Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa sikailee mätsärissä 25.5. Tässä mätsärisankarimme Nähtiin melkein oikea riikinkukko... ...ja pari ihan oikeaa sorsaa Harjoiteltiin liikennesääntöjä liikennepuistossa Ja poseerattiin haisevan syreenipuskan alla Oltiin tosi nöyrää poikaa Gia-tädin kanssa leikkiessä Näyttelemiselle haistatti koira pitkät

Voi elämän käsi minkä näyttelykoiran on emäntä saanut. Varsinainen harrastuskaveri. Emäntä oli helatorstaina oman seuran mätsärissä auttelemassa ja samalla sitten tuettiin yhdistystä osallistumalla. Ensin oli harkinnassa mölliluokka, mutta ilman sen suurempia selittelyjä, ei sitten menty siihen. Sen sijaan kokeiltiin tuota aivottomien blondien luokkaa, jossa piti vain juosta eestaas ja seistä paikoillaan, kuten emäntä rohkaisevasti oli selittänyt edellisissä koulutuksissa. Ennen tapahtuman alkua käytiin kävelyllä Kupittaan puistossa. Siellä olikin kaikenlaista hauskaa pienen koiran päänmenoksi. Murkkuiän paha vaihe yhdistettynä täydelliseen leipääntymiseen ja haistatteluun? Yhtään askelta ei suostuttu juoksemaan emännän vierellä saatika sitten vilkuiltu mitä emäntä sanoo. Seistäkään ei huvittanut. Makupalat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa. Koiran kylkeen olisi voinut maalata isoilla valkoisilla tikkukirjaimilla EVVK. Sininen nauhahan siitä tietenkin tuli, kun se kehäkaveri oli hiukan eri luokkaa noissa esiintymishaluissa. Mutta paras osuus oli vielä edessä. Sinisten kehässä piti taas juosta ympyrää ja seistä. Ha, ha. Emäntä polki kehässä raivoissaan jalkaa ja viereinen pikku yorkki hyppäsi joka kerta kymmenen senttiä ilmaan. (Emäntä pahoittelee edelleen tosi nolostuneena sydämensä pohjasta.) Yhtäkkiä tuomari lähestyy ruusukkeen kera. Sinisten neljäs?! Huh huh! Tuomari tykkäsi Roudan luonteesta. (Saako tässä kohtaa nauraa, jos ei ennemmin vielä?) Niin sitä vain sitten saatiin nakerrettavaa kotiin vietäväksi, vaikka yhtään ei osattu esiintyä. Olisi pitänyt antaa ne pussit sille yorkki-raukalle. Roudan sivu » Shtinkybois »