Pihlajamäen Carjalan Toivo Kuvia Routa Mäkirinteen-herrasta 8.-9.6.05 Vakionukkumapaikka jalkojen juuressa. Riivi-kissa uskaltaa kurkata ihmeen läheltä. Kaiken maailman kidutusvälineitä ihmiset ovat keksineet! Miksei voi olla aina vain nakuna? Siinäpä miehekkään pituinen keppi! Tähän mennessä erikoisin nukkuma-asento Kurnu-kissa uskaltaa tehdä tuttavuutta portin läpi. Yhteinen ruokahetki Pikkukoira tuli nopeammin valmiiksi, tekisi mieli lisää - Lurps, tämäpä on hyvää! - Hau! Hau! Saanko minäkin! Hmph, vielä se vain syö ja syö ja syö. Jes, nyt näyttää lupaavalta. Nam! On täällä ainakin hyvät tuoksut vielä jäljellä.

Päivä päivältä tämä pentueen tuumivaisin tapaus muuttuu villimmäksi ja villimmäksi. Sisarusten omistajaperheet saavat syvän myötätuntomme. Ensin herätään ja ihmetellään, sitten lähdetään liikkeelle, sitten leikitään kukkaruukulla, kepillä, voikukanraadoilla ja multapaakuilla, sitten pidetään villit laukkakisat törmäillen välillä vanhaankoiraan, välillä ihmisiin, välillä kompastuen omiin jalkoihin. Sitten simahdetaan. Routapentu on viettänyt ulkona suurimman osan päivistään. Ruokahalu on hurja, kupin tyhjenemistä ei tarvitse pitkään odotella. Pentu osaa jo istua saadakseen kupin maahan, paitsi jos on aivan hirmuhirmu nälkä ja vanhakoira syö jo. Kaulapanta on vielä vähän vieras kapistus ja kutittaa, mutta sitkeästi yritämme totutella myös talutushihnaan. Hyvin helposti voisi käydä niin, että juoksuttaisi pentua vain pihalla ja jossain vaiheessa huomaisi, että hitsi vieköön, tuolla puolivuotiaalla koiralla ei ole ollut vielä pantaa kaulassa ollenkaan. Olemme makupalan voimin yrittäneet harjoitella sitä, että hihnan kiristyessä kannattaa tulla taluttajan luokse. Ja pentu tajuaa sen ihan kohta! Ei ole tyhmä koiralapsi tämä ollenkaan, älliä piisaa kyllä. Pihaa ja viereistä peltoa erottava oja kiinnostaa Routaa kovasti. Ojan pohjalla on vähän vettä ja eiköhän siellä ole jo käyty pläiskimässä muutamaankin otteeseen. Viimeisimmällä kerralla ojasta tuli ylös varsinainen mutavarvas, mutta hyvin se kuivui ja vältimme pesun vielä tällä kerralla. Ojasta haetaan erilaisia vetisiä saaliskasveja. Päiviin alkaa jo muodostua vähän rutiinia. Aamulla jompikumpi isäntäväestä huomaa, että pentu on herännyt ja liikkuu. Jotain vaatetta tempaistaan äkkiä päälle ja syöksytään ulos. Viimeksi kävi kyllä niin, että pentu jäi rappuselle istumaan puoliunessa kun emäntä yritti usuttaa sitä pissille. No, ei väkisin, mennään sitten takaisin sisälle - ja pissit tulivat tietysti sitten heti ulko-oven eteen paperille. Sitten syödään, leikitään ja nukutaan vuorotellen, kunnes päivä onkin jo mennyt. Kuten sanottu, pennun hereilläoloaika ollaan vietetty aika lailla ulkosalla. Tänäänkin saatiin auto pestyä ja vahattua samalla. Routapentu yrittää saada vanhakoira Rasmuksesta leikkikaveria mutta saa vain murahdukset vaivanpalkaksi. Meidän ihmisten pitää jopa vähän suojella vanhaakoiraa jotta se saisi maata rauhassa. Se kun on sen verran kiltti ettei ole ainakaan tähän mennessä tosissaan suuttunut näykkivälle pikkukoiralle, menee vain vaivaantuneena karkuun ja murisee mennessään. Roudan sivu » Shtinkybois »