Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa taistelee luusta pikkuisännän kanssa 25.8.2007 Tuolla oliolla on minun luuni, tässähän lähtee järki... Nyt minä sen otan! Hähää AARGH! Varas! Okei, syödään sitten yhdessä.

Hiiteen Windows ja automaattiset päivitykset ja uudelleenkäynnistykset! Selän kun kääntää niin tämä hihittelee että nytpä tuhoan kaiken mitä kirjoitit, mitäs et tallentanut. No kun lapsi kopautti koiraa luulla ja piti johtaa sovittelutoimenpiteitä. Siitä aasinsiltaa pitkin päivän aiheeseen. Täytyy olla tyytyväinen siitä, ettei talouteen sattunut tulemaan ruokaansa tai herkkujaan puolustavaa koiraeläintä. Kävisi nimittäin melko hankalaksi tämä jokapäiväinen elämä. Nyt meillä on kaksivuotias, joka pureskelee koiran luita, ja koira, joka leikkii kaksivuotiaan kanssa autoilla. Edellistä versiota kirjoittaessani (siis ennen kuin Windows tuhosi tuotokseni) tapahtui juuri seuraavaa: lapsi vei luun koiralta, piti sitä tiukasti kainalossaan ja tuli äidin syliin turvaan. Koira otti puolestaan luunsa takaisin korvasta nuolemalla. Lapsi säntäsi perään anna-anna huutaen. Tämän toisen version aikana taas oli vaatekorit käännetty nurinperin ja jostain taskusta tipahtaneet namuset löydetty. Emäntä pelasti ne juuri ja juuri joutumasta vessanpönttöön ja pyysi antamaan koiralle. Työtä käskettyä tehtiin ja koira oli mielissään. Varmaan kauheaa elämää sekä lapsivastaisten että koiravastaisten mielestä, mutta meillä arkipäivää! P.S. Nyt ne pelaavat sählyä yhdessä... Roudan sivu » Shtinkybois »