Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa reippailee Pyynikillä 2.9. Metsästysretkelle menossa Emäntä asettelee omituisiin paikkoihin :/ Poseeraan kyllä kiltisti - hei mikäs tuolla lentää? Ja nyt loppui se kuvailu, ei jaksa enää!!! Ihan eksyksissä! Miten niin pieneen metsään voi hukkua? Älä koira unta näe! Steppiharjoitukset joskus toiste. Onpa viaton ilme! Pääsinpä läträämään!

Oi onni ja autuus. Isäntä lähti jälkikasvun kanssa famon luo ja emäntä jäi (autottomana tosin) elukoiden kanssa kotimieheksi. Koko päivä itselle! Emäntä onkin tässä sitten siivoillut rauhassa *silmienpyörittelyä*. No kävi kyllä shoppailemassakin. Ja Roudan kanssa Pyynikillä. Missattiin näkötorni (mikä se sellainen näkötorni on jota ei näy? häh?) ja käveltiin jonnekin Pispalaan saakka. Kompassi jäi tosin kotiin, kun emännällä oli uusi puhelin käytössä. Siinä todistus, että vapaa-aikana on käytettävä vapaa-ajan puhelinta. Onneksi oli edes kartta mukana. Kartanlukutaito olisi kyllä tullut tarpeeseen, kun ei tiennyt minne päin olisi kääntynyt, vaikka tie oli tiedossa. Auringosta otettiin suunta ja lähdettiin talsimaan, ja mentiinkin sattumalta ihan oikeaan. Kesäteatterin liepeillä pääsi Routa pulahtamaan järveen. Sinne oli joku heittänyt polkupyörätelineen. Höh?! Niin tuumasi koirakin, että oli kapistus vähän väärässä elementissä. Kotimatkalla rupesi satamaan. Ihan virkistävää, mutta toisaalta se merkitsee syksyn tuloa. Emäntää alkaa aina ahdistaa kesän loputtua, kun edessä on se miltei loputon talven pimeys. Saa nähdä, millainen talvi Tampereelle tulee. Roudan sivu » Shtinkybois »