillä kiinni, ne eivät pysyneet. Kävimme eläinkaupasta kysy- mässä neuvoa ja siellä mukava myyjä neuvoi meitä kokeilemaan nylonis- ta tehtyä kuonokoppaa, jossa on kärki auki. Pidimme koiralla kuono- koppaa öisin, vaikka koiruus halutessaan saikin sen päästään pois. Jouduimme olemaan koiruuden kanssa kymmenen päivää kotona ja vahdimme sitä 24 tuntia. ettei se päässyt nuolemaan haavaa. Se kyllä onnistui, mutta oli henkisesti aika raskasta. Koiruudella kun oli kova vauhti päällä koko tuon ajan, kun ei saanut vapaana juosta ja sehän näkyi sitten ilkikurisuutena. haava parani hyvin, mutta haimme varmuudelta apteekista antibiotti-kuurin, koska koiruus pääsi välillä yöllä salaa lipittämään haavaa. Tikit oli kymmenen päivää ja mieheni poisti ne itse. Koiruus makasi rauhassa sohvalla ketarat ojossa, eikä huomannut koko toimenpidettä. Meille eläinlääkäri ei antanut muuta hoito- ohjetta, kuin sen, ettei haavaa saa päästä nuolemaan ja liikuntaa saa harrastaa ihan reilusti, pääsee koiruus siinä purkamaan ylimääräistä energiaa ja turvotus laskee.
7. Ei sivuvaikutuksia...ainakaan vielä ole ilmennyt(koira leikattiin Maaliskuun alussa) ja toivottavasti niitä ei ilmenekkään.
8. N. 800 mk eli jotain 130 euroa ja toimenpide tehtiin Jyväskylän maalaiskunnassa Vaajakoskella Halssilanrinteen eläinlääkäriasemalla ja eläinlääkärinä toimi Marja Mallat.
9. Alussa kauhistelimme leikkauksen hintaa, mutta olemme saaneet kyllä rahoillemme vastinetta. Koiruus on edelleen onnellinen ja iloinen ja ompahan saanut jo muutaman uuden ystävän uros koirista, joita ei voinut ennen missään nimessä päästää lähelleen. Koiruudessa virtaa vieläkin uroksen hormoonit, sillä ne eivät heti poistu elimistöstä ja se näkyy vielä vähäisenä epävarmuutena uroksia kohtaan, mutta muutos on todellakin tapahtunut, sillä niin kuin jo äsken mainitsin koiruus ei voinut sietää aikuisia uroksia ennen leikkausta. Jäämme innolla odottamaan hormoonien poistumista. Hyvää Kesän odotusta kaikille!!!

H.M.
1. Uros
2. X-rotu
3. Steriloitiin ukon ollessa 5 vuotta
4. Steriloimme koiran, koska sillä puhkesi epilepsia, eläinlääkäri suositteli sterilointia. Lisäksi narttukoira oli "hankinnan alla"
5. Kyllä toimenpide auttoi. Epilepsiakohtaukset vähenivät, vaikkeivat loppuneet kokonaan.
6. Toimenpide oli helppo, koira toipui todella nopeasti nukutuksesta ja kauluria pidettiin ohjeen mukainen aika. Tikit poistimme itse. Muunkin hoidon teimme eläinlääkäriltä saatujen ohjeiden mukaan.
7. Ei tullut sivuvaikutuksia, jos ei lasketa hetkellistä lihomista, joka oli tietysti oma syy... asia korjattu
8. Toimenpide maksoi 600 mk.
9. Luonne ei muuttunut koiralla miksikään!

O.H.
1. uros
2. kiinanharjakoira
3. vajaa puolitoistavuotiaana
4. Kastrointi päätettiin tehdä, koska koira meni nartuista niin sekaisin moneksi päiväksi. Ei kuullut mitä sille sanoi jne. Kävelylenkit kaverin kanssa, jolla oli narttu, olivat piinaa kun uroksemme nuohosi nartun takapäätä koko ajan. Eräs koiratuttu suositteli kastrointia, sen avulla hänen kääpiömäyräkoiransa oli lopettanut merkkailun ja omistavan käytöksen.
5. Parin viikon päästä leikkauksesta: koira ei enää ensimmäistäkään kertaa yrittänyt astua narttuja eikä ollut niistä muutenkaan enää ylenmäärin kiinnostunut. Se sai myös leikkisyytensä takaisin: hormonihyrräyksen myötä se oli kokonaan lakannut leikkimästä toisten koirien kanssa (takaa-ajo, painiminen jne.) koska vain seksiasiat kiinnostivat. Koira vaikuttaa helpottuneemmalta ja täyspäisemmältä. Se juoksee ja riehuu enemmän, joten painoa ei ainakaan pääse kertymään.
6. Toimenpide sujui ilman komplikaatioita. Koira toipui viikossa. sille laitettiin itsesulavat tikit, joten mitään poistettavaa ei ollut. Viikon verran pidettiin pönttöä päässä silloin, kun se oli yksin kotona ja myös öisin, ettei se nuolisi haavaa. Se inhosi pönttöä, usein istui vain paikallaan suupielet alaspäin vetäytyneinä, kun pönttö oli laitettu päähän.
7. Ei-toivottuja sivuvaikutuksia? Ehkä koira, joka tuli aikaisemmin oikeastaan kaikkien koirien kanssa toimeen (paitsi että tietenkin oli seksi mielessä koko ajan) on vähän alkanut rähisemään toisille uroksille. Tätä tapahtuu vain silloin tällöin. -- Nyt on vuosi kulunut leikkauksesta. Ennen kaikkiin koiriin uteliaasti suhtautunut uroksemme rähisee tosi pahasti kaikille uroskoirille. Minulle kerrottiin vähän aikaa sitten, että testosteroni tuo koiralle myös rohkeutta ja itseluottamusta. Kun kastroidaan ja testosteronin tuontanto loppuu, rohkeus voi myös loppua. Muutenkin arkaa koiraa (kuten meidän) ei kannattaisi leikata kuin ihan pakon edessä. Mistäpä sille nyt saadaan se luontainen itsevarmuus? Uudelleenkoulutus on meneillään, saa nähdä, millaisin tuloksin.
8. Klaukkalassa Nurmijärvellä, vajaa 120 euroa.
9. Kaveri kertoi, että molemmat hänen koiransa, kun ne leikattiin, olivat enemmän tai vähemmän "eivät ihan oma itsensä" parisen kuukautta leikkauksen jälkeen. Sitten tilanne tasoittui. Meidänkin koira oli ehkä hieman epävakainen ja tavallista ailahtelevaisempi jonkin aikaa. Kai se hormonitoiminnan loppuminen aiheuttaa mielialamuutoksia.

L.H.