Pihlajamäen Carjalan Toivo Kuvia jo kotiutuneesta Roudasta 7.6.05 Pikku puutarhuri Sillähän on korvat pystyssä! Irtoaakohan nenu kukkaruukusta...? Lituska Vakava ilme Pihan pikku valtias Pieni vahtikoiran alku Kerrankin näin lähellä isoveljeä

Sopeutumiseen meni sitten näemmä vuorokausi. Piha on jo tutkittu laidasta laitaan, lehti- ja heinäkasat (komposteiksi niitä ei voi kutsua) tarjoavat loppumattoman määrän aarteita pikku koiralle. Routa osaa jo tulla kutsusta luokse nauttimaan herkkupalan. Se vaikuttaa jo nyt varsin itsenäiseltä seikkailijalta ulkona - sisällä ei, ollessaan portin väärällä puolella kun tietokoneella istuja ja vanha koira ovat sillä oikealla, se antaa kyllä mielipiteensä kuulua. Portti on osoittautunut hyödylliseksi. Vanhakoira pyytää itse tulla turvaan toiselle puolelle. Tänään emäntä oli puhelimessa aivan väärällä hetkellä ja vanhankoiran piti oikein sanoa kovin että viesti meni perille. Mutta aukesihan se portti viimein. Kissojen kupeille Routaa on kielletty menemästä. Nyt se sitten haukkuu niitä. Mahtaako pienessä päässä olla käynnissä tahtojen taistelu - uskallanko vai enkö? Vanhaakoiraa se on jo vähän jopa näykkinyt ja saanut tietty urahdukset takaisin. Ei tuosta jäkälästä» taida saada leikkikaveria. Joku touhukaveri pitäisi löytyä, katsotaan! Pian eivät nimittäin pyrähdykset talon ympäri ja solmulelun kurittaminen riitä. Aikamoisia pyrähdyksiä kyllä Routa tekee. Se juoksee täysillä ja pysäyttää vauhdin kierähtämällä muutaman kerran kyljittäin ympäri. Tänään kokeiltiin ensi kerran pientä kaulapantaharjoitusta a la Tuire Kaimio, eli syötin pari makupalaa kaulapannan läpi. Tyyppi ei pannan kosketuksesta häkeltynyt lainkaan. Katsotaan piakkoin mitä se talutushihnasta sanoo, tuleeko paniikki. Olisi kyllä hauska päästä jo kohta pihasta pois. Pissejä on tullut vaihtelevasti sekä sisälle että ulos. Sisäpissat ovat olleet yleensä isäntäväen omia mokia. Koska uloskin on tullut molempia laatuja suurien kehujen säestyksellä, eiköhän tässä mennä eteenpäin koko ajan. Roudan sivu » Shtinkybois »