Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa tapaa sisaruksia ja serkkuja 20.8.05 Aluksi vähän polvet tutisivat, kun porukkaa alkoi saapua paikalle. Sisarusten kanssa löytyi heti yhteinen terassin-alus-sävel. Topi! Monen monta pientä poroa... Rikostoverit kukkapenkin kimpussa Hampaiden mittausta siskon, tai jonkun kanssa Ehkä ne eivät löydä minua täältä... Hitsi, täällähän on aika kivaa lopulta kuitenkin!

Lauantaina pakattiin lapsi, pentu ja muut kimpsut italialaiseen urheiluautoomme ja käännettiin nokka kohti Klaukkalaa. Siellä meitä odotti pentutapaaminen, jossa Routa näkisi sisaruksensa ja serkkujaan. Pennun autoon houkuttelu oli ohjelmanumero sinänsä. Sen matkustelut ovat rajautuneet lähinnä eläinlääkärissä käyntiin ja pariin muuhun ajeluun, ja se ei vapaaehtoisesti autoon tule. Sinne se kumminkin raukka joutui ja lähdettiin matkaan. Joku oli vienyt risteyksestä tienviitan joten ajoimme ensin harhaan, mutta puhelinsoitolla siitäkin selvittiin. Olimme ensimmäisinä paikalla. Vauva vaati heti aterian, joten isäntä sai mennä pennun kanssa sisään pihalle. Vauva söi ja söi ja emäntä seurasi autosta kun paikalle saapui lisää väkeä. Vihdoin vauva oli kylläinen ja emäntäkin pääsi mukaan pileisiin. Mutta missä meidän pentu? Kaikki olivat ensinäkemältä samannäköisiä. Sitten isäntäväki keksi tunnistaa omansa hännästä, sehän muistutti aivan Kapteeni Koukun käsikoukkua. Kasvattaja tervehti Routaa iloisesti huudahtamalla "Topi" ja sai isännän ihmettelemään, mikä koira se sellainen Topi oli, joku veli varmaan, ja missä Routa sitten mahtoi olla. Myöhemmässä vaiheessa siskojensa kanssa kukkapenkkiä kaiveli juuri tämä Topi jota isäntäväki ei missään tapauksessa tunnusta omakseen. Juoksemisen ja painimisen jälkeen ohjelmassa oli hieman valistusta näyttelyistä ja opimme helpon seisomisharjoituksen. Sitten mentiin kokeilemaan jäljestystä. Routa oli aivan haka vaikka kerta oli ensimmäinen! Vähänkö hieno pentu meillä. Kiitos järjestäjille tosi kivasta päivästä! Roudan sivu » Shtinkybois »