Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa paimentaa lampaita 6.5. Moikka paimennustoveri, Piiku-täti! Tuolla jossain aidan takana ne lampaat ovat. Niin eli nuo! Komea pitkäkielinen (pikku)velipoika Wäpä Routa aika pitkäkielisenä paimennuksen jälkeen itsekin. Taustalla oikea lammaskoira ja ne lampaat.

Lauantaina kutsui saaristokunta Rymättylä paimentamaan poroporukassa lampahia. Roudan ryhmä aloitti yhdeksältä aamulla. Vaikka matkaa oli kotoa kerrankin vain 40 km, lähtö viivästyi erinäisistä syistä ja emäntä oli jo suunnilleen tippa linssissä ettei ehditä ollenkaan mukaan. Kauheaa vauhtia kiidettiin läpi kurvien ja saavuttiin paikalle noin minuutin myöhässä. Onneksi asiasta ei koitunut tällä kertaa haittaa. Koirien kanssa kokeiltiin kolmea harjoitusta. Ensimmäisenä koiran kanssa piti kiertää lampaiden ympäri niiden ollessa pienessä aitauksessa. Routa pompahti pari kertaa mutta muuten käveli rauhallisesti. Se vilkuili kyllä lampaita koko ajan muttei tuijottanut niitä suoraan. Yksi pörröturkki muuten suutahti ja jopa vähän hyökkäsi meitä päin. Emäntä tunsi napakan potkun reidessään. Kouluttaja sanoi tykkäävänsä Roudan asenteesta. Toisessa harjoituksessa lampaat vapautettiin isompaan aitaukseen. Nyt harjoiteltiin niiden liikkeelle saamista ja siirtämistä. Liian lähelle lampaita ei saanut mennä, koska ne saattaisivat tulla päin. Sen sijaan piti pysytellä niistä saman välimatkan päässä koko ajan, kiertää niitä vasemmalta ja oikealta tarpeen mukaan. Routa raukka väsähti hetken päästä eikä enää jaksanut mukana. Kolmannessa harjoituksessa lampaat piti saada sisälle pieneen aitaukseen. Aluksi ne olivat ruokintapaikassaan. Lähestyttiin niitä ja aika lähelle saatiin mennä, että lähtivät mokomat pois heinistään. Käveltiin niiden perässä pikkuaitausta kohti, hyvin meni siihen asti. Mutta sittenpä ne jämähtivät siihen aitauksen edustalle. Asettuivat jopa kauniiseen riviin kuin meitä härnätäkseen. (Kouluttaja: "Lajittelepa ne vielä värijärjestykseen.") Emäntä ei tiennyt mitä olisi tehnyt! Routa haukkui ja painosti, mutta lampaat vain tuijottivat vihaisesti takaisin ja mutustivat ruohoa. Kouluttaja rohkaisi tömistämään maata patistaakseen ne liikkeelle. Emäntä tamppasi ruohoa kuin rumpupalikka mutta ei ollut sillä suurta vaikutusta. Sitten ne päättivät yhteistuumin vaihtaa maisemaa. Ohjailtiin niitä vähän vasemmalta ja vähän oikealta ja taas tampattiin ja komennettiin, ja niinpä ne vain loppujen lopuksi menivät aitaukseen! Aika työvoitto! Emäntä ei olisi kyllä suoraan sanoen uskonut että paimennus noin hyvin menisi. Routa ei varmaankaan irti ollessaankaan olisi hyökännyt lampaiden päälle, niin rauhallisesti se homman otti. Ohjaukseen kyllä liinaa vielä tarvittiin. Se jaksoi haukkua ja komentaa niitä hyvin, muttei säheltänyt ja räksyttänyt turhaan. Ei, kyllä meidän on nyt otettava sinne Tampereen parvekkeelle pari lammasta. Muiden ottamia paimennuskuvia Roudasta » Roudan sivu » Shtinkybois »