Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa tekee puutarhatöitä ja grillaa 15.6.05 Ensin tutkitaan miten ruohonleikkuri toimii Sitten haukutaan omituisessa asennossa oleva kottikärry (haukut se ansaitsee kyllä vaaka-asennossakin) Tuoreessa ruohosilpussa teutaroinnin jälkeen tassut ovat vihreät kuin marsilaisella Isännän ja emännän istutusten laatu täytyy tarkistaa Raskaan työn jälkeen sytytetään grilli ja tapetaan tyhjä hiilisäkki Tulta pitää vahtia, ettei se karkaa Kohta syödään!

Takapihan ruohikko alkoi jo näyttää suomielokuvan niityltä, joten oli aika tasoittaa se ferrarinpunaisella ruohonleikkurillamme. Kyseessä taisi olla Roudan ensitutustuminen tähän pärisevään kotiapuun. Isäntä nykäisi koneen käyntiin ja emäntä meni pikkukoiran kanssa vähän kauemmaksi. Ääni ei sitten kuitenkaan ollut kovin pelottava, koska suurempaa reaktiota se ei saanut aikaan. Edes haukkuja se ei kirvoittanut - toisin kuin aina yhtä epäilyttävä ja nyt erityisen huolestuttava pystyyn nostettu kottikärry. Routa taitaa ajatella, että työkalut ovat noviiseja varten, tosi mestareilla on kynnet ja hampaat. Haukut ovat tähän mennessä saaneet musta muoviämpäri (tunnettu myös nimellä Suuri Musta Koirianielevä Aukko), hara, harava ja ne kirotut kottikärryt. Vain kerran isäntä karautti leikkurin kiveen, jonka todennäköisimmin eräs nimeltämainitsematon nuori koirahenkilö oli kantanut nurmelle. Muut puutarhalelut - kukkaruukku, katuharja, naruvyyhti, betonimuru, keppi kertaa sata - oli onnistuttu pelastamaan pois ajon tieltä. Emännän ajaessa osuuttaan pihasta isäntä putsasi vadelmakasvustoja rikkaruohoista. Pieni Routapentu halusi kovin osallistua tähän touhuun, saldona ainakin yksi poikkipureskeltu viimevuotinen varsi ja useita rikkimutusteltuja tämän vuoden versoja sekä mainio kuoppa vattumaan reunaan. Mahtaako meille vadelmia tullakaan ensi vuonna. Touhuttuaan itsensä yliväsyneeksi pihalla koirapoika piti laittaa jäähtymään sisälle, että se saisi nukuttua iltaunensa. Unien ajankohdan tietää siitä, että pentu hyökkii kaiken liikkuvan ja liikkumattoman päälle, puree, murisee ja villiintyy. Normaalissa olotilassaan se ei (ihme kyllä!) juurikaan näyki eikä hypi päälle. Illalla grillattiin vähän iltapalaa ja ainakin hiilipussi tuli taltutettua. Tulikaan ei levinnyt paimenkoiran tarkkojen silmien alla luvattomille alueille. Päivän totutteluharjoituksena tutustuimme lastenvaunuihin. Emäntä työnsi vaunuja ja syötti pennulle makupaloja. Vähän pientä koiraa hirvitti, mutta vaunut olivat kyllä loppujen lopuksi ihan kiltit. Kuukauden päästä niille tuleekin käyttöä, silloin ei saa enää haukkua. Toisena harjoituksena ihmettelimme kynsisaksia. Taas makupalan voimin emäntä käpälöi tassuja ja klähmi saksilla kynsiä. Vielä ei leikattu. Roudan sivu » Shtinkybois »