Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa saa luun ja auttaa rakentamaan aitausta 18.-19.6.05 Roudan ensimmäinen oikea luu uudessa kodissa. Oikeastaan tämä iso luu oli vanhankoiran, mutta jotenkin tapahtui vaihtokauppa... Toisen luu on aina parempi kuin pussillinen omia - Anna mulle! Olen pieni nälkäinen pentu! - Häivy, nulikka! Etsi oma luu! Routa mittailee uuden koira-aitauksen tulevaa ovea Pentu sulautuu rikkaruohoihin

Tänä viikonloppuna rakennettiin takapihalle koira-aitaus. Koirat saivat myös kumpikin oikean luun. Rasmus isona koirana sai ison luun ja Routa pienenä koirana pienen luun. Tai näin ihmiset vajavaisella älyllään suunnittelivat. Niinhän siinä sitten kuitenkin lopulta kävi, että kummankin oli saatava se luu joka toisella oli. Tai oikeastaan Routa halusi aina sen luun jota Rasmus kalusi, eikä pennulta ainakaan uskallusta puuttunut. Vanhakoira sanoi kyllä kovan sanan, muttei tarpeeksi kovan (paitsi varmaan naapurien mielestä). Pentu kärkkyi kuitenkin senttien päässä, mateli ja kujersi. Välillä vanhakoira sitten kyllästyi ja jätti luunpalan pennulle. Emäntä kokeili huvikseen mitä tapahtuu, jos vetää lihapullalla pienen "jäljen" ruohoon ja näyttää sen pennulle. Kokeilun oppi oli se, että lihapullan murusia olisi laitettava jäljelle viiden sentin välein. Pentu haistoi kyllä hyvin jäljen, muttei oikein osannut seurata sitä. Voi olla että haju oli liian vahva ja levisi vähän joka puolelle. Kokeiluja jatketaan tilaisuuden tullen. Leikimme myös jalkojen välistä pujottelua. Kyllä Roudasta vielä koiratanssija tulee! 21.6. Meillä on toista päivää menossa kattoremontti. Siinä on sosiaalistamista pikku pennulle kerrakseen, kun vieraat miehet räminöivät pihalla ja katolla lautojen ja peltien kanssa. Pauke on aikamoinen. Mutta eipä ole pentu turhan paukkuarka, se kun vain vetää sikeitä tarhassaan... Tässä pikku remonttivangit. Selitä nyt niille että tarhassa ovat turvassa katolta lenteleviltä pellinpalasilta ja laudankappaleilta. Roudan sivu » Shtinkybois »