Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa on mamis ja metsäkoira 6.11.

Kuten varmaankin useimmissa vanhoissa luontoa lähellä olevissa taloissa, myös meidän huushollissa asuu hiiriä. Erään hiirosen isäntä bongasi kellarikerroksessa olevasta autotallista. Se oli vähän maistellut koiraseuran palkintolaatikoita ja osin sisältöäkin. Hiirestä piti päästä eroon, mikäs sen yksinkertaisempaa kun talossa asuu kaksi kissaa ja porokoira. Emäntä tuumi että nuo kissat vain leikkivät hiirellä, otetaan metsästyspuuhiin Routa. Hyvä idea, toteutus kompastui siihen ettei poropentu uskaltanut laskeutua kellarin portaita alas. Siellähän asuu mörkö. Otettiin sitten toinen kissa jahtiin. Se kierteli ja kuunteli kellarissa ja isännän kanssa lopulta hiiren paikallistikin. Kissanrontti nappasi hiirosen - mutta päästi sen menemään! Mikä ihme hiirenystävä tuo kissa on?! Hiirihän ei miettinyt kauaa mikä kissan mielen muutti vaan pinkaisi koloseensa. Käytiin lähimetsässä tarpomassa molempien koirien kanssa. Vanhakoirakin jaksoi hienosti vaikka ei polkuja pitkin mentykään. Routa pirulainen bongasi eräässä mäessä harmajaisen jänösen ja taas emäntä sai ihastella perävaloja. Emäntä odotteli siinä sitten vähän aikaa, kai se takaisin tulee kun jänö eksyttää sen. Niin tulikin. Vauhti oli laaksossa mahtava kun emäntä sitä rinteeltä seurasi, kunnes koiran suunnalta kuului rusahdus ja alkoi kamala tuskanulina. Emäntä ajattelee pahinta ensimmäisenä: ketunrauta. Miten saa jalattoman koiran raahattua keskeltä metsää eläinlääkäriin? Lähemmäksi koiraa päästyä emäntä laskee jalat ja neljä niitä on. Toista etutassua Routa kuitenkin roikottaa. Ei voi olla totta! Ensi viikolla oli tarkoitus ylittää kauhukynnys ja mennä näyttelyyn, ja nyt se sitten murtaa jalkansa! Emäntä soittaa jo isännällekin. Takaa-ajosta väsynyt koira laskee maate läähättämään ja emäntä koittelee tassua. Ei ainakaan verta näy eikä jalka tunnu murtuneelta. Olisiko vain venähtänyt? Pystyykö se kävelemään? Kohta pentu nousee pystyyn ja kävelee kaikilla neljällä tassulla. Huh! Taisi vain tassu kopsahtaa johonkin oksaan ja piti vähän dramatisoida tapahtumia. Pentu lähtee vielä toisenkin jänön perään ajohaukku heleästi kaikuen (emännän sadatellessa vanhankoiran kanssa), joten ihan käyttökelpoinen tuntuu jalka olevan. Roudalla on vähän erilainen asenne koirakouluun lähtöön kuin vanhallakoiralla aikoinaan. Siinä missä vanhakoira oli aina valmis kuin partiopoika minne ikinä lähdettiinkään, Routa osaa viikonpäivät ja kellonajat ja pakenee sunnuntaisin klo 11.30 sängyn alle kun hihnaa kilistelee. Siinä meidän harrastuskoira. Roudan sivu » Shtinkybois »