Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa käy Vaskivedellä mätsärissä 19.8. Moikka ipana! Muistatko kuka määrää? Ihana pikku pohjanpystykorva Vilma! Routa ja Vilma tutustuvat (ja myöhemmin olisivat mieluusti kierineet yhdessä hiekassa, varsinaiset näyttelykoirat) Valmiina koitokseen! Näin lunkisti odotellaan vuoroa, ihan ilman käskyä Meidän pari oli heimoveli Oli siellä toinenkin joka näytti lapinkoiralta Iso turrikka veti lapsia Pikkuväki ei jaksanut odotella äidin vuoroa Routa juoksee energisesti ja lennokkaasti Kilpakaverin kanssa kehässä Lisää syynäämistä Hih, palkintojenjako! Paras palkinto on päästä kaivelemaan sammalia

Isäntä lähti taloa fiksaamaan etelään ja emäntä koiran ja pojan kanssa pohjoiseen. Saatiin kuulla että Vaskivedellä olisi samana päivänä match show, joten rokotustodistus laukkuun ja menoksi. Koulun kentällä olikin yllättävän paljon erilaisia koiria siihen nähden että kyseessä on pieni kylä. Oli noutajaa ja dobberia ja tipsuja ja viereisessä autossa ihana pikkuinen pohjanpystykorva. Ennen meitä ilmoittautumisjonossa oli lapinkoira, jonka pariksi sitten pääsimmekin. Ilmoittauduttuamme menimme sivummalle odottelemaan. Yhtäkkiä meitä kohti ravaa hihna perässään valtava mustavalkoinen koira. Se tulee ihan nenään kiinni ja murisee. Emännällä on sydän kurkussa, mutta ei auta, laumaa on puolustettava ja koirien väliin asetuttava. Jokunen karmaiseva hetki kuluu ennen kuin irtokoira tullaan hakemaan pois (ilman anteeksipyyntöä tietenkin). Vahinkoa ei onneksi satu. Välikohtauksen jälkeen Routa muuttui täysin! Kun se alussa vouhotti ja veti hihnassa joka suuntaan, nyt se oli aivan tyyni, rauhallinen ja tottelevainen. Kyseiselle koiralle se murisi kyllä. Kehässä Routa käyttäytyi hienosti. Se seisoi kauniisti ja juoksi - jos ei nyt täydellisesti niin ainakaan ei 45 asteen kulmassa kuten keväällä Turussa. Muista koirista se ei juuri välittänyt. Tuomari antoi kuitenkin sinisen nauhan, koska parimme vaikutti kokeneemmalta esiintyjältä. Sinisten kehässä yritimme helteestä huolimatta vielä vähän tsempata, vaikka mieli teki valua norona nurkkaan. Viidestä koirasta meidät rankattiin lopuksi toiseksi, joku spanieli jonka liikkeistä tuomari tykkäsi paljon voitti. Meitä kehuttiin aika erikoisella tavalla; tuomari piti siitä että koira yritettiin esittää sen hyviä puolia korostaen eikä vain oltu sen mukana. Kilpailun jälkeen mentiin Lylysaloon ja koirat saivat myllätä siellä mielin määrin. Eivät uineet kuitenkaan. Emännän vanhemmat kertoivat että laiturin vierestä oli hirvi noussut ylös, vanhakoira oli ollut ihan innoissaan hajusta. Nähtyään Roudan ruoppaustyöt he alkoivat empiä, josko tämä "hirvi" olisikin ollut eräs porokoira... Mutta olisiko Rasmus silloin suhtautunut niin erityisesti jälkien hajuun? Mene ja tiedä. Routa sai muuten pienen ystävän. Serkun kolmivuotias Valtteri ihastui siihen ja oli koko ajan halimassa ja silittelemässä sitä ja olipa kuulemma kysynyt milloin menevät Routaa katsomaan tänne Tampereelle. Routa itse oli oikein kiltti pienelle ihailijalleen, mitä nyt nuoleskeli ja pari kertaa juoksi kumoon. Roudan sivu » Shtinkybois »