Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa etsii kevättä 6.4. Tuolta se tulee, katsokaa! Ihan kuin se olisi sukeltanut ojaan! Sen ääntä kuuluu heinikosta. Hmmm... Olen aivan sen jäljillä! Se maistuu villiinnyttävältä! Aivan huumaavalta! Se pääsi taas karkuun! Menikö se puuhun? Tai ehkä se kaivautui multaan! Eiku TUOSSA se onkin!

Lumipeite on sulamassa, mutta kyllä sitä vielä jäljelläkin on tarpeeksi runsaasti. Mahtaako se lähteä kokonaan ennen vappua, jää nähtäväksi. Kevään tuoksua on joka tapauksessa jo ilmassa, maassa ja vedessäkin, jos Routaa on uskominen. Edellisvuotinen heinikko ja multakasat paljastuvat lumen alta ja joki virtaa jo vapaasti. (Emäntä kiittää, koska silloin ainakaan sinne puolelle ei enää pääse karkaamaan.) Eilen nähtiin jo kurkia, vai olivatko joutsenia, jotain valkoisia isoja lintuja kuitenkin. Lensivät kahdessa porukassa niin matalalla, että niiden siiveniskut ja liidon suhinan pystyi kuulemaan. Mykistävän hienoa. Roudan sivu » Shtinkybois »