Starojen saapuminenTalous oli emännän mielestä liian hiljainen. Koira oli jo iäkäs eikä toista koiraa viitsinyt ottaa kerrostaloon. Olin ollut jo pitkään ilman kissaa, ja sellainen alkoi tuntua houkuttelevalta. Selailin netissä palstoja ja löysin muutaman varteenotettavan uutta kotia etsivän vaihtoehdon, joista viestien vaihdon jälkeen jäljelle jäi eräs vajaan vuoden ikäinen poikakaksikko. Kissojen alkuperäinen omistaja oli antanut ne kaverilleen hoitoon, ja hoitoaika oli vain venynyt ja venynyt, kunnes kaveri päätti että niille on nyt löydyttävä pysyvä koti. Niinpä ne tulivat meille.Kurnu saapui Asuimme silloin kerrostalossa lähellä Turun keskustaa. Kissat olivat matkustaneet pikku bokseissa aina Vaasasta asti. Ajoin Turusta niitä vastaan ja vaihto tapahtui Onnenkoski-nimisessä pysähdyspaikassa/ kahviossa, jonka seinällä oli Kissantassu-kahvilan mainos. Mikäs sen sopivampi paikka! Kaksikko matkusti täysin hiirenhiljaisina takapenkillä. Piti välillä tarkistaa, olivatko ne hengissäkään. Mahtoivatko ne ajatella, että nyt tuli lähtö, ja takaisin tullaan rukkasina...  Kotiin tultuani laitoin boksit työhuoneeseen. Meillähän on myös koira, joten kissoja ei voinut läväyttää keskelle olohuonetta. Aukaisin ensin Kurnun boksin. Se lähtikin heti liikkeelle.  Riivi viihtyi pitempään boksissaan. Se otti ensiaskeleensa uudessa kodissa vasta, kun oli syönyt pari ruokapipanaa.  Työhuoneessa riitti paljon tutkittavaa. 
 Koiraakin ihmeteltiin vähän. Kurnu meni heti haistelemaan, Riivi katsoi kauempaa miten kaverille käy. Eihän sille mitenkään käynyt, ainakaan jos pysyi paikoillaan. Sen sijaan jos otti spurtin, koira kannusti kyllä suusanallisesti.  Kissojen sivu » |