Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa käy Turun linnassa 5.2. Myyttinen poropaimen satulinnassa

Käytiin näyttämässä jälkikasvua mummolassa ja pakattiin samalla tuo Routakin takakonttiin jos vaikka suuressa kaupungissa näkisi vähän enemmän elämätä kuin tuolla kotona takahikiällä. Koira piti taas imuroida sängyn alta; koskapa se kuuli ulkoa käynnissä olevan auton äänen, niin se ei kutsusta tullut. Tuijotti vaan sängynjalkaa naamallaan ilme "la-la-la, en kuule, la-la-la". Veljen kanssa kierrettiin vähän kortteleita ja ihmisiä kyllä tuli vastaan muttei koiria. Tai tuli yksi, mutta se oli ihan pieni, meni toisella puolella katua ja jäi sitä paitsi juuri pysäköidyn auton taakse ennen kuin Routa sen äkkäsi. Ehkä parempi niin, mene ja tiedä. Emäntä kävi sitten ininään hermostuneena toisenkin kerran kävelyllä, tarkistamassa oliko linna vielä paikoillaan. Olihan se. Oma kamera ei ollut mukana, mutta veli lainasi kamerakännykkäänsä sen verran että saatiin dokumentoitua poropojan vierailu linnan edustalla. Nytkään ei nähty muita koiria, mutta sen sijaan valjaissa ulkoileva musta kissa. Siirryttiin sitä ihmettä tarkkailemaan kadun toiselle puolelle. Emäntä hoki Roudalle "kato se on kissssa, hieno kissssa" ja kaipa se ymmärsi, koska ei haukkunut, katsoi vain. Muuten lenkkeily on ajoittain vähän masentavaa. Nyt on tuo kuonopanta testattu ohitustilanteessakin ja todettu, että pelkkä lisääntynyt kontrolli ei pure. (Oliko vähän epäonnistunut kielikuva.) Ei emäntä nyt suoraan sanottuna mitään läpihuutojuttua odottanutkaan, mutta toivoi kuitenkin hieman lisääntynyttä selkärankaa. Ja pah. Ohituksia pitää päästä harjoittelemaan hallitusti. Valitettavasti ihan lähistöllä ei asu tehtävään sopivia tuttavakoiria. Eikä tule ihan heti mieleen kysyä räyhä-ohituksen kohteeksi joutuneelta että sopisiko pieni harjoittelutuokio. Luulevat nyt jo kaikki täkäläiset että tämä murkku meinaa popsia heidän fifinsä suihinsa, vaikka kyse on ihan muusta. Roudan sivu » Shtinkybois »