Pihlajamäen Carjalan Toivo Ensimmäinen vuosi täynnä mutta olkoon 13.4.

Täytettiin tuossa muutama päivä sitten täydet yksi vuosi. Niin siitä pennunpyörykästä on vain tullut pitkäkoipinen hujoppi, jolla painoakin on jotain 22 kg. Voimaa on kuin pienessä kylässä ja sen naapurikylässäkin, älliä taas ei ihan kokoaikaisesti. Ajateltiin toiveikkaasti viime syksynä että keväällä mennään sitten oman seuran möllitokoon. Siihen olisi kuukausi aikaa, eikä kyllä taideta mennä. Paikallamakuu me jätettäisiin suosiolla joka tapauksesa väliin, mutta ei taida tulla muistakaan liikkeistä mitään muiden koirien seurassa. Ollaan kyllä lenkeillä nyt vähän harjoiteltu sitä että kun nähdään koira, tullaan luokse ja sivulle ja sellaista. Mutta kun ei pystytä ohittamaan toista koiraa samaa jalkakäytävää kulkien niin ei taida meillä vielä olla tottelevaisuuskisailuihin asiaa... Itse liikkeet Routa kyllä osaisi ainakin möllitasolla. Mistä tuli mieleen että se "sinun-pitää-kouluttaa-se-koirasi" -dalmatialainen tulee nykyään aina vastaan. Emäntä ihmettelee voiko meillä olla todella niin sama aikataulu vai onko ulkoiluttaja eläkeläinen, joka kävelee tunnin välein. Ehkä jopa vain vaihtaa koiraa välillä, mistä niitä pilkullisia niin erottaa. Tänään päästiin siitä hyvin ohi kun paettiin vähän sivummalle ja emäntä heitteli Roudalle namuja maahan. Ei tarvinnut räksyä yhtään. Ollaan päästy muutamasta muustakin ihan hyvin ohi viime päivinä, kun pitää vain tarpeeksi etäisyyttä. Kurakausi on myös alkanut. Roudan turkista rapa lähtee aika hyvin itsestään ja pyyhkeellä, vanhankoiran ei tarvitse kuin kääntyä kynnyksellä niin se on hiekkainen lopun iltaa. Kesän aikana tapahtuu muutto pohjoiseen, tai ainakin Hämeeseen. Karhuja siellä kai on ja hyttysiä. Täälläpäin on vain susia, jotka tarkemmin katsottaessa osoittautuvat ikivanhoiksi huskypapparaisiksi. Roudan sivu » Shtinkybois »