Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa tepastelee Tampereen talvessa 21.12.

Voi kuinka meitä hemmoteltiin juuri ennen joulua pienellä lumisateella. Hämeenpuistossakin oli ainakin kolmesenttinen kinos, johon porokoira heittäytyi autuaasti kellimään. Tässä kun on tullut valitettua Roudan surkeata hihnakäyttäytymistä ja muille räyhäämistä, niin kerrotaanpa tämänhetkinen tilanne. Routa ei räyhää enää hihnassa. Tämä ei tarkoita vielä sitä, että se kulkisi lunkisti hihna löysällä lajitoverinsa nenän edestä. Sinne on vielä matkaa. Mutta esimerkiksi tänään ohitimme samalla puolen katua eli metrin parin päästä erään räksyttävän pikkukoiran. Routa kulki herkun kanssa kontaktissa. Käänsi kerran päänsä katsomaan pikkuräksyä, emäntä ärmäisi varoittavasti, kontakti palasi. Samoin ylitimme kadun samasta kohdasta erään vähän samannäköisen pystykorvan kanssa. Pystykorva haukahti, Routa ei. Siinä ollaan! Emäntä on todella ylpeä ja iloinen edistyksestä. Jos jotakuta kiinnostaa yhteenveto siitä mitkä asiat ehkä ovat asiaan vaikuttaneet, tässä tulee. - aika - tottelevaisuuden harjoittelu ryhmäkoulutuksissa - paljo kontaktin harjoittelu pyrkien vapaaehtoiseen katsekontaktiin - vastaehdollistaminen toinen koira -> namu - viimeisenä niittinä koiran tosi tiukka puhuttelu hölmöilyn tapahtuessa Mikään kovistelu ei alussa auttanut; kovat sanat, puhuttelu, ravistelukin olivat koiralle kuin ilmaa. Kuukausien kuluessa asenne on kuitenkin muuttunut nöyremmäksi ja emännän mielipide alkaa merkitä jotain. Aiemmin kun koiraa otti poskista, se oli kuin pullisteleva härkä, joka vain odotti että hankalasta tilanteesta päästetään ja homma jatkuu. Nyt se ottaa vetelänä ja nöyränä nuhteet vastaan ja tulee iloisesti käskystä sivulle palkittavaksi. Emäntä haluaa kiittää mielenkiintoisista ja hyödyllisistä ajatuksista ja vinkeistä Roudan isäpapan omistajaa, joka on oppituntinsa näissä asioissa saanut. Katsotaan käykö todella niin kuin on ennustettu, että parin vuoden iässä järki ja koira kohtaisivat viimeinkin. Roudan sivu » Shtinkybois »