Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa esittelee paikkoja lenkkien varrelta 22.-25.7.2007 Näin hyvin näkyy joka paikka Näsinneulasta (jossa Routa ei kuitenkaan päässyt käymään): Lähiseudut Tuolla me usein harjoitellaan Tuollakin me välillä taaperretaan, ja Pyynikki näkyy taustalla Vahtisammakko ...and we'll be waiting for you... Ollaan eksyksissä, ja tie se vain jatkuu jatkumistaan Löydettiin sivistyksen pariin, ja millaisen

Emäntä ja isäntä veivät jälkikasvua katsomaan kotieläimiä Särkänniemeen (kaksi koiranpentuakin siellä oli) ja pakkohan Näsinneulaan oli kerran elämässä päästä, kun jonoakaan ei ollut. Vau, huisit näkymät! Ihan kuin lentokoneessa. Emäntä on edelleen perheettömänä ja päätti lähteä metsään. Vaivaiset kolme kilometriä taitetaan yleensä autolla (hyi, miten epäekologista) mutta nyt kun auto oli pois, piti kävellä. Eihän se paha matka ollutkaan, kun ei satanutkaan. Metsään päästiin ja mentiin tavallista polkua, kunnes käännyttiin hieman eri polulle, josta piti palata suunnitellulle reitille. Emännän oikopolut ovat kuitenkin aina kiertoteitä, ja kun koirakin vielä huiputti yhdessä risteyksessä, niin yhtäkkiä oltiinkin kartan toisessa laidassa (jos olisi ollut kartta mukana, mitä tietenkään ei ollut). Missä ollaan, minne päin? Onneksi löytyi opastekyltti: Keskusta 5,5 km, se on varmaan hyvä suunta. Routa oli taas huonotapainen ja korvaton ja piti pitää lopuksi remmissä. Ja rauhallista siitä ei saa millään määrällä metsässä rientämistä tai emännän kiskomista. Yhden lenkin se käveli melkein kokonaan hitaasti ja remmi löysällä, ja olipa omituista. Yleensä lenkkeily vertautuu painiotteluun tai villiorin taluttamiseen. "Rakas koirani! Kävelen koko ajan yhtä nopeasti (tai hitaasti). Sinun on aivan helppoa mukautua tahtiini. En kävele yhtään sen nopeammin, vaikka pidät hoputtavaa tiukkuutta hihnassa. En myöskään pysty enkä halua rientää äkkiarvaamatta perässäsi satunnaisiin suuntiin. Jos nyhdät minulta olkanivelen kuopastaan, suutun. Voit olla varma tästä. Haluan valita vauhdin lisäksi suunnan. Voit aivan yksinkertaisesti vilkaista minua silmäkulmastasi, niin tiedät minne olen menossa. Jos haluan kävellä etuoikealle, sinun ei hyödytä yrittää etuvasemmalle. En päästä sinua etuvasemmalle vaikka miten vedät. 45 asteen kulmassa käveleminen ei auta yhtään. En jaksaisi aina vaihtaa puolta kun toinen koira tulee vastaan. Sovitaanko, että se ei tule sinun luoksesi, sinä et mene sen luokse, kaikki ovat tyytyväisiä. Lopuksi haluaisin mainita erityisesti reunassa kävelemisestä. Pystyt aivan hyvin kävelemään myös kadun vieressä eikä pelkästään talon seinän vieressä. Olen jo nähnyt tuonneko-tännekö-apua-en-tiedä-minne-menisin-ehkä-auton-alle-mutta-en-ainakaan-kävele-vieressäsi -steppausshowsi, joten voisit vaihtaa ohjelmistoa. Vieressäni on aivan hauskaa kävellä, voit jopa välillä saada makupaloja. Tiedän, että yrität parhaasi. Yrittäisitkö vielä kovemmin. Kiitos. T. Emäntäsi P.S. En aio ampua sitä oravaa, jota aina haukut. Minulla ei ole edes aseenkantolupaa." P.S. Emäntä soitti tänään A. Limanille mystisestä selkämuutos-merkinnästä lonkkalausunnossa. Kyseessä on ns. nikaman välimuoto. Roudalla on siis valuvika selässä. Toivottavasti siitä ei koidu sille haittaa normaalissa elämässä ja kevyissä harrastuksissa. Roudan sivu » Shtinkybois »