Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa mittelee voimiaan kaamean vihollisen kanssa 18.1. Kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa...

Ulkona on siperialainen talvimyrsky, onneksi koirilla on hyvä karva. Emäntä laittaa paljon vaatteita päälle ja lähtee tuuleen ja tuiverrukseen. Kierretään pieni lenkki peltorinteessä ja palaillaan sitten takaisinpäin. Mitä Routa näkeekään viereisellä pellolla? Jokin kauhea punavalkoinen lerpattava kookas olento syöksyy tuulen nopeudella suoraan kohti! Poroasenne käyttöön, haukku päälle ja eikun kimppuun. Voi hitto, se tulee päälle! Aaaapuaa! Häntä koipien välissä karkuun! Turvallisella etäisyydellä täyskäännös, karvat pystyyn ja taas haukkuen uhkaamaan. Poro vieköön, se ei usko! Iiik, pois! Näin jatketaan koiran ja suojamuovin turnajaisia pari minuuttia emännän nauraessa kippurassa. Miksei, miksei kamera ole mukana! No, ei se olisi varmaan hyytävässä ilmassa edes toiminut. Lopulta emäntä menee muovin luokse ja seisoo sen päällä. Silloin on pikku porokoirankin turvallista tulla katsomaan vihollista. Emäntä nostaa muovia kulmasta. AAA, se elää!! Hippulat vinkumaan! Vanhakoira katsoo nuorempaa ja huokaisee. Mikä pelle! Odotas kun olet 13 vuotta, silloin ei mikään enää voi järkyttää mielenrauhaasi. Roudan sivu » Shtinkybois »