Murh...

SATTUIPA KERRAN jos toisenkin...



Yliopistoalueella:
Olen tulossa pyörällä töistä. Sivupolulta reittiäni risteää kaksi koiranulkoiluttajaa. Hmmm, itse koira, bokseri, on kahdenkymmenen metrin päässä tallustelemassa itsevarmasti tuttua tietä eteenpäin. Ihmiset sujahtelevat pyörillään monta kertaa omistajien ja koiran välistä. Olen itsekin lähes törmätä siihen, ja nämä ulkoiluttajat vain huudahtavat kerran vaisusti koiran nimen. Yrittävätkö nämä ihmiset tahallaan kartuttaa koiranvihaajien jo ennestään sankkaa joukkoa?

Padon takana:
Muutaman kymmenen metrin päässä pellolla meitä lähestyy leonberginkoira. En näe ensin omistajaa, mutta sitten alkaa kuulua huutoa. Koira on kuitenkin päättänyt tulla meidän luoksemme. Yritän väistää, mutta se tulee joka tapauksessa. Mies kysyy, onko koirani uros vai narttu. Ehdin juuri vastata, kun leo ja koirani ovat jo varmistuneet toistensa sukupuolesta ja leo rähähtää. Onneksi omistaja ennättää hätiin ja saamme koirat erilleen vahingoitta. Hän sanoo "sori" ja kytkee koiransa. Minä vastaan "okei" ja kutsun koirani pois. Ilmeisesti kuulostin hiukan kyrsiintyneeltä (mitä en tosin ollut), koska leon omistaja huutaa vielä perääni "ihan tosi, anteeksi!" "Ei mittään, ei mittään" huudahdan takaisin. Minua naurattaa, koska mies kuulostaa niin katuvaiselta. On niitä näköjään sellaisiakin, hienoa!

Kadulla:
Paikassa jossa on autotie, pieni ruohokaistale, pyörätie ja kävelytie, tässä järjestyksessä, kävelee eräs tantta pyörätietä pitkin antaen mäyräkoiransa taapertaa ruohokaistaleella. Olisiko ollut ideaa siirtyä kävelytien puolelle, senkin reunassa olisi ollut ruohoa?!

Padon takana pellon reunassa:
Huomaan, että polulla, jonne minun+koirani on aikomus kääntyä, kävelee meitä kohti nainen. Otamme ohitusmuodostelman. Kaksi metriä meistä nainen alkaa huudella Tara, Tara. Polun vieressä kasvaa pitkää heinää enkä näe yhtään mitään. Ohittaessamme naisen pohdin, mitä teen, jos heinikosta hyppää päällemme kuusikymmenkiloinen rotikka tai vastaava, mutta Tara ei meille näyttäytynyt. Nähdäkseni ei naisellekaan...

Oman hoitajatytön kertomaa:
Koira oli tutun ulkoiluttajan kanssa metsälenkillä. Vastaan oli tullut mies saksanpaimenkoiran ja kultsun kanssa, molemmat uroksia. Tyttö oli pysähtynyt tekemään tuttavuutta, koska koirat olivat vaikuttaneet suht ystävällisiltä. Jonkin ajan päästä saku oli kuitenkin alkanut murista, ja Rasmuksen nostaessa häntänsä pystyyn se oli syöksynyt tämän kimppuun kultsun seuratessa erimerkkiä hetken päästä. Koirat oli onneksi saatu erilleen, ja saku oli niin hyvin koulutettu, että se pysyi käskystä makuulla kaverinsa vielä kieriessä Rasmuksen kanssa. Mies oli ollut hyvin kohtelias ja pyytänyt anteeksi, kysellyt vielä tuliko vammoja. Vaikka välikohtaus olikin ollut shokeeraava, oli siitä jäänyt miellyttävä "jälkimaku" miehen hyvän käytöksen ansiosta.

Rantatiellä:
Heti tappelua seuraavana päivänä hermojamme testataan taas. Edellämme kävelee tyttö landseerin tai vastaavan kanssa tien vasenta reunaa, tai koira vasenta, tyttö miltei oikeaa. Heitä vastaan tulee mummeli. Tyttö siirtyy oikeaan päin ja vetää koiransa mukanaan vasta aivan mummon edestä. Heidän menonsa on aika hidasta ja saavutamme heidät. Koiranjärkäle pysähtyy tien reunaan tytön voimatta sille mitään (vai halusikohan hän edes?). Yritän kävellä huomaamattomasti ohi, katsonkin aivan toiseen suuntaan, ettei tytön mieleen pälkähtäisi kysyä Rasmusta leikkikaveriksi. Juuri kohdalla jätti syöksähtää meitä kohti, tyttö tempautuu perässä. Tytön äänensävy olisi pitänyt saada nauhalle, kyseessä oli juuri "voi voi, älä nyt Fifi viitsi"-tyyppinen kommentti. AAARGH!

Kadulla:
Kotipihastamme kadulle käännyttyämme huomaan edessäpäin nuoren miehen bullterrierinsä kanssa juttelemassa toisen koiranomistajan kanssa. Jatkan heitä kohti ja mies jatkaa myös matkaansa. Minulle tulee äkkiä mielikuva magneettien välillä poukkoilevasta rautakuulasta, koska terrieri tulee suuna päänä nyt meitä kohti. Minun pitää väistää ajoradalle asti ja oikein sanoa ääneen että me emme nyt jää tähän ollenkaan tutustumaan. Koirani ei ole aggressiivinen, mutta ei meidän kai silti tarvitse kaikkiin tutustua?

Tuttavan kertomaa:
Tuttavani koira Puppe (nimi muutettu) kohtaa vieraan, raskasrakenteisen mustan koiran, joka luultavasti on sekarotuinen. Omistaja söpöttää koiralleen tyyliin "katos mikä sieltä tulee, meekkö sää kattomaan...". Puppe nuuskii puunjuurta tohkeissaan eikä huomaa toista koiraa. Tuoreena koiranomistajana tuttavani ei osaa kysyä toiselta mitään vaan järkeilee, että kun toinen noin puhuu ja koira tulee häntäänsä heiluttaen, se ei varmaankaan ole vaarallinen tapaus. Puppe tulee tervehtimään koiraa ja molemmat nuuskivat toisiaan hännät heiluen. Yhtäkkiä vieras koira hyökkää sivulta ja upottaa hampaansa keskelle Puppen selkää. Puppe tietysti vinkaisee, väistää ja näyttää hampaansa ja haukkuu hätäisesti. Omistaja vetää koiransa pois ja mutisee koiralleen "mitä sä nyt noin teit, ei noin saa" ja sanoo sen enempää Puppea katsomatta "onneksi ei tullut mitään, mä en kyllä tajua tätä koiraa, se on ennenkin tehnyt noin, tää on vissiin uros tää sun koiras". Jälkiä Puppeen ei sitten lopulta tullut, mutta nykyään se suhtautuu varauksella suuriin mustiin vieraisiin koiriin, lähinnä rottweilereihin ja niiden tyylisiin. Tuttavani toivoo, että toisesta koirasta otettaisiin vähän enemmän selvää ennen kuin päästetään oma koira "leikkimään" sen kanssa.

Koirakoulussa:
Opetusta oli annettu jo puolisen tuntia, kun kentälle marssi aviopari pörröisen ison koiransa kanssa. He päästivät koiransa epäröimättä hetkeäkään reunimmaisen rivissäolijan päälle haistelemaan. Kun toinen ohjaajista huusi, etteivät he häiritsisi koulutusta, kävi ilmi että hekin olivat tulossa koulutukseen. Mies kuitenkin ilmeisesti hermostui torjuvasta vastaanotosta, koska hän sanoi, että he voivat kyllä lähteä jos mukaan ei huolita. Olisimme toki heidät huolineet, mutta he lähtivät kuitenkin. Toivottavasti he ottavat seuraavalla kerralla selvää, milloin koulutus alkaa ja millaiset säännöt kentällä on, ennen kuin tulevat suuna päänä paikalle.

Yleistä mieliharmia:
Monia ihmisiä minä itse mukaanluettuna harmittavat koirat, jotka käyvät makaamaan nähdessään vastaantulevan koiranulkoiluttajan ja ponnahtavat tätä kohti ohitettaessa usein erilaisia ääniä päästellen. Ihmeteltävän usein ponnahtavan koiran omistaja pitää tätä täysin normaalina käytöksenä ja antaa koiransa toimia näin ilman mitään vastaväitteitä. Voi jopa olla niin, että - tapahtuman miltei sataprosenttisesta ennustettavuudesta huolimatta - omistaja ei tajua aiheuttavansa viiden sekunnin sisällä mahdollisen kahakan koiran hypätessä toista kohti. Millä nämä tilanteet voisi välttää? Tietenkin koira pitäisi kouluttaa niin, että se osaa ohittaa toiset koirat vaikeuksitta, tai ainakin että sen saa ylös maasta. Mutta aina ei näin ruusuista vastaantulijoiden elämä ole. Voi yrittää pysähtyä itse ja huutaa, että jospas nyt jatkaisitte matkaa. Voi osoittaa mieltään tekemällä täyskäännöksen ja jättämällä makailijat omiin oloihinsa. Suurimman vaikutuksen ehkä tekee oman koiran jättäminen paikallamakuuseen ja menemällä makailijoiden luokse selittämään tilanteen hankaluuden. Lisää ehdotuksia...?

www.kumikana.org > Vastuu > Sattumuksia 1-10 / 11-20 / 21-30 / 31-40 / 41-50 / 51-60 / 61-70 / 71-80