Pihlajamäen Carjalan Toivo Routa viettää juhannusta 22.6. Juhannusisäntämme on onnistunut kasvattamaan hieman nurmikkoa ja routa senkin heti vie... Tontilla olisi ollut kiva juosta ja kaivella, jos ei olisi satanut koko ajan Ei ole väliä onko järvessä vai rannalla, kaatosateessa kastuu kumminkin... Onkohan Teiskon vedessä jotain... Pieni märkä koira toipuu kokkojuhlasta

Meidät kutsuttiin viettämään juhannusaattoa Teiskoon työkaverin luokse. Talo on vielä vähän vaiheessa ulkoapäin ja piha olikin täynnä rakennustarvikkeita, mistään nurmikosta ei tietoakaan. Iso metsä sen sijaan alkoi ihan vierestä. Routa teki sinne koesyöksyt, muttei tuonut mukanaan yhtään hirveä eikä edes pupusta. Olimme hiukan pettyneitä. Pihalla olosta ei yleisesti ottaen tarvinnut paljoa haaveilla, sen verran rankasti tuli vettä aivan koko ajan. Sen verran onnekkaita olimme että grillauksen ajan sade taukosi. Sitten riitti taas ukkosta, salamaa ja sitä vettä. Kävimme kokkojuhlassa näkemättä kokkoa, kun sitä ei koskaan sytytetty (vastuutyyppi odotteli lisää porukkaa, vaikka entisetkin kaikkosivat). Olisiko se enää syttynytkään... Routa molski järvessä ja oli yhtä märkä kuin me sateenvarjon ja puun alla värjötelleet ihmiset. Lopun iltaa ja yötä se saikin kuivatella takkatulen lämmössä. Eräät nimeltämainitsemattomat miespuoliset kanssaihmiseni kävivät sen sijaan tekemässä vähän juhannustaikoja mutaisella pellolla. Ei ollut näkynyt sulhasta unissa, mikä ehkä parempi. Isäntäpari ja Routa tulivat hyvin toimeen keskenään. Sen sijaan omine lupineen sisälle tulleet isäntämme vanhemmat saivat sellaiset vahtihaukut, että arempi olisi varmaan juossut naapuriin asti karkuun. Nämä olivat sen sijaan koiraihmisiä eivätkä säikähtäneet. Routa ei tosin oikein sulattanut moista tunkeutumista ja käyttäytyi varautuneesti koko sen ajan kun he olivat paikalla. Roudan sivu » Shtinkybois »