Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa käy synttäreillä 23.9. Otetaanpa hauska hyppykuva. Oho, kamera oli vähän liian nopea... Hurskasta poseerausta Äijästä... ...ääliöksi Tämä on jäljellä satavuotiaasta erinomaisesta sienimetsästä. Raha puhuu... Mutta minne se koira katosi? Moro! Tännekös te jäitte? Lääh! Hiukanko cooli jätkä Jumissa

Olipa rankka lauantai. Herättiin ennen kuutta ja lähdettiin ajamaan famolaa kohti osallistuaksemme synttäreille. Takaisin tultiin vähän ennen puoltayötä. Onneksi oli kaksi kuskia. Perillä isäntäväki sai tietysti herkullisia kakkuja ja pullia. Routa pääsi vähän irrottelemaan metsään. Käveltiin siinä metsätietä pitkin ja kauhisteltiin ikivanhan sienimetsän tuhoja, kun huomattiin että koiraa ei näy enää missään. Huudeltiin, mutta ei mitään vastausta. Onko se pönttö nyt mennyt eksymään? Kai se nyt osaa seurata jälkiään takaisin ja meidät löytää eikä lähde palloilemaan väärään suuntaan. Lopulta pi-itkän ajan kuluttua tietä pitkin laukkasi eräs erittäin pitkäkielinen koiraeläin. Jossain kaukana se oli käynyt ja näytti olevan reissustaan kovin tyytyväinen. Ulkoilun jälkeen famon luokse alkoi tulla synttärivieraita mukaan luettuna nelikuukautinen kovaääninen vauva. Routa sai olla joukon jatkona koska kukaan ei pelännyt koiria - paitsi yksi poika, jolle Routa paljasti hampaansa. Ei tietenkään missään pelottelutarkoituksessa vaan olipa ehkä tarkoitus iskeä lattialla olevaan leluun tai ottaa hellä ote sormesta, mutta poikaraukka pomppasi joka tapauksessa sohvan selkänojalle välittömästi purimet nähtyään. Emännän piti sitten selitellä ettei koira suinkaan niitä aio poikaan upottaa. Jatkossa ei mitään ongelmia ollut. Kun Routa sai ruokaa ulkona, emäntä heitteli muutaman priplan takapihan nurmikolle ja poika oli kiinnostunut siitä miten tarkka hajuaisti koiralla oli. Routa ei tosin demonstroinut kovinkaan hyvin aistiaan, koska ei malttanut etsiä. Taisi jo mahassa kurnia sen verran. Koiranruokakin onnistuttiin unohtamaan kotiin. Pelastus löytyi paikallisesta liikkeestä, jossa myytiin koiranruokaa suoraan säkistä. 80 sentillä nappuloita, kiitos! Tupa oli välillä aivan täynnä mutta Routa pysyi hienosti rauhallisena aivan vieraiden ihmisten keskellä. Kun ovikello soi, se haukahti ja meni heti kiinnostuneena katsomaan keitä nyt tulee. Ketään se ei arastellut ja könysikin iloisesti joittenkin (mies)vieraitten kanssa. Yhtäkkiä alkoi kuulua ininää ja vikinää jostain olohuoneen nurkasta. Ääni paikallistui sohvan alle. Routa oli mennyt sinne luolaan - ja juuttunut kiinni! Isäntä joutui lopulta vetämään sen koivista ulos. Lopuksi tuli pari vähän koiriin tottumatonta lasta ja ajateltiin että otetaan koiralle lepotauko tässä ja laitettiin se toiseen huoneeseen näitten lapsien ajaksi. Hyvin sujuivat kemut kaiken kaikkiaan! Roudan sivu » Shtinkybois »