Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa isännöi famoa Liedossa 9.6.2007 Kauhia uima-allas! Syvä puruote Minne se lensi

Taas piti rientää Lietoon laittamaan lattialevyjä vinttiin. Yksi huone saatiinkin tehtyä, se on nyt pintoja vaille "valmis". Niin se vain edistyy, joka kerta vähän eteenpäin. Stressiä siitä on kyllä ollut, kun nykyiset asukit piiskaavat projektiin vauhtia ja meillä olisi tuota muutakin elämää. Emännän vanhemmat lähtivät vanhankoiran kanssa Vaskivedelle (taitaa olla senkin viimeisiä matkoja... raukka rasittuu vaikka saa maata pehmustetussa takaosassa pitkällään ja auto on ilmastoitu) ja isännän äiti tuli tapaamaan lapsenlastaan. Hän oli ostanut uima-altaan, jonka hän ja isäntä joutuivat puhaltamaan täyteen, koska sopivaa suutinta pumppuun ei löytynyt. Ei uskaltanut huomauttaa löysyydestä. Emäntä sai takaisin vanhan kameransa. Riemu muuttui pettymykseksi, kun tajuttiin että vanhassa kamerassa on ihan eri mallinen muistikortti kuin tässä uudessa (CF ja SD). Eli ei vielä iloa uudesta hankinnasta ennen kuin muistikortti on ostettu. Jälkikasvu ei kylmään veteen oikein uskaltanut, vaikka sitä lämmitettiin auringossa, ja Routa ei sinne saanut mennä, etteivät kynnet rikkoisi allasta. Niinpä lämmikkö seisoi enimmäkseen turhan panttina ruoholla. Ehkä ensi kerralla on lämpimämmät ilmat ja poikakin uskaltaa loiskimaan. Käytiin iltalenkillä, emäntä ja veli. Mentiin jokirantaan. Paikka oli aivan umpeenkasvanut kaikista heinistä ja ruohoista. Siitepölyä pöllähti joka askeleella ja heinät olivat kainaloon asti. Koirakin hukkui heinikkoon. Heinänuhainen kaksikko oli aivan tukehtua lenkillä ja huipennus oli joku ihme oire emännän silmässä - valkoinen osa silmämunasta meni aivan oudoksi ja turvonneeksi. Jälkikasvukin sai takapihalla telmiessään kamalat rakkulat käsiin ja jalkoihin ja toinen silmäkin punertui moneksi päiväksi niin että epäiltiin silmätulehduksen taas hyökänneen. Kaupunkilaiset maalla, mitenkähän me enää pärjättäisiin. Routa jäi vielä pariksi päiväksi Lietoon kun isännän piti heti kuitenkin palata työmatkalle Turkuun. Emäntä sai jälkeenpäin kuulla varsinaisen tapauksen. Olikohan se ollut sähkäri vai lvi-mies kun oli tullut käymään, sellainen iso korsto. Hän oli soittanut ovikelloa ja hänelle oli huudettu että sisään vaan. Routahan oli laittanut sellaisen shown päälle että iso mies oli oikeasti pelännyt että tuo pieni koira syö hänet. Se oli puolustanut vanhaa kotia yhtään arkailematta. Aika ylläri tuo. Nyt ainakin tietää että vieraat on paras mennä ottamaan ihan personligen vastaan eikä lähettää koiraa tervehtimään ensin. Roudan sivu » Shtinkybois »