Pihlajamäen Carjalan Toivo Roudan lumileikkejä 1.3. Kuka on öinen syyllinen? Ihana upottava kinos!

Mukava herätä aamulla kun vessaan unisena kömpiessä näkee heti että kissojen raapimapuuhun on pissitty. Määrä ja paikka ei ole Riivin tyyliä, joten epäilys kohdistuu erääseen porosukuiseen eläimeen. Korvastako sitä siihen on valunut? Grr!! Talouspaperi käteen ja kyllähän se siitä puhdistui. Toivotaan ettei toistu. Ulkona oli tullut paljon höyhenenkeveää lunta ja kinoksessa pomppivasta eliöstä piti ottaa muutama iloinen kuva. Jälkeläinenkin on nyt oppinut ryömimään ja löytyi äsken koura täynnä kissanhiekkaa (juu välillä täytyy selkänsä kääntää). Suuhun ei toivottavasti ollut vielä ehtinyt laittaa. Tästä se lähtee... Myöhemmin samana päivänä: Minkä metsästyskoiran maailma Roudassa menettääkään (tai emäntä toivoo ainakin että menettää). Käveltiin vaunujen kanssa koko rotla. Kävelytien vieressä olevan talon pihassa, siinä ihan tien reunassa, on lintulauta. Lintulaudalla orava. Emäntä pysähtyi ensin katsomaan oliko se oikea, kun se ei liikkunut. Oli se, ja liikkui hyvinkin liukkaasti kun Routa sen huomasi. Tosi kiva revetä siinä välissä kun vanhuskoira jää flexinmitan päähän taakse jotain mussuttamaan ja nuorukainen singahtaa ohjuksena eteenpäin oravan perään. Koko loppukävelyn ajan piti sitten katsoa ylös joka ainoaan puuhun olisiko se orava siellä. Vielä myöhemmin samana päivänä: Peekeleen kissanruokarosvo. Kissanruoat ovat eteisessä hyllyllä, valitettavasti miltei koirannokan ulottuvilla. Eteisestä kuului epäilyttävää ääntä, emäntä meni sinne, kuului vain kolahdus ja näkyi musta viiva ja lautanen oli melkein tyhjä. Koira ihan eri huoneessa hieman syyllisen näköisenä ja ryökäle nuolaisikin huuliaan. Miten sillä voikaan olla niin pohjaton ruokahalu. Roudan sivu » Shtinkybois »