Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa jäljestää ja käy ruskaretkellä 25.9. Komean hammaskaluston esittelyä Uusin luomulelu - oksa-ankkuri Vanhakoira ei saa ikuna syödä luuta rauhassa Aika hienosti koristeltu este, vai mitä?

Tänään päätettiin kokeilla huvikseen miten pieni peltojälki sujuisi. Ensikosketus tähän hauskaan harrasteeseen tuli reilu kuukausi sitten Klaukkalassa ja sen jälkeen ei ole keritty ennen kuin nyt. Emäntä pukeutui kukkakuvioisiin jälkihousuihinsa ja kumppareihin ja varustautui purkillisella koiransuklaapalasia. Jälki ei tainnut olla kymmentä metriä pidempi, emäntä muisti ohjeet ja talloi askelet perä perää ja jokaisen alle suklaapala. Sitten haettiin pentu isännän hoivista ja tuotiin jäljen alkuun. Emännän sormet haisivat suklaalta ja pentu luuli että nyt piti tehdä jotain temppuja. Suklaapalat olivat myös vähän hukassa alun tiheämmässä sängessä. Alun sähläyksestä selvittyään pentu löysi jäljen ja meni huolella aivan oikeaa reittiä loppuun asti löytäen suklaansa. Isäntä valitettavasti katsoi ihan väärään suuntaan koko ajan. Käytiin myös pienellä ruskaretkellä kiertäen läheisiä peltoja. Kuvareportaasi täällä » Iltapissillä pentu nosti jalkaa ensin varovasti ja sitten reteemmin. Sen jälkeen alkoi show. Pentu näykki hihasta ja haukkui ja livahti aina tukistuksen ulottuvilta juosten perä maata laahaten vipelöjuoksua pitkin pihaa ja tullen taas ärsyttämään. Lopulta pentu syöksyi terassin alle. Nousikohan tuore miehuus päähän? Roudan sivu » Shtinkybois »