"Tulepas nyt"
Ulkoilutin koiraani, kultsu-uros 12 kk, vapaana lenkkipolulla. Huomasin muutaman kymmenen metrin päässä vapaana olevan mustan sekarotuisen isohkon uroskoiran keski-ikäisen pariskunnan seurassa. Otin oman koirani seuraamaan sivulle ohituksen ajaksi. Ohituksen tapahduttua nätisti päästin koirani taas vapaaksi tienpenkkoja nuuskuttelemaan. Pian kuitenkin kuulen takaa räyhäämistä ja juoksevan koiran ääniä. Tuo ohitettu uroskoira, n. 5-vuotias, juoksee täydellä vauhdilla kohti koiraani valtavasti muristen ja hampaat irvessä. Pariskunnan kumpaakaan osapuolta ei näy. Otan salamana koirani valjaista kiinni, ja jäämme paikallemme. Räyhäävä uroskoira jää parin metrin päähän kuopimaan maata ja haastaen selvästi riitaa. Oma koirani lähinnä vain heiluttaa häntäänsä hämmentyneenä (onneksi, sillä vuoden iässä on ruvennut jo silloin tällöin näkymään uhkatilanteissa ärhäkkään puolustautumisen merkkejä). Seisoimme koirani kanssa paikoillamme jotakuinkin puoli minuuttia - minuutin, ennen kuin pariskunnan miesosapuoli ilmestyi mutkan takaa näkyviin sanoen "Musti, tänne", "Hei, tulepas nyt tänne", "Musti, tulisitkos tänne" jne. Vihdoin ja viimein koira päätti totella vaimeita käskyjä ja kipitti miehen luo. Mieheltä oli tietysti turha odottaa minkäänmoista anteeksipyytöä tai pahoittelua. Onneksi selvisimme tilanteesta ehjin nahoin pois. lukija
Juoksuinen haaremi
Samantapainen tilanne kävi itsellenikin jokin aika sitten. Ulkoilimme ihan rauhassa kävelytiellä kun luoksemme juoksee kaksi collieta - toinen narttu, josta oma uroksemme kiinnostuu, ja toinen uros. Vieras uros alkaa käydä kuumana. Samassa niiden omistaja juoksee paikalle ja selittää, että kun tuolla meidän nartulla on juoksu niin uros tietysti puolustaa naistaan. Niinpä niin.
Tuijien toive
Kävelylenkillämme huomioni kiinnittyi yhtäkkiä pensasaidassa polven korkeudella roikkuvaan lappuseen. Kyyristyin lukemaan sitä. Viesti kuului:
HYVÄ MUSTI!
KIITOS KUN ET NOSTA JALKAA TÄSSÄ.
OLEMME SAANEET JO
LIIKAA _ _ _ _ _
T. TUIJAT
Juna-asemalla
Olin 3-kuukautisen blondin hoffipentuni kanssa ruuhka-aikana Tikkurilan asemalla. Olimme menossa eläinlääkärille rokotettavaksi. Pidimme hieman kiirettä, että ehtisimme ajoissa. Yhtäkkiä tunsin hihnan kiristyvän. Koirallani ei ole tapana pysähdellä, joten kyseessä piti olla jotain muuta kuin koiran oikku. Huomasin n. 30-40-vuotiaan mamman roikkuvan koirani kaulapannassa ja huutavan minulle: "Älä vie sitä koiraa minnekään!" Tämä mamma oli katsonut, että onpas siinä söpö koiranpentu, otetaan vaikka pannasta kiinni, että saan silittää sitä ja ehkäpä lapsetkin. Kiehuin kiukusta, mutta kiire oli, joten tyydyin pelkästään ilmoittamaan siitä naiselle, joka pettyneen näköisenä päästi koirani pannasta irti. Mieleni teki kysyä, mitä hänen päässään oikein liikkuu. Onko liikaa vaadittu kysyä saako koiraa silittää? Mitä olisikaan tapahtunut jos kyseessä olisi ollut vihainen koira? Tai tosi arka? Jälkimmäisessä tapauksessa koira olisi saattanut saada vaikka mitä traumoja. Onneksi koirani ei pelkää mitään. Ihmetyttää, miten aikuiset (tekisipä mieleni sanoa ÄMMÄT) ryntäävät tuntemattomien koirien luo ja yrittävät vielä omia itselleen. Koiranpentuni on kyllä söpö, ja keräämme kaikkien vastaantulijoiden katseet ja hymyt ulkona liikkuessamme, mutta jotain rajaa sentään. Vanamo, 21
Koirapuiston liepeillä
Olin menossa kultaisennoutajani kanssa koirapuistoon. Näimme edellämme irti juoksevan labbiksen omistajansa kanssa. Otin oman koirani käskyn alle ja jatkoin matkaa samalla tilannetta tarkkaillen. Hetken päästä omistaja pysähtyy ja komentaa koiransa istumaan. Koira istahtaa mutta ei malta kuitenkaan pysyä komennossa vaan nousee ja ottaa pari varovaista askelta. Ihmetys oli suuri kun omistaja ei tehnytkään asialle mitään vaan lähti jatkamaan matkaansa jättäen koiran siihen! Ihmettelen, miksi omistaja ei palauttanut koiraa takaisin istumaan tai kytkenyt sitä? Pian koira alkaa jo juosta meitä kohti. Onnekseni ehdimme koirapuiston puolelle ennen kuin pahempaa sattui. Labbis juoksi hetken aikaa portin takana muristen ja haukkuen. Omistajaa en enää nähnyt. Toivon, etten tätä parivaljakkoa toiste näekään! lukija
Koira omistajaansa älykkäämpi?
Olin koirapuistossa pikku pentuni kanssa, kun sinne tuli seuraksi vanhempi mieshenkilö sakemanninarttunsa kanssa. Pian koirat saivatkin hauskat leikit kehitettyä, ja päätin jutustella hieman toisen koiran omistajan kanssa. Mies kertoi, kuinka on AINA pitänyt kaikki koiransa pääsääntöisesti vapaina, kytkettyinä vain poikkeustapauksissa. Ja koirarotuja olikin käyty läpi: miehellä oli ollut saksanpaimenkoiran lisäksi ainakin dobermanni, rottweileri ja venhäterrieri. Kaikki eivät vaan jostan kumman syystä usko miten loistavan hyvätapaisia hänen koiransa ovat. Harva se päivä joku äijäkin huutaa hänelle, että pistäs nyt se koiras kiinni, johon mies vastaa, että miksi ihmeessä, saathan sinäkin idiootti olla vapaana! Ja tämä siis Helsingin lähiössä. lukija
Koirapuistossa:
Vajaat kymmenen vuotta sitten napsautin remmin puolivuotiaan noutajani kaulapantaan ja suunnistin kohti koirapuistoa. Ajatuksissa oli käydä tapaamassa koiraihmisiä ja samalla sosiaalistaa omaa junioria. Ensimmäinen puolituntia menikin ihan kivasti, koiria ja ihmisiä oli paljon, juttua riitti ja koirat leikkivät sovussa. Yhtäkkiä kuitenkin huomasin, kun puiston suurin koira, 80 cm korkea seropiuros, säntäsi kohti pentuani, joka seisoi selin "hyökkääjää" kohti. Jättiläinen pöllytti pentuni jokseenkin totaalisesti ja möly oli hirveä! Jättiläisen omistaja ei kuitenkaan tehnyt elettäkään koiransa suuntaan, vaikka huutelin häntä apuun. Pentuni selvisi tästä kuolaisella turkilla, järkytyksellä ja pienellä haavalla korvanlehdessä (nyt korvassa on pieni rustottuma ikimuistona tapahtuneesta). Sama koirapuisto pari päivää myöhemmin:
Käänsin nokkani taas kohti "pöllytyspuistoa". Ajattelin mennä sinne, ettei koirani saisi mitään traumoja paikasta edellisen ikävän tapauksen takia ja ymmärtäisi, että puistossa on kivaa. Jälleen kaikki meni aluksi hyvin... Jopa seropijättiläinen antoi koirani olla rauhassa tervehtimisten jälkeen. Mutta ei olisi taas pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa! Seisoskelin lähellä porttia juttelemassa toisen pennun omistajan kanssa, kun huomasin, että eräs paimenkoirarotuinen uros oli isäntineen tulossa sisään. Pentuni teki juuri silloin tuttavuutta spanielin kanssa lähellä minua, eikä välittänyt uudesta tulokkasta. Portin auettua tämä paimenkoira kuitenkin rynni sisään valtavasti haukkuen, pelotteli muut koirat, näykkäisi jutustelukaverini pentua ja sen jälkeen näin, kun oman pentuni pää katosi paimenkoiran suuhun. Pelästys ja järkytys oli taas suuri ja paimenkoiran isäntä pyöritteli vain lumipalloa koiralleen heitettäväksi... Kun tilanne raukesi, koirani päässä oli kaksi 10 cm:n verestävää haavaa ja kun yritin keskustella mahdollisista korvauksista, mies naurahti ja siirtyi paiskomaan lumipalloja autotielle. Tämä oli jo mielestäni aika paksua ja typerää. Kun tein lähtöä, seropijättiläisen omistaja tuli luokseni ja ajattelin saavani jotain myötätuntoa, mutta ei! Hän vain totesi, että minun on turha pyydellä mitään korvauksia, kun oma koirani on niin aggressiivinen ja näyttää, että aina tullessaan puistoon, se aiheuttaa ikävyyksiä... Emme ole tämä jälkeen astuneet jalallamme tämän kaupunginosan maaperälle. lukija
Anteeksipyyntö kuuluu asiaan
Olin normaalia tiibetinterrieriä suuremman tibbini kanssa ulkoilemassa, ja koirani onnistui katkaisemaan hihnansa nykäisemällä voimakkaasti. Samassa koira katosi ja juoksi toista, huomattavasti pienempää koiraa kohti. Minä hätäännyin suunnattomasti, sillä koirani on joskus muille uroksille hieman ärhentelevä ja huutelin koirani perään. Kun koirani saavutti pienemmän, luultavasti perhoskoiran, sain otettua sen hännästä kiinni ja vältettyä tappelun, sillä ärinää kuului jo. Onneksi selvisimme molemmat, minä ja perhoskoira, pelkällä säikähdyksellä. Pyytelin anteeksi, ja toivon, että muutkin, joille samoin tapahtuu, muistaisivat tehdä niin. lukija
Mitäpä tehdä kun kotona pelottaa?
Meillä on mukava koira ja lapsia. Asumme maatilalla, jonka omistaa toisen koiran isäntä. Koira puree silloin tällöin lapsiamme. Koiran isäntä ei halua lopettaa koiraa eikä pitää sitä kiinni. lukija
