Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa täyttää 9 kuukautta 8.1.

3/4 ensimmäisestä ikävuodesta on takanapäin, vuoden rajapyykki häämöttää kunhan talvesta selvitään. Syntymäpäivää juhlittiin suht pitkällä kävelyllä. Jos isäntä saisi kertoa, juttu menisi näin: V** ensin rehkii ullakkoremontissa neljä tuntia. Sitten huijataan muka pienelle kävelylle, joo, kohta ollaan perillä, vielä vähän. Käydään vähän seurustelemassa koirien kanssa ja kävellään takaisin. Ja v**! Kolme ja puoli tuntia! Eikä oltu edes syöty vielä ruokaa! Ymmärrätte yskän, joten eipä anneta isännän kertoa. Näinhän se oikeasti meni: Isäntä sanoi jo aamulla että tänään hän lähtee päivälenkille mukaan kävelemään. Tuulissuolla TSAU-keskuksessa oli 8.1. match show johon emäntä melkein halusi osallistua, mutta ei sitten halunnut pilata isännän remppahetkeä pakottamalla hänet useaksi tunniksi lastenhoitajaksi. Olisi kumminkin hyödyllistä käydä siellä vähän muita koiria katsomassa. Isäntä kehotti lähtemään sinne autolla. Emäntä sanoi että kyllä hän sinne jaksaa kävellä ja Routakin. Niin isäntä huijattiin mukaan retkelle. Isäntä työnsi kärryjä ja emäntä talutti Routaa. Ensimmäiset neljä kilometriä tultiin ihan hyvillä mielin. Sitten edessä siinsi pitkä suora. Isäntä kysyi joko halli on ennen suoran loppua. Emäntä vastasi että ei ihan, mutta tuolla mutkan takana. Viiden kilometrin kohdalla emännältä meinasi loppua usko, kun oli vain kerran aiemmin käynyt hallilla eikä ollut ihan varma olisiko sittenkin pitänyt kääntyä siinä neljän ja puolen kilometrin kohdalla. Onneksi oltiin kuitenkin oikealla reitillä ja hallikin löytyi lopulta. (Turun opaskartan reittimittaus sanoo tässä kohti 5,63 km.) Pihalla oli muutama koira joista ensimmäiselle piti ärhennellä, mutta kun niitä alkoi mennä enemmän ristiin rastiin nenän editse niin ei Routa tiennyt mitä tehdä. Harjoiteltiin vähän seisomista ja juoksemista vierellä, mutta melko surkeasti se meni. Tarvitaan lisäääää treeniä! Isäntä kävi jonkun järjestäjän kanssa katsomassa karttaa, kun ei haluttu tulla samaa reittiä takaisin muttei tiedetty tarkkaan pääseekö toista kautta ympäri. Saatiin lopulta epämääräiset ohjeet jostain "ihan kulman takana" olevasta risteyksestä josta pääsisi tielle joka vie meille. Pohdittiin puoli minuuttia ja päätettiin sitten ottaa riski. Risteys löytyi. "Välitie" kuulosti hyvältä, mutta sen jälkeen tuli "Välikuja" joka kuulosti päättyvältä tieltä. Eipä muu avuksi kuin että heitettiin noppaa ja pääteltiin renkaanjäljistä mikä olisi oikea suunta. Emäntä mittailee tässä samalla tuosta reittimittauksesta välimatkoja, ja kotopihalla näyttää matkamittari reilun 13 km. Ihan hyvä suoritus, nälkäisinä, huonokuntoisina, lastenvaunuja työntäen! (Onneksi isännällä oli ne vaunut, koska muuten hän olisi ryöminyt lopun matkaa.) Vauvakin nukkui sikeästi koko kolme ja puoli tuntia. Routa kysyi illalla että mennäänkö taas? Roudan sivu » Shtinkybois »