Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa käy tehosterokotuksilla ja leikkii kissojen kanssa 2.8.05 Lenkillä vanhuksen ja nuorison kanssa Nenä Kurniksessa Riivin tassun alla

Kalenterissa luki elokuun toisen päivän kohdalla 10.30 Rokotus. Viaton pikku merkintä kenelle tahansa muulle, ja niin olisi ollut meillekin vielä pari kuukautta sitten. Nyt kuitenkin tuo merkintä tarkoitti, että autoon pitäisi lastata kaksi kissankoppaa, yksi koiranpentu, kaksi aikuista ihmistä ja yksi kolmiviikkoinen vauva turvakaukalossa. Huomatkaa tässä kohti, että meillä ei ole farmaria. Normaalien aamurutiinien jatkoksi tuli ohjelmanumero Pyydystä Kissat Ja Laita Ne Koppaan. Riivi antoi hienosti laittaa itsensä säilöön, Kurnista sen sijaan saimme jahdata kahteen pekkaan juosten ympäri huushollia. Loppujen lopuksi kissat olivat tallessa ja kopat nostettiin autoon. Sitten kiinnitettiin turvakaukalo koppien viereen. Vauva oli onneksi juuri syönyt ja tyytyväinen. Lopuksi emäntä etupenkille ja pentu jalkoihin. Se ei ole oikein vielä innostunut autoilusta, joten isäntä sai nostaa vastaanhangoittelevan otuksen kyytiin. Lopulta olimme kaikki autossa ja ovet kiinni - eikun matkaan. Takapenkiltä kuului koko matkan vihaista moukumista. Vauva kissojen vieressä oli edelleen hiljaa, taisi nukkua. Pentu yritti kiivetä käsijarrun ja vaihdekepin yli ja emäntä paineli sitä takaisin alas. Pääsimme keskustaan. No niin, mistä parkkipaikka? Ilmainen parin tunnin kiekkopaikka löytyi korttelin päästä. Siitä sitten parkkeeraamisen jälkeen isäntäväestä toiselle kissa ja lapsi ja toiselle kissa ja koira kainaloon. Keräsimme erinäisiä katseita kadulla karavaanimme kanssa. Päästyämme eläinlääkäritalon luokse huomasimme, että aivan talon edessä olisi tietenkin ollut vapaa paikka. Sitten piti päästä eläinlääkäriin sisälle. Sisäänkäynti oli kerrostalon sisäpihalla ja oven sisäpuolella oli rappuset kellarikerrokseen. Pentu sanoi että minähän en tuonne mene. Isäntäväki sanoi että kyllä menet. Emäntä meni reippaasti edellä kunnes isäntä hihkaisi takaa että kohta pennulta lähtee panta päästä, toinen korva on jo melkein väärällä puolella. Vastaanhangoittelu loppui sitten kuitenkin ja pentu kipitti reippaasti portaat alas. Vastaanottohuone oli (kiitos! kiitos!) tyhjä, vastaanotolla ei ollut muita. Pysäköimme karavaanimme yhteen nurkkaan. Vastaanottoapulainen tuli silmät suurina vastaan ja varmisti että tämä oli se kahden kissan ja yhden koiranpennun tapaus. Juu, vauvaa ei nyt tarvitse rokottaa. Pentu sai piikkinsä ensin. Se piti nostaa sitä varten pöydälle. Missä palvelu? Itse piikistä pentu ei taaskaan ollut moksiskaan. Sitä ennen se sen sijaan peruutti alas pöydältä. Kissat vastaanottivat piikkinsä kuten emäntä aavistelikin - Kurnis potkiskeli vihaisena ja Riivi makasi hyytyneenä. Kukaan ei loukkaantunut. Vauva nukkui edelleen. Paluumatkalla pentu otti ja oksensi aamupalansa autoon. Eihän sille olisi pitänyt antaa aamupalaa, mutta asia unohtui. No, se siivoaa joka unohtaa. On ollut väsynyttä karvaporukkaa täällä retken jälkeen. Roudan sivu » Shtinkybois »