Murh...

SATTUIPA KERRAN jos toisenkin...



Rantatiellä tihkussa ja pimeydessä:
Taas vaihteeksi iltalenkillä. Törmään edellä kuvattuun tilanteeseen. Kahden tytön ulkoiluttama narttu jämähtää eteemme. Pysähdyn kymmenen askelen päähän ja kysyn, jäänkö minäkin tähän nyt odottamaan. Toinen tytöistä yrittää vetää narttua hihnasta sivuun, mutta luovuttaa nartun maatessa raatona. Tyttö kommentoi, että tämä koira on joskus niin "saakelin pässi". Aika epäreilusti sanottu, kun ottaa huomioon, ettei koira ilmeisesti ole saanut yhtään koulutusta ja raatoiluun on myöskin ilmeisesti jonkun kerran suostuttu, määrätietoisuuden asteesta päätellen. Älkää hyvät ihmiset syyttäkö koirianne omasta laiskuudestanne!

Korkeajännitystä:
Miten kaikki voi aina sattuakin samassa paikassa. Lenkkitiellemme saavuttuamme huomaan hennon naisen ja luultavasti yli nelikymmenkiloisen koiranjötikän painimassa. Vastakkaisestakin suunnasta tulee koira. Nainen päättää istuttaa jötikkänsä keskelle tietä, siis ei pientareelle, vaan aivan keskelle kävelytietä, ja kyykistyy itse koiran viereen. Vastaantuleva bokserinulkoiluttaja katsoo parhaimmaksi odottaa hetkisen paikoillaan, kun yritämme ohittaa tämän parin. Jötikkä säntää tietenkin meitä kohti ja nainen tempautuu perässä. Pääsemme kuin ihmeen kaupalla ohi. Jötikkä tempoo bokseriakin kohti. Tilanne näytti todella vaaralliselta. Tuon kokoiset koirat tulee aina kouluttaa niin hyvin, ettei niitä tarvitse yrittää hallita voimalla, koska se ei kuitenkaan onnistu. Kyllä siinä taas päätä pudisteltiin.

Takapihalla:
Takapihallemme oli eksynyt orava etsimään linnuilta tippuneita siemeniä. Aamuaskareeni keskeytti avomieheni, joka sanoi suunnilleen, että pitikö se nyt puuhun ajaa. Vilkaisin ulos ja näin miehen ja ison koiran molemmat tuijottamassa puuhun, jossa orava oli. Mieheni esti minua solvaamasta koiranulkoiluttajaa. No, mies ja koira lähtivät, kun koira oli ensin pissannut puun alle. Jatkoin aamupuuhiani. Kuulin jonkin ajan päästä koiranhaukuntaa. Sama mies ja sama koira olivat taas samassa paikassa, ja nyt koira haukkui oravaa. Mies ei tehnyt elettäkään viedäkseen koiransa pois. Kiitos kaunis, nyt tämä pieni sievä oravainen ei enää koskaan uskalla näyttäytyä täälläpäin.

Lenkillä:
Helppo aina osoittaa syyttävällä sormella toisia, mutta ei sitä itsekään täydellinen ole. Seurustelin lenkkipolulla vastaantulijan kanssa ja päätin lähteä eteenpäin kun kello oli paljon ja outo koirakin näkyi lähestyvän. Pääsimme tästä uudesta ohi kun koirani yhtäkkiä syöksähti sen perään ja meni kieppumaan ympärillä. Siinä vaiheessa ulkoiluttaja kysyi onko koirani uros, hänen nartullaan on juoksu. No, asian olisi tietysti voinut ilmoittaa aiemminkin niin olisin osannut olla varuillani, mutta otan syyn - huonosti koulutettu koira mikä huonosti koulutettu. Nartun hajuista ei saa piitata eikä ainakaan lähteä tuolla lailla pinkaisten.

Padon takana:
Olin juuri tulossa lenkkipolulta kohtaan, missä kytken koiran, kun vastaan tuli kaksi noutajaa omistaja puskan takana. Hän huomasi tilanteen, pyysi koirat istumaan (molemmat tottelivat hienosti) ja vei ne polun sivuun odottamaan että olimme ohi. Minun oli aivan pakko kiittää häntä ääneen fiksusta käytöksestä.

Eräällä jalkakäytävällä:
Vastaani tulee seuraavanlainen ilmiö: Tyttö ajaa polkupyörällä, bordercollie juoksee 5-10 m edellä vapaana pujotellen vastaantulijoiden (onneksi heitä ei ollut paljon) välistä. Tämä on siis paikassa, jossa vieressä kulkee tavallinen katu ja pyörätien kyljessä on jalkakäytävä. Tiedän kyllä, että bc:t ovat fiksuja koiria, mutta että... Olin melkoisen tyrmistynyt. Joku raja pitää minusta koiraansa luottamisella olla. Toivottavasti koira selvisi määränpäähänsä asti kolhuitta.

Jokivarressa taasen:
En olisi uskonut törmääväni ylivastuuntuntoiseen koiranomistajaan, mutta tämä taisi viedä palkinnon. Olimme avomieheni kanssa koiralenkillä ja hän jäi juttelemaan vastaantulleen veljensä kanssa. Itse kyykistelin koiran kanssa sivummalla. Tietä pitkin meitä lähestyi kolme koiraa kahden ulkoiluttajan kanssa. Koirat olivat kytkettyinä, ei mitään valittamista vaikka osa vähän röyhistelikin. Tultuaan meidän kohdallemme tämä yhden koiran ulkoiluttaja kysyi, saako hän päästää koiransa irti. Ajattelin että hän haluaisi leikittää koiraansa, ja koska minulla ei nyt suoraan ollut mitään sitä vastaankaan, vastasin: "Kyllä, vaikkei tästä varmaan leikkikaveria saa, koska se on sen verran vanha." Nainen päästi koiransa irti - ja jatkoi suoraan tietä pitkin koiran edes lotkauttamatta korviansa meidän suuntaamme. Kieltämättä hieman nauratti; eipä ohittamiseen ole minulta ennen lupaa kysytty...

Metsässä:
Nimeltämainitsemattoman paljon aiheesta ja aiheetta risuja saaneen palveluskoirarodun edustaja hyökkäsi aivan ilman syytä ohitustilanteessa päälle repäisten hihnan taluttajansa kädestä. (Taluttaja ei ollut koiran omistaja.) Hyökkääjä ajoi uhrinsa pusikkoon eikä kuunnellut ulkoiluttajan vienoja käskyjä.

Sillalla:
Juuri astuessani eräälle kevyenliikenteen sillalle ohitseni pyyhkäisi irti juokseva keskikokoinen koira. Ajattelin että se oli karannut, ja jos minulla olisi ollut nopeammat reaktiot olisin ottanut sen kiinni. Katsahdin kuitenkin eteeni, missä näin toisen samanmoisen juoksevan minua kohti. Perässä tallusti rauhallisesti ulkoiluttajamies. Mulkaisuun hän vastasi vinolla hymyllä eikä lainkaan pahoitellut koiriensa käytöstä.

Talon ympäristössä:
Yhtenä päivänä satuin katsomaan ulos makuuhuoneen ikkunasta ja huomasin, että jonkun koira leikkii takapihallamme. Asumme kerrostalon alimmassa kerroksessa ja meillä on oma pikku patio, joka jatkuu yhteiselle takapihalle. Ymmärrän, jos koiraa leikitetään tällä yhteisellä alueella, mutta tämä hurtta touhuili ikkunamme alla. Mies jutteli jonkun kanssa kymmenen metrin päässä. Toisena päivänä valitettavan saman näköinen otus juoksenteli lasten leikkikentällä. Omistajamies heitteli sille kai jotakin keppiä. Toivon todella, että kyseessä oli sama henkilö, koska olisi onnetonta jos lähistöllä asuisi kaksi tuollaista.

www.kumikana.org > Vastuu > Sattumuksia 1-10 / 11-20 / 21-30 / 31-40 / 41-50 / 51-60 / 61-70 / 71-80