Murh...

SATTUIPA KERRAN jos toisenkin...



Rautatieasemalla:
Joulupäivänä meidän piti matkustaa junalla. Kun saavuimme asemalle ja täysi lastillinen matkustajia vyöryi kohti asemarakennusta, näin siellä ihmisten seassa pujottelemassa irti olevan bokserin. Se yritti väistellä ihmisiä ja näytti surkealta. Jonkun mukana se oli, mutta en tiedä kenen, ei koira ainakaan omistajansa jalan vieressä kulkenut. Tilanne ei ollut varmaankaan herkkua koiralle eikä myöskään satunnaiselle koirapelkoiselle.

Pizzeriareissulla:
Onneksi oli pizza jo syöty. Ruokahalu olisi voinut kadota, jos olisimme huomanneet tullessamme, että pizzeriarakennuksen nurkalle, siihen ovenviereiselle, oli sijoiteltu taitavasti iso koiranpaska.

Kananluut kolisivat mahassa
Minulla oli jouluntienoilla hoidossa kaksi räyhäkkää chihuahua-urosta, tai räyhäköitä ne olivat vain ulkoillessaan yhdessä. Joten pissalenkki siis yksi kerrallaan. Ensimmäisen uroksen lenkki sujui hiljaisessa, myöhäisessä talviyössä kohtaamatta ketään. Toisella lenkilläni eri uroksen kanssa seisahduimme kerrostalojen väliseen puustoon. Asumme noin 3km Hyvinkään keskustasta. Huomasin että taas oli naapurin vanha mummeli tuonut ruokajätteitään eläimille. Nyt ei ollut pullaa eikä lihakeittoa, vaan kananjämät luineen päivineen. Hiljaisuudesta juoksi luoksemme sakemanni, katseli meitä hetken, minä sähisin chihulle että pitää kuononsa kiinni nyt. Muita ihmisiä ei näkynyt vasta kuin noin parin minuutin päästä. Nainen käveli ohitsemme tietä pitkin. Sakemanni nuuski pusikossa maata lähellämme ja löysi kananroippeet, ja alkoi syödä niitä. Parilla hotkaisulla se söi kaiken, en ehtinyt edes huudahtaa estääkseni. Ohimennyt nainen siis sittenkin oli sakemannin ulkoiluttaja vaikkei hihnaa missään näkynytkään, hän alkoi huutaa koiraa luokseen kuljettuaan noin 200metrin päähän eteenpäin. Sakemanni lähti, reippaasti ravaten, kananluut masussa kolisten. Tuija

Takapihalla:
Siivotessani kämppää huomasin, että takapihallemme, kukkapenkkiin, mansikoiden päälle oli joku koira käynyt paskomassa isot tortut. Pieneen päähäni ei vain mahdu, miten ensinnäkään joku antaa koiransa juosta toisten pihalla saati sitten antaa sen ulostaa toisen mansikantaimien päälle. Mahtaakohan koiran omistaja itse nauttia paskalla maustetuista mansikoista? Minä en. Suututtaa.

Kaksi erilaista ohitusta:
Toisen koiran voi ohittaa monella eri tavalla tuottaen erilaisia tunteita ohitettavalle. Ensimmäistä tapaa käyttää eräs lenkkeilijä, joka pitää isoa metsästyskoiraansa juostessaan vapaana sanan varsin vapaassa merkityksessä. Ohitustilanteessa kyllä kuulee runsaasti sanoja Tänne, Paikka, Sivulla, Seuraa, koira ei tosin niistä piittaa. Mielenkiintoinen tapa on myös eräällä toisella henkilöllä, jonka välillä tapaamme. Kerrankin hän käveli maantien oikeaa puolta, väisti itse tien keskelle mutta antoi koiransa edelleen kävellä oikeaa puolta suoraan päin, ja kun vastaantulija sitten oli näin pakotettu siirtymään tien yli oikealle, antoi koiransa loikata räyhäten kohti. Tämä loikkaus ja räyhäys toistuu joka kerta enkä ole vielä nähnyt hänen tekevän asialle mitään. Kyseessä ei ole mikään pieni koira, toivottavasti hihna kestää. Sitten on se toinen tapa. Pikku terrieri tuli vastaan myöskin vapaana. Ennen ohitusta omistaja pyysi sen sivulle ja terrieri kipitti kiltisti ohi koko ajan omistajaa killittäen, ilman mitään hihnaa.

Koira ihmisen käsissä
Olin tuossa kesällä hakemassa pizzeriasta ruokaa ystäväni kanssa, siinä odotellessani ovesta käveli n. 16-vuotias tyttö oikein kauniin näköisen dobberinartun kanssa, koiralla oli typistetyt korvat ja häntä, joten päättelin sen ulkomailta tuoduksi. Omistajan käytös koiraa kohtaan oli mielestäni järkyttävää, tyttö tempoi koiraparkaa kuristuspannassa, jos se vain uskalsi päätään kääntää, se ei uskaltanut edes istua kun tyttö sitä käski, joten tyttö otti ja huitaisi koiraa nyrkillä selkään, ja koira putosi maahan, pää alhaalla. Ja sitten tyttö kehtasi vielä kehua koiraa, kai hätäpäissään, sillä hän myös näki minun ilmeeni kun nousin penkistä, sillä sisälläni kuohahti todella siinä vaiheessa. Tajusin kuitenkin että sen ikäistä olisi siinä tilanteessa turhaa mennä neuvomaan, ja jos olisin uhkaavasti lähestynyt olisi koira lie saattanut kaikesta huolimatta omistajaansa puolustaa.

Toisen tapauksen kuulin tuttavaltani, hän oli kävelyllä, kun yhtäkkiä hänen jalkoihinsa ilmestyi saksanpaimenkoira, se vikisi ja meni hänen taakseen häntä koipien välissä. Tuttavani joka ei koirista mitään ymmärtänyt, ei tajunnut tilannetta, ennen kuin kulman takaa ilmestyi isokokoinen mies remmin kanssa ja koira vilahti lähimmän auton alle. Mies oli repinyt koiran auton alta, karjunut sille että "opitkos uskomaan" ja hakannut koiran aivan totaalisesti. Ystäväni oli huutanut miehelle että onko tuo kaikki tarpeellista, mutta pelännyt kuitenkin sen verran ettei uskaltanut väliin mennä.

Tällaiset tapahtumat tuntuvat pahalta, mutta kun kohtaa ihmisiä jotka ovat vaivautuneet ottamaan selvää mikä koira on ja miten se toimii, ja heillä suhde koiraan on hyvä niin se lämmittää niin mieltä kuin sydäntäkin. lukija

Marketin parkkipaikalla:
Olin äitini ja veljeni kanssa ohikulkumatkalla nostamassa rahaa automarketin automaatista, ja juuri tullessani takaisin autoon eräs pariskunta lähti ostoksille jättäen pienen koiransa farmarinsa takakonttiin. Lämpöä oli ulkona reilu parikymmentä astetta. Olimme jo ajamassa pois parkkikselta kun päätimme sittenkin eläinrakkaana perheenä jäädä vahtimaan koiraa kunnes omistajat saapuvat. Odotimme, ja odotimme. Koira yritti olla varjoisassa nurkassa. Se alkoi läähättää enemmän ja enemmän ja kävi rauhattomammaksi. Aika kului ja me kurkimme auton ikkunoista sisään. Kun 25 minuuttia oli mennyt eikä omistajia näkynyt, menimme sanomaan asiasta marketin neuvontaan. Omistajia kuulutettiin autolle ja kohta toinen heistä tulikin aukaisemaan autonoven ja ottamaan koiran syliinsä. Toivottavasti he ensi kerralla ajattelevat hiukan ennen kuin jättävät ystävänsä hellesäällä autoon!

Rantatiellä:
Olimme ulkoiluttamassa vieraisilla olevaa nuorta, noin 8 kk vanhaa saksanpaimenkoiraa läheisellä rantatiellä. Koira hieman vempuili, koska se asuu ns. keskellä metsää eikä ollut tottunut liikkumaan kytkettynä yleisillä paikoilla tai kohtaamaan vieraita koiria. Pelkäsimme koko ajan, että vastaan tulee irti olevia koiria, ja pianhan näin kävikin. Edessämme nuuski pensaikkoja kultainen noutaja, eikä omistajia näkynyt mailla halmeilla. Vähän aikaa tiirailtuamme erotimme pimeässä mutkaisella tiellä 30-40 metrin päässä pariskunnan, joka vaaputti eteenpäin kovaa vauhtia. Pysähdyimme itse, yritimme hillitä innostunutta lenkkikaveriamme ja huusimme pariskunnan perään, että onko tuo koira teidän. Pariskunta myönsi näin olevan, mutta ei edes älynnyt kutsua koiraa luokseen ennen kuin heitä pyysi tekemään niin. Heitä ei näyttänyt yhtään ihmetyttävän, että heidän koiransa oli jättäytynyt niin kauas taakse, ja eteni vain hitaasti nuuskien samalla kun pariskunta porhalsi eteenpäin. Yleensä sentään irti olevat koirat kulkevat edellä... kuinka hallitaan koiraa, josta ei edes tiedetä missä se on?! Tanja

Kurkkuun kiinni
Minulla oli lapinkoirauros, joka ei tullut toimeen toisten urosten kanssa. No yks kerta tuli vastaan sen "inhokki", uros labradorinnoutaja. Just päästiin ohitse hyvin, mutta tää labbis olikin rempaissut itsensä irti tältä, aika pienikokoiselta tytöltä ja juoksi suoraan mun uroksen kurkkuun kiinni. Arvaappa saako 2 urosta helpolla toisistaan irti? Tää tyttö oli ihan hädissään, pyöri vaan ympäriinsä. Sit mä muistin sen "takajaloista kiinni" -jutun ja karjasin sille tytölle sen. Ja saatiin koiramme irti toisistaan, onneksi. En tiedän miten labbikselle kävi, mutta minun koiran kurkusta lähti kympin kolikon kokoinen palanen ja ei tarvinnu pantaa koiralle viikkoon laittaa...

Sit vähän myöhemmin kuulin että tää tyttö oli halunnu koiran, joka ois ollu hylätty jostain syystä ja sen labbiksen.

Pari kuukautta tämän meidän tapahtuman jälkeen kuulin ikävämmän uutisen: tää labbis oli ollut sidottuna johonkin ja sellanen pieni koira+taluttaja oli kävellyt kauempana, ja yllätys yllätys tää oli päässyt irti ja purrut tältä pienemmältä koiralta mahan auki, suolet pihalla. No tää pieni koira, ihme kyllä, selvisi tästä tapauksesta, mutta tämä labbis lopetettiin sen tapahtuman jälkeen. räyhälapinkoiran omistaja

Rentouttava koiranulkoilutusreissu?
Käytiin koira-aitauksella vähän juoksuttamassa koiraamme vapaana. Kyse on kaupungissa sijaitsevasta koira-aitauksesta. Vapaana siellä juoksi moni muukin koira. Aitauksen ulkopuolella vaan. Ohi meni mies saksanseisojansa ja mäyräkoiran kanssa. Saksanseisoja juoksi toisinaan monen sadan metrin päässä omistajastaan. Näköyhteyttä omistajan ja koiran välillä ei tuolloin ollut. Miten voi hallita koiraansa jos sitä ei edes näe? Siitä häkeltyneinä lähdimme pois aitauksesta. Sanattomina. Voiko tuollaista ollakaan? Seuraavaksi tuli nainen lyhytkarvaisen collien ja bokserin kanssa. Meidän koira siirrettiin alta pois aitauksen puolelle. Huomautin naiselle että "eikö noi koirat pitäis pitää kiinni?" johon hän vastasi että hän kyllä hallitsee koiransa ja komentaa ne luokseen jos joku tulee vastaan. Sen sanottuaan samantien collie hyökkäsi aidan läpi meidän koiraa kohti. Hyvinpä oli koira hallinnassa. Onneksi oli aita välissä. Sen jälkeen lähdimme ja yritimme päästä ehjinä kotiin. Ei ihme että jotkut vihaa koiraihmisiä. Ei riitä että itse pitää arvaamattoman koiransa kiinni, kun yhtä arvaamattomia juoksee vapaana vastaan! Koirastani tiedän että se tulee vain harvojen koirien kanssa toimeen, haastaa helposti riitaa eikä hevillä alistu, joten siksi pidänkin sen kiinni. Enkä siis haluaisi lähteä viemään sitä eläinlääkärille paikattavaksi siitä ilosta että jonkun toisen hurtta saa viilettää vapaana keskellä kaupunkia. Kyllä vähän jännittää pienten lasten ja pienten koirien omistajien puolesta. lukija

Päivitetty 7.4.2002


www.kumikana.org > Vastuu > Sattumuksia 1-10 / 11-20 / 21-30 / 31-40 / 41-50 / 61-70 / 71-80