Pihlajamäen Carjalan-Toivo Routa-terminaattori vauhdissa 11.6.05 Meidän kaveri

Lauantai 11.6. oli varsin vauhdikas päivä. Isäntäväen suunnitelmissa oli käydä vähän kaupoilla ostamassa rakennustarvikkeita ja sen sellaista, kun pitäisi rakentaa kompostori, korjata autokatos ja laittaa koira-aitaus. Koirat oli tarkoitus erotella yksinolon ajaksi niin, että pentu jäisi ensimmäiseen eteiseen (meillä on tosiaan kaksi :) ) ja vanhakoira kissojen kera muuhun taloon. Jotenkin viimeisessä vaiheessa Kurnu-kissa karkasi ulos ja pentu tietysti sitä jahtaamaan. Onneksi saatiin pentu pysäytettyä ja kissa kiinni ja päästiin lähtemään. Käytiin sitten hakemassa iso kasa lautoja pakettiautolla ja tuotiin niitä kotiin. Yllätykseksemme ensimmäisen ja toisen eteisen väliovi olikin auki ja pentu koko talossa! Tarkistimme heti vahingot, mutta niitä ei ollut. Lastin purkamisen jälkeen piti koirat saada taas sisään, jotta pääsisimme palauttamaan pakun. Emäntä onnistui jotenkin taas päästämään samaisen kissan ulos (sen lempinimi ei turhaan ole Opportunisti - aina kyttäämässä mahdollisuuksia tehdä jotain mielenkiintoista). Nyt seurasi aivan mahdoton kilpajuoksu pitkin pihaa, valkoinen kissa edellä ja musta pentu perässä. Pentu saatiin taas lopulta hallintaan, mutta kissa katosi. Isännän ei auttanut muu kuin lähteä yksin palauttamaan autoa ja emäntä jäi odottelemaan kissan ilmestymistä. Kissa tuli onneksi takaisin muutama minuutti pakun lähdön jälkeen. Iltapäivän ohjelmassa oli kompostin rakentamista. Siinä ei isäntäväeltä apureita puuttunut. Vanhakoira asettui makaamaan keskelle kulkuväylää ja pikkukoira halusi osallistua lähietäisyydeltä sahaamiseen, naulaamiseen ja kaikkiin muihinkin työvaiheisiin. Välillä tuli jo sellainen ajatus, että tehdäänkin kompostorin sijasta pennulle aitaus. Yksi Roudan lempileluista on pieni ruskea muovinen kukkaruukku, jonka kantamisella (plus voikukkien tappamisella plus pihan kaivelulla jne) se on ansainnut arvonimen Pikku Puutarhuri. Isäntäväen nikkaroidessa Routa hävisi hetkeksi pusikkoon ja tuli ylpeänä takaisin hampaissaan aiempaa vielä pienempi muovinen musta kukkaruukku. Mahtava saalis! Näky oli varsin liikuttava. Isäntäväen askarointi kesti tuntikaupalla, eikä pikkukoira malttanut nukkua yhtään koko aikana. Se kiusasi vanhaakoiraa, riehui eestaas, kaiveli erilaisia multa- ja hakekasoja, tunki kuononsa vasaran ja naulan väliin ja varasti polttopuita. Meno meni vallan hysteeriseksi. Lopulta laitettiin vanhakoira sisälle nukkumaan ja niin pikkukoirakin malttoi sitten rauhoittua hetkeksi ulko-oven ulkopuolelle rappuselle. Unet eivät kuitenkaan pitkään kestäneet ja koko loppuilta jatkui erittäin villeissä merkeissä. Käytiin aivan illalla kävelemässä taas vähän hihnassa. Muutama askel menee hyvin, sitten pitää tehdä hyökkäys hihnan päähän ja saada kamala ahdistuskohtaus ja vikuroida kuin rodeohevonen. Sitten taas vähän aikaa hienosti kunnes tekee mieli taas syöksyillä, hihna keskeyttää puuhat, ja taistellaan näkymättömän vihollisen kanssa. Välillä oltiin niin pyörryksissä ettei makupalakaan maistunut, ja siinä kohti käännyttiin takaisin kotia kohti (matkaa oli kotipihalta taitettu alle 100 m). Tämmöistähän se hihnakävely alussa on, ja olemme iloisia että joku metri menee jo oikeinkin hienosti. Ehkä syksyyn mennessä jo päästään tuonne seuraavan kadun risteykseen :D Iltapalan jälkeen jäätiin odottelemaan iltahätiä. Ja voi mahdoton tuota pentua. Nyt se on alkanut purra ja hyppiä, mitä se ei ihan aluksi tehnyt oikeastaan yhtään. Emännällä oli hyttysten takia takki päällä ja siinähän oli hyvä roikkua. "Aih!" ja "Outs!" olivat kovassa käytössä. Pentu oli selvästi aivan yliväsynyt. Leikittiin vähän pallon kellistämistä ja kukkaruukun mättöä. Sitten tuli iltapissit ja emäntä koitti saada vähän kierroksia alas. Päästiin lopulta sisälle ja eipä kestänyt montaa minuuttia, niin pentu oli jo kanttuvei isännän jaloissa. Toivotaan että yö menee rauhallisissa merkeissä. P.S. Ainakin osaksi opittujen asioiden listaan voisi lisätä köysilelusta käskystä irroituksen. Olemme leikkineet saaliin repimistä solmulelulla. Välillä otamme "irti" (ja irrotan lelun hampaista), laitan lelun selkäni taakse, pentu istuu ihmettelemään, kehun ja taas leikitään. Irrottamiseen tarvitaan vielä vähän apua, mutta se leikin jatkumisen odottaminen menee jo hienosti. Roudan sivu » Shtinkybois »