Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa alkaa rakentaa koiratarhaa ja vipelöitsee 16.6.05 Tässäpä tulevan koiratarhan rakennustarvikkeita! Kukkasipulit saimme kaupan päälle, ehkä pentu laittaa niistä penkin aitaukseen. Koirillehan ne on selkeästi tarkoitettu, katsokaa vaikka pakkausta. Roudan rakennuspuuhista emme saaneet kuvaa. Se oli niin ahkerasti mukana merkkikeppien laitossa (ja pureskelussa, ja ympäri pihaa kantamisessa, ja työväen ahdistelussa) että se piti taas laittaa nukkumaan. Taas vanhaakoiraa kiusaamassa... Pystykorva kiitää tuulen lailla Hitsi, kuoppa! Etten vain olisi sitä juuri itse kaivanut... ...joten kaivanpa vielä vähän lisää! Toim. huom. Tämän operaation jälkeen Roudan kutsumanimi vaihdettiin Kuraksi. Tulihan tuossa jo jano ja kuuma, joten testaillaan isännän kunnostamaa pumppua! Vesiputkenpätkän kanssa taistelua

Torstai juuri ennen Roudan 10-viikkoissyntymäpäivää oli Liedossa erittäin lämmin ja olo oli kaikilla kuin jäätelöpuikoilla siellä kuumassa paikassa. Emäntä valui puutarhatuolissa varjossa ja tarkkaili takarappusten alla pesässään makoilevaa pentua. Mutta hei, eihän siellä mitään pentua ollut! Tyyppi oli käyttänyt Alcatrazin vankikarkureilta tuttua tekniikkaa: ruohomatto rapun alta ryttyyn antamaan vaikutelman nukkuvasta koirarullasta, ja itse rellestämään kukkapenkkiin selän taakse! Aatu-snautseripoika kävi kylässä. Se oli innokas ja iloinen ja pidettiin vielä hihnassa. Routa sai katsella sitä matkan päästä. Se oli kyllä kiinnostunut muttei aivan vielä uskaltanut tulla tutustumaan. Jonkun ajan kuluttua Aatusta saadaan kyllä vauhdikas leikkikaveri. Sitkeästi olemme iltaisin käyneet pienellä hihnalenkillä. Lenkki alkaa kaulapannan pujotuksella ja kiristyksellä, tähän tarvitaan vielä apulaista pitämään makupalaa nuoleskeltavana sen aikaa. Kohta siirrymme makupalan antamiseen vasta pujotuksen jälkeen. Sitten juostaan mäki ylös kadulle, ylitetään katu ja tunkeudutaan Vietnamin viidakon, eikun ojassa kasvavan kasvuston läpi kävelytielle. Aiemmin olemme kävelleet vajaat sata metriä ja kääntyneet sitten takaisin kun vanhakoira on jatkanut isännän kanssa pitemmälle, mutta nyt pikkuvipelö ei halunnut jäädä vanhaakoiraa huonommaksi ja teimme yhdessä ihan pikku lenkin! Toinenkin läpimurto saavutettiin, kun emäntä antoi molemmille koirille ruoat. Aiemmin pikkukoira on tunkenut malttamattomasti vanhankoiran kupille (ja saanut tietty lähdöt), mutta nyt se ymmärsi että vanhakoira saa ensin ja sitten tulee sen oma kuppi. Se malttoi istua ja odottaa kuppiaan vaikka vanhakoira jo söi vieressä. Ilon päivä! Roudan sivu » Shtinkybois »