Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa heitetään julmasti järveen 6.8. Tässä askelessa on takapotkua

Liedon keikan jälkeen lähdettiin ex tempore Lylysaloon. Emäntä ei ollut uinut kertaakaan kahteen vuoteen joten veteen oli päästävä. Routa oli kauhuissaan joutuessaan taas autoon, mutta helpotus perillä oli sitäkin suurempi. Emännän mummin se tunsi heti ja oli aivan kuin kotonaan. Sitten ajettiin mökille. Routa sai taas juosta omaa vauhtia viimeisen mökkitietaipaleen. Se pomppi ja loikki kuin jänis, sellaista on ihana katsella. Emäntä toivoo niin että pystyisi juoksuttamaan sitä vaikka joka päivä. Pitää yrittä etsiä täältä Tampereelta joku hyvä juoksupaikka, jonne töitten jälkeen voisi lähteä. (Vinkkejä saa antaa vaikkapa sähköpostitse.) Perillä alkoi taas tuttu turpeen ruoputus. Kohta koko laituri oli sammalen päällystämä. Mutta ei koira vain mennyt veteen. Emäntä ja isäntä lämmittivät saunan ja pulahtivat uimaan ukkia kiitellen, veteen johti laiturilta kaksi porrasta joiden jälkeen oli pakko hypätä. Routaa houkuteltiin ja maaniteltiin mutta se ei vain uskaltanut hypätä. Sitten pikku piru iski emäntään ja hän tuuppasi koiran järveen. Routa ui ensin isäntää katsomaan ja räpiköi sitten salamavauhtia laiturille. Siitä kahden tikasaskelman kautta se punnersi ylös laiturille eikä suinkaan rannan kautta. Tästä saatiin videonpätkä. Kotiinlähdön aikaan koira katosi kuin p Saharaan. Mummin sängyn alta ihan pienenä pallona se löytyi. Roudan sivu » Shtinkybois »