Roudan jälkikoulutusta Roudan sivu » 28.9.08 Peltojälkeä piitkän tauon jälkeen. Kokeiltiin ensin ilman mitään nameja mitä tapahtuu. Routa ei nuuhkinut jälkiä vaikka seurasi kyllä niitä, ja se vilkuili koko ajan viereiseen metsään että missä se maalimies on. Minä myös itse kompastelin liinaan. Sen jälkeen tehtiin toinen jälki, jossa joka askeleeseen laitettiin namu, ja pidätin koiraa koko voimallani niin että sen oli pakko nuuhkia joka jälki. Se menikin tosi hyvin! 14.10.06 Jälkiharjoitus sänkipellolla. Tein piruuttani aika pitkän jäljen jossa oli vielä kulmiakin. Se sai vanhentua varmaan pari tuntia. Laitoin jäljelle muutaman random esineen. Intoa oli kamalasti (liikaa) ja koiralla meni hermo kun jälki katosi kulmassa, niin että piti oikein haukkua. Piti vähän auttaa ja rohkaista että löydettiin jatko. Esineistä, vaikka haisisivatkin makkaralta, ei Routa välitä yhtään. Yritin tehdä niistä numeroa ja laitoin koiran makaamaan niiden eteen. Pitäisi varmaan tehdä tosi paljon pitempiä jälkiä. 30.9.06 Tehtiin Liedossa naapuripellolle pieni jälki. Laitoin siihen kokeeksi lihapullanhajuisen kepin puoleen väliin ja piilotin täyden ruokakupin jäljen päähän. Routa jäljesti reippaasti mutta pysähtyi pari kertaa seisomaan ja haaveilemaan. Ei aavistusta mitä oli mielessä. Sitten se taas jatkoi. Keppiä en minä enkä koira huomannut mutta kuppi löydettiin. 3.11.05 Kokeilin eilen taas pientä jälkeä ja meni ihan kuten ennenkin. Harmi kun tämä on tämmöistä vauvan päiväunien aikaan tehtävää touhua niin ei oikein pääse kauemmas kuin tien toiselle puolelle. 18.10.05 Tein toisen hiukka vaikeamman metsäjäljen miltei normaalilla askelpituudella ja namejakin joka kolmannessa tai neljännessä askelessa, pituutta ehkä 20m tai jotain. Routa harppoi salamavauhtia oikeaa reittiä ja jatkoi loppumerkkinikin jälkeen poistumisreittiä jolle olin kavalasti jättänyt pari namua, ja Routa löysi molemmat. 14.10.05 Byhyy, eilen käänsi naapurin isäntä pellot, joten jäljen harjoittelu loppui siihen. Kiitos vain pellonkulman lainasta :) Tänään sitten päätin kokeilla miten sujuu metsäjälki. Kotitiemme toisella puolella on epämääräistä kalliopusikkoa jossa tuskin paljon trafiikkia on. Kiipesin sinne ja koska ajattelin, että sammalella ja risukossa jäljestäminen on paljon vaikeampaa kuin avoimella pellolla, niin tein 30 askelta pitkän pikkujäljen peräperää ja laitoin namin joka askelen alle. Sitten toin koiran sitä ihmettelemään. Ja jaskat. Neljällä harppauksella Routa oli jo jäljen lopussa ja söi ehkä kolme namua niistä kolmestakymmenestä. Sitten se jatkoi loppumerkin jälkeen minne olin jäljenteon jälkeen kävellyt. Kulmaa se ei osannut kuitenkaan jäljestää joten ihan takaisin kadulle asti emme jälkiäni pitkin päässeet :/ Kai tuossa sitten on jotain jälkikoiran vikaa. 12.10.05 Eilinen jälki oli 67 askelta, tämänpäiväinen ehkä jopa hitusen pitempi ja hieman kaareva. Itselläni ei ollut enää hajuakaan missä mentiin mutta niin vain loppumerkki löydettiin ja ainakin osa makupaloistakin. Niitä näyttää olevan turha laittaa kovinkaan paljon jäljelle kun jäljen seuraaminen tuntuu olevan kiinnostavampaa kuitenkin. 10.10.05 Tehtiin tänään jälki joka näytti tosi pitkältä mutta se jäi tarkemmin mittaamatta. Ei ollut kumminkaan Roudalle tarpeeksi pitkä, olisi jatkanut vielä. Jälki vanheni ehkä puolisen tuntia ja oli ihan suora. 7.10.05 Jäljestyksestä näkyy tulleen joka-aamuinen harraste vauvan nukkuessa aamupäiväuniansa. Mittasin tämän päivän jäljen, se oli 44 reipasta askelta pitkä. Askelet eivät olleet enää peräperää eikä namuakaan joka askelessa, koska Routa kumminkin hyppää useimpien yli. Jälki sai vanheta ehkä reilun vartin tai jotain. Alussa oli jotain sättäystä, mutta ihan kuin joku valo olisi sitten syttynyt koska koira lähti sen jälkeen suoraan seuraamaan jälkeä. Hajut olivat liikkuneet vähän sivusuunnassa, koska namut löytyivät vähän koiran seuraaman vanan sivusta. 3.10.05 Taas jäljestettiin. Nyt pituus oli varmaan parikymmentä metriä, jäljet peräperää mutta makupaloja ei ihan joka askelessa, pitkälti joka toisessa. Ei mitään ongelmia (paitsi ehkä reipas vauhti). 30.9. Kolmas jälkitehtävä. Hiukan pitempi kuin eilen, edelleen piikkisuora ja askelet peräperää. Pentu veti aivan himona päästäkseen ajamaan sitä. Vauhtia piisasi vähän liikaakin ja alkupään namut jäivät melko vähälle huomiolle. Niinpä jäljen loppuun päästyämme ja pellolta poistuttuamme pentu ampaisi sinne omin neuvoin etsimään unohtuneita eli ajoi jäljen itsekseen toisen kerran. 29.9. Tein aamupäivällä toisen kotijälkemme, pituus tuskin paljon yli 10 m, peräperää askellettu ja nami joka askelessa. (Ensimmäisen loppu meni hienosti alkusähläyksen jälkeen.) Löysimme jäljen alun ja sieltä pari namua, mutta sitten ei heti tiedetty minne suuntaan pitäisi jatkaa. Oli hauska nähdä kun pentu sitten havaitsi että hittolainen, tuonne se menee! Sen jälkeen se haisteli hienosti ja rauhallisesti melkeinpä joka askelen. 10 m näyttää olevan surkean lyhyt matka, pennulla olisi intoa pitemmällekin. Ensi kerralla teen vähän pidemmän jäljen. Koulutusvalikko » Roudan sivu » Shtinkybois »