Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa yhteislenkkeilee muiden lappalaisten kanssa 9.10. Isompiakin kavereita oli polulla lenkkeillyt! Onneksi Routa ei heittäytynyt laittamaan heppaparfyymiä korvan taakse. Vauhtia emäntä! Tuolla ne jo menevät! Hyvin ansaittu lepotauko korkeimmalla kohdalla. Kieli oli noin metrin pituinen. Koira ja emäntä hymyilevät kuin hangonkeksit ja hiki valuu.

Uskaltauduttiin rohkeasti mukaan Varsinais-Suomen lappalaiskoirien yhteislenkille Jäkärlään kunto- ja luontopolulle. Ilma ei olisi voinut olla parempi. Mukana oli reipas ryhmä kaikenlaisia lappalaiskoiria ja olipa muutama porokoirakin mukana. Ja sitten tämä meidän kromosomihirviö. "Onko tuo ihan oikeasti lapinporokoira?!" kuului suorasukaisin kysymys. "Siinähän taitaa olla hovawartia!" arveltiin. "Onpa sillä valtavat tassut!" Meidän pikku puolivuotias. Lenkki oli varsin, hm, reipas. Kärki painoi tuhatta ja sataa paikoittain vaikeakulkuisessa kalliomaastossa ja emäntä tahmoi hännillä yrittäen jarrutella pienen puolivuotiaan vauhtia. Aikamoista extremeurheilua ylittää puro liukkaita puunrunkoja pitkin ja laskeutua limaisten lehtien peittämää kalliopolkua tuommoisen veturin kanssa. Mutta minkäs teet kun kärki oli karkaamassa ja Roudalla oli enemmän kilpailuviettiä kuin emännällä. Joka tapauksessa tosi mukava reissu ja kyseiselle polulle pitää lähteä uudelleen - vähän rauhallisemmalla tahdilla. P.S. Virallinen puolivuotiskuva täällä » Roudan sivu » Shtinkybois »