IN MEMORIAM Rasmus 18.9.1992-25.3.2008 Rasmuksen sivut Electra Columbus (Ellu) 1987-1993? Ellu oli nimestään huolimatta leikattu poikakissa. Ellu tuli meille pentuna mummolasta, kun olin ala-asteella ja asuimme vielä Iisalmessa. Muutimme koko porukka Savonlinnaan ja sitten meille tulikin taloon koiranpentu. Ellu ei kuitenkaan tästä hätkähtänyt, vaan laittoi pennun järjestykseen. Ellun luonteesta kertoo jotain se, että se kerran meni kadullamme asuvan tiibetinspanielin kotiin sisälle (koira oli muistaakseni silloin rapun edessä kiinni, kuten useimmiten) ja tutkimaan onko kupeissa ruokaa. Se ei pelännyt mitään. Silloin sillä kävi tuuri, kun se karkasi flexi perässään ja juuttui erään pajan takapihalle johonkin häkkyrään kiinni. Pihalla oli kuulemma yleensä kissoja vihaava terrieri irti, mutta juuri silloin koira sattui olemaan autossa. Kun muu perhe minua lukuunottamatta valmisteli muuttoa Turkuun, oli Ellu kesälomalla lapsuudenkodissaan. Sieltä se lähti jollekin retkelle eikä koskaan palannut takaisin. Sen kohtalo jäi arvoitukseksi. r. Gubben af Højmark 1980-1991 i. Gaucho e. Sus af Højmark ei. Zeus Gubben oli ensimmäinen hoitohevoseni. Se asui Vuohimäen Ratsastuskeskuksessa. Gubben oli kiltti ja helppo hoitaa. Valitettavasti sillä oli puhkuri, mikä koitui lopulta sen pään menoksi. Dirk Poker s. 14.04.1989 Ravurinalku Dirk oli toinen hoitohevoseni. Dirkin ja sen sukulaisten kautta tuli opittua valjastaminen ja kyllä minä sen selässäkin olin. Opetin sille paikalla-käskyn. Myös Dirk oli kiltti ja mukava. Sillä oli komea harja, kuten kuvasta näkyy! Dirk on kuulemma vielä hengissä ja siitä on tullut ratsu... Hiiroset Hanna, Julia, Essi Vuosien 1994-1996 tienoilla minulla oli kolme hiirtä. Hanna-hiiri oli tiineenä tullessaan ja pyöräytti suureksi yllätyksekseni kolme pientä hiirivauvaa, joiden kohtalona oli tulla vaihdetuksi hiirenruokaan eläinkaupassa. Valkoista Juliaa, jonka ostin tyttönä, epäilin kyllä alussa isäksi. Epäilyksiä vahvisti se, että se karkasi heti suhteemme alussa ja asui ensin kirjahyllyn, myöhemmin pianon takana. Lopulta sain sen kiinni ja laitoin sen eri laatikkoon, mutta se karkasi aina toisen hiiren luokse. Lisää ipanoita ei tullut, joten tyttö se oli kuitenkin, kuten pitikin. Se ei karkuretkensä jälkeen enää kesyyntynyt. J-hiiri menehtyi kasvaimeen ja hankin sen tilalle Turusta kirjavan ja kesyn Essi-hiiren. Se joutui olosuhteiden pakosta elämään jonkun aikaa vanhempieni luona, jotka kyllä tunnollisesti hoitivat hiiriä, mutta eivät tohtineet seurustella niiden kanssa ja niinpä Essikin vähän villiintyi. Hanna-hiiri eli pisimpään ja äitini löysi sen eräänä aamuna vesipullon luota pois nukkuneena. Pentagon s. 1983 Pentagon oli sitten kolmas hoitohevoseni ja rakas taisteluparini. Sen nimikin oli vähän epäselvä. Nimitaulussa luki ensin Agne-Pentagon, sitten Azne-Pentagon, sen jälkeen Ayne-Pentagon (mistä tuli lempinimi Aune-Pentti), ja lopuksi se supistettiin pelkäksi Pentagoniksi. Oli käynyt niin, että Pentagon oli vihoitellut joillekin pikkutytöille ja potkaissut heitä karsinassa. Päätin siinä sitten, että alan hoitamaan sitä ja katson onko se vihainen minullekin. Minulla oli ensin aina kaveri pitämässä sitä kiinni kun hoidin sitä, mutta vähitellen kai saavutin sen luottamuksen ja meillä meni lopulta aivan loistavasti. Ratsastin sillä ja osallistuin seurakisoihin aina kun vain voin, vaikka olin sille kyllä hitusen liian pitkä. Taisimme joskus voittaakin jonkun matalan luokan. Luonteemme sopivat hyvin yhteen. Pentti oli tasalaukkainen kenokaula. Se ei ollut mikään hyppääjälahjakkuus, ja eräänkin loikan takia minulta murtui niskakin kerran ja jouduin sairaalaan. Sepä ei hevosharrastustani kuitenkaan katkaissut, vaan sairasloman loputtua kapusin taas selkään! Pentti oli kauniin punaruskea, vaikka se kuvassa näyttää tummemmalta. Osallistuin pari kertaa piirikisojen alempiin luokkiin Pentin kanssa ja saimme ruusukkeenkin. Ihania muistoja! Penttiä ajattelen aina lämpimästi. Penttikin näkyy olevan vielä hengissä » Shtinkybois »