Murh...

SATTUIPA KERRAN jos toisenkin...



Esipuhe: Sattumuksia-osion pikku tapaukset ovat herättäneet joissakin lukijoissa suuria tunteita. Olen saanut meilitse useita kommentteja, joissa minua syytetään tiukkapipoksi ja ihmetellään kun koirani ei saa tutustua kaikkiin muihin koiriin. Totean tässä: a) kukaan ulkopuolinen ei voi mitenkään tietää, kuinka paljon koirani saa tutustua muihin koiriin näiden tapausten ulkopuolella, b) vain minulla itselläni, ei vastaantulijalla, on oikeus päättää saako vastaantulijan koira tulla omani luokse, ja c) jos toteamus b:ssä mainittu asenne on käsittämätön ja nostaa karvat pystyyn, on ehkä paras lopettaa lukeminen tähän... Mainitaan myöskin, että joistakin väitteistä huolimatta en pelkää enkä vihaa suuria koiria sen enempää kuin pieniäkään. Toivon vain, että kaiken kokoiset koirat pidetään handussa.

Keskustassa, tulossa eläinlääkäriltä:
Olen tulossa koirani kanssa sisäpihalta kadulle päin, kun tunnelin suulta kurkistaa pieni koira flexin päässä. Se tulee meitä kohti taluttimen venyessä ja venyessä ja murisee varoittavasti. Minun on pakko pysähtyä odottamaan omistajaa. Kun täti ilmestyy näkyville nurkan takaa, pyydän häntä ystävällisesti vetämään koiransa pois tilanteesta. "Vedä itse oma koirasi pois", sanoo hän loukkaantuneena.

Kupittaalla kesken koirakoulun:
Olen pitämässä koirakoulua jatkoryhmälle ja harjoittelemme paikallamakuuta. Näen, kuinka jättimäinen koira (estrela?) on irrallaan omistajansa kanssa kentän toisessa päässä. He lähestyvät meitä, mutten huolestu ajatellen "kyllä omistaja tietenkin koiransa kytkee". Suuri koira tulee aina vain lähemmäksi, muttei omistaja tee mitään. Viimein pyydän häntä laittamaan koiransa kiinni, koska meillä on koulutus meneillään. Täti alkaa huudella koiralleen, muttei se lotkauta korvaansakaan vaan tulee haistelemaan koiriamme. En uskalla koskea koiraan, koska se ulottuu minua melkein vyötäisille, enkä tiedä sen kiltteydestä. Aikansa meitä häirittyään koira menee penturyhmää kiusaamaan. Omistajan huudoilla ei edelleenkään ole vaikutusta. Täti selittää, että näitä koiria on mahdoton kouluttaa. Jonkin ajan kuluttua koira saadaan kiinni. Mutta kun katsomme penturyhmän suuntaan hieman myöhemmin, näemme, kuinka tämä suuri koira leikkii taas irrallaan yhden pennun kanssa omistajien seuratessa tyytyväisinä sivusta.

YO-kylässä lenkkipolulla:
Ulkoilen koirani kanssa. Meitä vastaan juoksee lenkkeilijä koiransa kanssa noin 50 m päässä. Yht'äkkiä koira, pieni musta labbiksen näköinen otus, pinkaisee täyteen vauhtiin meitä kohti. Se tulee haistelemaan koiraani eikä suostu lähtemään, vaikka yritän hätistää sitä pois. Lenkkeilijätäti saapuu paikalle ja ottaa koiransa kiinni. Kysymys kuuluu: "Onko sillä juoksuaika?" "Tuota, tämä on kyllä uros." "Ai jaa...?!"

Halistenkosken takana lenkkipolulla:
Koirani on juuri menossa kulman taakse ja huomaan sen korvien asennosta, että sieltä on tulossa joku vastaan. Kutsun koiraani ja se kääntyy puoliksi, mutta vastaan tulevan nuoren parin irti ulkoileva koira tulee haistelemaan sitä. Kutsun uudestaan, onnistun melkein, mutta vieras koira häiritsee jälleen. Omistajat ovat aivan koiransa vieressä, mutteivat tee mitään. Kutsun ja houkuttelen ja käsken ja käytän kaikki keinoni ja saan koirani juuri ja juuri kesken leikin aloittamisen luokseni. Urakkaani olisi helpottanut suuresti, jos toisen koiran omistajat olisivat heti kutsuneet omaa koiraansa huomatessaan, ettei koirastani saa tällä kertaa leikkikaveria. Mutta se kai oli liikaa vaadittu...

YO-kylässä lenkkipolulla:
Ulkoilutan koiraani vapaana. Huomaan vastaantulijan ja otan koiran hallintaan oikealle puolelleni. Pitääkseni sen huomion minussa harjoittelemme hieman seuraamista. Pysähdyn äkillisesti, koira pysähtyy ilman käskyä. Syöksähdän liikkeelle, koira tulee mukana. Vastaantulija, vanhempi herrasmies, toteaa: "Onpas se hyvin oppinut!" Päiväni on pelastettu.

Eräällä sivukadulla Kupittaan Seston takana:
Olen tulossa koirani kanssa pyöräillen koirakoulua pitämästä. Jalkakäytävällä juoksentelee kolmenkymmenen metrin päässä omistajastaan kultsu. Nainen puhuu kännykkään eikä huomioi minua mitenkään. Kylmä hiki nousee otsalle ja aavistan pahaa. Ja niin tapahtuukin, kultsu ottaa suunnan meitä kohti. Yritän huutaa EI mutta koira tulee kuitenkin. Onneksi oma koirani ei kiinnostu kultsusta mainittavammin. Omistaja sanoo koiralleen pari sanaa puhelun lomassa ja jatkaa pälpättämistä, ilman minkäänlaista anteeksipyyntöä.

YO-kylässä:
Kyllästyneenä koiranpaskaan ja ainaiseen valitukseen kerään pelkästään joenrannan kävelytien varresta (enkä edes kävellyt tietä loppuun asti) kolme leipäpussillista kakkaa: kovaa kakkaa, löysää kakkaa, isoja torttuja, pieniä ruipakkeita, kaiken värisiä. You name it, I've seen it. And I don't want the t-shirt.

Päivän piristykseksi pikku tarina jenkkilästä (lainattu Robinin luvalla sähköpostiviestistä Obed-Teach -listalta):
Hi Dick,
> [Dick kertoo koirasta, joka yritti hissun kissun karata laitumelle.] But, ya know, dogs ain't nearly as smart as they think they are. Just as she reached the pasture gate, I asked, "Want a cookie?" That got her. <
I'm sure this is going to remind a lot of people of their favorite 'same but different' stories. Mine came from an obedience judge in our state who was walking along an irrigation canal with his daughter. Out ran a growling and barking Labrador. After his first "oh s#!*" reaction, the man asked the dog, "Where's your ball?". The dog got one of those "You know about my ball?" looks on his face, and trotted off looking for it. Saved their butts.
Robin Rosay
The Clever Canine
Wenatchee, Washington
APDT #996P

YO-kylässä jokirannassa:
Kävelemme rauhallista tahtia kävelytien ja joen välistä rinnettä ylös alas nauttien kauniista kesäillasta. Viimein saavumme lenkkimme päähän ja nousemme tielle kalastajia katselemaan pysähtyneen pyöräilijän vierestä. Mies huomauttaa rauhallisesti että koira on pantava kiinni. Vastaan yhtä rauhallisesti: "Laitetaan... jos ei muuten, niin teidän mielenrauhanne takia". Miehen älyä ja omaa ajattelua säkenöivä vastaus kuuluu: "Täytyyhän lakia noudattaa kun sellainen on tehty!" Niin, mitäpä siihen sanoisi. Milloinkahan ylioppilaskylään rakennetaan koira-aitaus ja häiriköt saadaan kuriin? Valitettavasti minulla oli kiire lukemaan tenttiin, muuten olisin jäänyt keskustelemaan hänen kanssaan koirista yhteiskunnassa, koulutuksesta ja kiinnipitopakosta. Toivottavasti tapaamme uudelleen.

Tuttavalta kuultua:
Tuttavani oli eräässä puistossa ulkoiluttamassa koiriansa. Vastaan tuli mummo, jota ennen koirat oli pistetty kiinni. Tullessaan kohdalle mummeli sanoi, että koirat täytyy pitää kiinni. Tuttavani vastasi kohteliaasti, että sen takia hän olikin ottanut koiransa kiinni, etteivät ne olisi säikäyttäneet vastaantulijaa. Mummo tokaisi siihen, että "niin mutta kun muuten tulee niitä kakkakasoja". Tuttavani oli yrittänyt selittää, että kyllä nämä koirat kiinni ollessaankin tuottavat tätä ainetta, mutta turhaan...

www.kumikana.org > Vastuu > Sattumuksia 1-10 / 11-20 / 21-30 / 31-40 / 41-50 / 51-60 / 61-70 / 71-80