Pihlajamäen Carjalan Toivo Kuvia pentueesta 21.5. (pennut 6-viikkoisia) Sieviä ja suloisia - nukkuessaan Riiviöitä hereillä ollessaan Piraijaparvi Kaunis katse Kellistys ja pyllistys Nam, tuoretta lihaa

Kävimme katsomassa Pihlajamäen C-pentuetta» kasvattajan luona kauniina keväisenä lauantaina 21.5. Päästyämme sisälle meitä vastaan vyöryi lauma mustia aivan hurmaavia nallukoita. Kasvattaja kehotti meitä pitämään kengät jalassa, mikä osoittautui varsin viisaaksi valinnaksi, sillä naperoiden hampaat olivat hyvin terävät. Koko ajan joku kiipesi syliini, joku järsi sandaaliani ja joku yritti vetää hupparin päältäni. Välillä nahisteltiin ja kiusattiin lauman vanhempia koiria. Sitten yhtäkkiä kaikki hiljeni ja huone oli täynnä pikkuisia koiranraatoja kuka minnekin nurkkaan sammahtaneena. Kasvattaja nauroi, että olisimme kyllä saaneet varsin väärän kuvan pennuista, jos olisimme sattuneet tulemaan sillä hetkellä. Pentujen emo näytti varsin rasittuneelta ja kaipasi varmaan jo kotiin. Pentujen vuotias hoitotäti sen sijaan jaksoi telmiä ihmeen kärsivällisesti piraijojen kanssa. Paikalla olleet vanhemmat koirat eli pentujen emo sekä hoitotäti suhtautuivat meihin vieraisiin pennunlääppijöihin ystävällisesti ja suvaitsevaisesti. Hoitotäti tuli itse asiassa jo pihalle autolle asti meidät tervetulleeksi toivottamaan, kun taas tarhassa olleet isäntäväen muut koirat ilmoittivat kuuluvasti tunkeilijoista. Koirien rapsuttelun ja kahvittelun lomassa sovimme, että Toivo-pennusta» tulisi näillä näkymin uusi perheenjäsenemme. "Toivo" oli porukan rauhallisin ja vakain tapaus. Kun muut purivat ihmisten nenää, varpaita ja sormia, "Toivo" jyrsi kaakeliuunin kulmaa. "Toivolle" pitäisi nyt löytää oma nimi. Vaikuttaa vähän siltä, että nimeksi tulee Routa. Suomalainen vahva sana suomalaiselle vahvalle koiralle! Roudan sivu » Shtinkybois »