Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa käy keskiajalla, kaivelee ja chillailee 3.7.05 Iso monsteriauto! Hui. Turun tuomiokirkon portaat, onpa monta rappusta! Tuumaamistauko ennen tungokseen tunkua. Hihii, ollaan näin kaukana kotoa! Akateemisia mietteitä Åbo Akademin kortteleissa. Minä täällä taas vähän kaivelen jos löytyisi uusia leluja. En minä tätä kuoppaa kaivanut enkä ainakaan päätä sinne tunkenut. Mitä? Mistä niin päättelet? Kuuma! Vesikampaus tekee miehen.

Kävipä isäntäväki Roudan kanssa sosiaalistamisretkellä Turun Keskiaikaismarkkinoilla. Tarkoitus oli mennä paikalle ennen kuin show virallisesti alkaa, että populaa ei olisi vallan maksimaalisesti. Tarpeeksi siellä markkinaväkeä kumminkin oli, vaikkei markkinoita ollutkaan vielä siltä päivältä virallisesti avattu. (Emäntä valittaa kuvatodisteiden puuttumista itse markkina-alueelta, eräs kyllä piteli kameraa käsissään muttei ottanut kuvan kuvaa kun ei erikseen käsketty, ärh.) Markkina-aitojen sisäpuolella oli kerralla enemmän ihmisiä kuin Routapentu oli varmaan koko pienen elämänsä aikana nähnyt. Häntä meni välillä vähän koipien väliin ja piti istua tuumailemaan ja katselemaan. Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli koju, jonka luona valmistettiin narua. Siitä pääsimme sitten toiselle kojulle, jonka myyjätyttö halusi silitellä pentua. Pennunsilittelijöitä reissulla riittikin. Kuulimme joka puolelta "Oi miten suloinen pentu!" Rotuakin arvailtiin porukalla. Isäpappa tenttasi eräältä lapsilaumansa jäseneltä että mikäs rotu tuo on. Saksanpaimenkoira? Lyhytkarvainen collie? Sekarotuinen? Emäntä kehotti miettimään pohjoisempia rotuja. Siperianhusky? Lähempänä, mutta tämä on suomalainen rotu. Karjalankarhukoira? Eivät arvanneet, ja piti viimein paljastaa että porokoira on kyseessä. Tavattiin myös täti, jonka vanha koira oli jouduttu lopettamaan kuukausi sitten, ja Joe Cockerin konsertissa ollut mäyräkoira tai oikeastaan sen omistaja. Mäyräkoira laitettiin parkkiin puun alle ja pieni porokoira sai kunnon koiraihmisen rapsutukset ja tykkäsi niistä jopa. Myyntialueella oli sen verran tungosta, että pentu napattiin syliin. Ohitettiin markkinoiden perinteinen kokonainen grilliporsas sen suuremmitta kohuitta ja suunnattiin sitten jo pois alueelta. Vähän piti sen jälkeen huilata varjossa kadun toisella puolella puistossa. Routa oli nyt kolmannen kerran autossa (jos alkukodista hakumatkaa ei lasketa) ja alkuähräämisen jälkeen pentu alkaa jo hyvin rauhoittua jalkoihin lattialle. Kertaakaan ei ole näillä lyhyehköillä matkoilla mitään pukluja tullut ylös. Pentua kiinnostivat lastenvaunut ja -rattaat kovasti. Polkupyörät olivat myös aika kiehtovia. Vieraita ihmisiä se ei riemumielin mene tervehtimään, mutta hetken kuluttua saattaa nuuhkaista ja antaa silittää. Todella hienosti kaikki tervehtimisintoiset malttoivat mennä kyykkyyn ja tarjota kättään, ihan käskemättäkin. Kukaan ei hyökkinyt väkisin päälle, vaikka emäntä oli koko ajan valmiudessa estää mokoma. Vaikka markkinapuistossa pienen olo oli aika epävarma, nousi häntä reippaasti ylös jo matkalla takaisin autolle. Ei tainnut suuria traumoja reissusta jäädä, kotosalla pentu oli heti taas ihan normaalin iloinen. Toivottavasti jotain muistoja hälinästä jäisi takaraivoon. No, se nähdään kun seuraavan kerran mennään tai joudutaan sellaiseen. Roudan sivu » Shtinkybois »