Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa käy taas maalla eikä tahdo lähteä pois 19.-22.6. Kivaa, täällä taas! Hiljainen on kylätie Mä maalaiskoira oon ...ja kukkia maistelen Olen valpas pihavahti ...ja ajan kutsumattomat vieraat tiehensä Jalkani eivät tahdo pysyä maassa! Saan kerrankin pinkoa tietä niin että hippulat vinkuvat Perillä en kuitenkaan alennu noutamaan mitään keppejä Kyllä minä rannassa silti lotraan Siitä saan energiaa taas päästellä pitkin mäkeä Suomättäät soveltuvat loistavasti mylläämiseen Kaislikkoon voi kadota... ja upota Sen jälkeen sitä on märkä Hauskanpidon vastapainoksi voi kai vähän poseerata historiallisilla portailla

Isäntä lähti moneksi päiväksi ulkomaille konferenssiin ja koska emäntä ei halunnut olla vastuussa ihan kaikesta ihan yksin, hän pakkasi kaksi kissaa, yhden koiran ja yhden pikkupojan kaikkine asiaankuuluvine tavaroineen kuten hiekkalaatikkoineen, vaippoineen ja ruokakippoineen fiiuliin ja ajoi tunnin verran mummolaan. Matka meni hyvin vaikka autohallin oven kanssa pelaaminen jännitti etukäteen. Poika vietti laatuaikaa isomummin kanssa ja Routa vietti rentoa maalaislomaa. Käytiin pari kertaa mökillä, jonne ihan loppumatkan Routa sai juosta auton edellä. Voi mitä riemua kun sai pinkoa kerrankin aivan täysillä! Perillä pääsi kaivelemaan ja molskimaan järvenrantaan. Kun oli kotiinlähdön aika, Routa piiloutui mummin sängyn alle eikä olisi tullut ollenkaan pois. Kyllä se taitaa olla sydämeltään aito maalaisrakki. Roudan sivu » Shtinkybois »