Kääpiökoirista ja koirien ulkoilualueista...

Sunnuntaina iltapäivällä sattui erittäin ikävä välikohtaus ollessamme chihuahuamme kanssa ulkoilemassa koirien ulkoilupuistossa (aidattu alue) Hyvinkäällä Terveydenhuolto-oppilaitoksen vieressä. Puistossa ei sinne mennessämme ollut muita ja koiramme kulki tapansa mukaan irrallaan. Pian paikalle kurvasi kaksi nuorta naista Civicillä koirineen. Heidän koiransa haukkuivat, hyppivät ja karkasivat jo parkkialueella, naiset kirosivat. Hihnat perässä viistäen ruskea dobermanni ja iso musta pystykorva ryntäsivät aitaukselle, naiset päästivät koiransa sisään vilkaisemattakaan onko siellä muita. Tässä vaiheessa kytkin oman aran koirani lähteäksemme pois. Kyllä koiramme toki pärjää irrallaan muiden koirien kanssa puistossa, muut jättävät sen rauhaan huomattuaan ettei se ala leikkimään vaan murisee peloissaan lähentelijöille - nämä uudet tulijat vain vaikuttivat sellaisilta että meidän olisi parasta poistua.

Isot koirat lähtivät ryntäämään luoksemme, mutta naiset saivat ne kuitenkin kääntymään poispäin - eli he olivat huomanneet meidät. Kiersimme chihumme kanssa aitauksen metsäosuuden ja olimme suuntaamassa täysin avointa hiekkapolkua pitkin portille lähteäksemme. Dobermanni ryntäsi haukkuen koiramme eteen joka sähähti ja dobberi juoksi omistajansa luo. Sitten sieltä tultiinkin kahden koiran voimalla pienen kimppuun! Dobberi haukkui ja mellasti ympärillä, pystykorva otti reippaan vauhdin ja hyökkäsi karkuun pyrkineen chihun päälle koko eturuumiin painollaan. Molemmat koirat kaatuivat, chihu pyöri isompansa eturuumiin alla ja "kirkui" suoraa huutoa. Chihu pienempänä pääsi jaloilleen nopeammin ja säntäsi juoksuun pystykorva perässään, onneksi se kurvasi ohitseni ja sain sen lennosta napattua syliini. Koiraparka kirkui yhä ja oli laskenut ripulit alleen. Pystykorva riehui ympärilläni tavoitellen sylistäni chihua, dobberi ryntäili edestakaisin haukkuen. Nostin jalkaani itseni ja pystykorvan väliin (potkaisin?!), ei vaikutusta koiraan.

Mieheni potkaisi rantasandaalillaan pystykorvaa kaksi kertaa (osumatta kunnolla) jottei se kaada minua, koira ei näyttänyt edes huomaavan tönäisyjä. Tässä vaiheessa naiset saapuivat muutaman kymmenen metrin päästä paikalle ja raahasivat jäätelöitään edelleen syöden koiransa kauemmaksi. Kauempana tarkistin ettei chihussa ollut haavoja, ei onneksi ollut, yltäpäältä kakassa se oli kuitenkin. Koko ajan kävimme erittäin tiukkasävyistä keskustelua tapahtuneesta. Pystykorvan omistaja ei saanut suutaan avattua, dobberin omistaja oli äänessä koko ajan. Kyllä hän vähän pahoitteli ystävänsä puolesta ja vaikuttikin ihan reilulta, mutta: Heidän mielestään MINÄ ainoastaan olin tehnyt useita virheitä. 1) tuon aran koiran koirapuistoon 2) kytkin koirani 3) otin sen syliini. Sanoin kyllä mielipiteeni heidän ja hyvinkoulutettujen koiriensa käytöksestä ja vastasin "syytöksiin":
1) Aralla/nuorella/vanhalla/vammaisella, millaisella koiralla tahansa on yhtälainen oikeus ulkoilla puistoissa kuin muillakin! Periaate ei voi olla se, että puistoon saa/uskaltaa tuoda ainoastaan tappelussa pärjääviä koiria. Arka koira ei sillä rohkaistu jos sitä pitää neljän seinän sisällä. Jos olemme tehneet rohkaisuharjoituksia isompien koirien kanssa, oli tämä katastrofi sille asialle. Meillä ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä aitauksesta ulos kohtaamatta kahta riehuvaa koiraa!
2) Jos yksikin koira on kytkettynä, on tilanne mielestäni paremmin hallinnassa. Minä en laske kääpiötäni sähköjänikseksi metsästysvietin saaneiden koirien ajettavaksi! Olipa kyseessä sitten dobberi, pystykorva tai vinttikoira.
3) En jätä koiraani maahan retuutettavaksi ja syötäväksi jos sen kimpussa hyörii agressiivisia isoja koiria. Yritin takoa heidän tajuntaansa että on eri asia kohtaako kaksi samankokoista koiraa, vaiko 2,5 kiloinen ja 40 kiloinen koira. Pienempi ei painia kestä - valitettavasti minäkin olen kuullut juuri vastaavissa tilanteissa kuolleista kääpiökoirista.

Mainittakoon ettei koirani haukkunut ainuttakaan kertaa koko reissun aikana, se ei siis "räksytyksellään ärsyttänyt". Päinvastoin, se yritti olla näkymätön väänänen, häntä koipien välissä ja ihan hiljaa. Loppupäivän koirani makasi apaattisena kopassaan ja ripuloi. Sekin mainittakoon että vasta kotona huomasin että pystykorva oli repinyt farkkuni takareidestä sälöille hyppiessään. Reidessäni on syvä verinaarmu. Minulla on tiedossa naisten nimet ja olen soittanutkin heille. Pystykorvan omistaja ei suostu korvaamaan revittyjä vaatteita eikä jäykkäkouristupiikkiä koska potkaisin hänen koiraansa ja koska hänen mielestään hänen koiransa ei ole tehnyt mitään väärää. Tein asiasta rikosilmoituksen. Koskaan en koiraani koirapuistoon enää vie. Koirani ei tarvitse kestää rauhallisen puiston muuttumista kannaltaan helvetin esikartanoksi, eikä minun tarvitse sietää typerien koiranomistajien yrityksiä muuttaa oman koiransa hyökkäystä kimmppuumme omaksi syykseni! (Jos on lusikalla joillekin annettu, on paha kauhalla kouraista?) Olkoon tämä varoittavana esimerkkinä pienien koirien omistajille.

Sattumuksia 31-40