www.kumikana.org > Koulutus > Ongelma ovella

Ovikelloko ongelma?

Olette työpäivän jälkeen ruokailemassa perheen kesken kun ovikello kilahtaa. Koira, joka on maannut ruokapöydän alla, ponnahtaa pystyyn kuin vieteriukko laatikosta täräyttäen kallonsa pöydän alapintaan ja kaataen pari maitolasia. Raivoisasti haukkuen se ryntää esteet tieltään raivaten ovelle, johon se jää louskuttamaan. Mikään maailman kielto ei saa sitä lopettamaan, vaikka naapuri on jo asiasta huomauttanut, ja se hiljenee vasta miltei kellistettyään vieraan selälleen ihastunein ponnahduksin ja nuolaisuin, tai vaihtoehtoisesti se ahdistaa vieraan nurkkaan hienovaraisella murahduksella. Kuulostaako tutulta? Vaikkei tilanne aivan näin kamala olisikaan, voi se silti olla aika kamala.

Probleeman aiheuttavat koiran luontainen taipumus varoittaa laumaa mahdollisesta vaarasta ja sen kyky yhdistää asioita. Ovikellohan ei ole mikään vaara laumalle, mutta koira oppii nopeasti, että kilauksen jälkeen omat ihmiset juoksevat nopeasti ulko-oven luokse ja sisään tulee jotain mielenkiintoista.

On vaikeaa - ja oikeastaan luonnotontakin - saada koira hyväksymään ovikellon ääni hiiskahtamattakaan. Sitä paitsi kutsumattomien vieraiden on varmasti hyvä kuulla, että oven takana odottaa nelijalkainen valmiina puolustamaan kotiaan ja johtajaansa. Sen sijaan voi kyllä vaatia, että koira hiljenee kun näin halutaan.

Paradoksaalista kyllä, koira kannattaa opettaa haukkumaan käskystä. Samalla, kun opetetaan "puhu/sano/hauku"-käsky, opetetaan myös "hiljaa/ riittää"-käsky. Näin koiran ääntä voidaan säädellä. Käskystä haukkumisesta voi olla hyötyä esim. kun ulkoiltaessa vastaan tulee hämärä tyyppi, jonka ei haluta tulevan lähemmäksi. Haukkumaan saa monen koiran helposti, hiljaisuus opetetaan yksinkertaisesti sanomalla "hiljaa"-käsky, odottamalla että koira on hetkisen hiljaa ja palkitsemalla se.

Kun koira hallitsee tämän, on aika harjoitella eteisessä käyttäytymistä. Haukkumiseen liittyy monesti muutenkin hallitsematon riekkuminen. Tästä lähtien kun ovikello soi, koira laitetaan istumaan paikalle. Jos koira ei tätä vielä osaa, on aika opetella. Harjoittele ensin ilman mitään häiriöääniä. Koira paikallaoloon muutaman metrin päähän ovesta, avaa ovi, kehu koiraa kun se on hienosti paikalla, palaa koiran luokse, mene sulkemaan ohi, kehu, palaa koiran luokse ja vapauta. Toista monen monta kertaa. Voit myöhemmin harjoitella jonkun perheenjäsenen tai ystävän kanssa myös niin, että koira laitetaan paikalle ja avustaja kulkee ovesta sisään ja ulos useamman kerran (ovi suljetaan välillä). Näin totutetaan koiraa, ettei se reagoi enää niin vahvasti ovesta kulkemiseen.

Nyt on vielä jäljellä ovikellon ääni. Kuten alussa vihjasin, koiran reaktiota vahvistaa se, että ihmiset kiirehtivät ovelle. Koira siis näkee, että ihmisetkin reagoivat ääneen. Sen täytyy siis olla jotain tärkeää!

Tässä auttaa, jos voit jälleen lavastaa tilanteen. Avustaja soittaa ovikelloa. Kun kuulet äänen, älä nouse. Älä edes hätkähdä. Jatka jutustelua tai tv:n katsomista tai lukemista tai mitä tahansa teetkin. Anna koiran varoittaa. Voit houkutella sen pois ovelta makupalalla tai lelulla. Vasta jonkin ajan kuluttua nouset sohvasta, laitat koiran paikalle ja käyt päästämässä avustajan sisälle. Toistaessasi tilannetta koiran hälytysääni vaimenee vaimenemistaan. Kun et itse stressaa, ei koirakaan stressaa.

Jatkossa muista itse, että ensimmäiset sanat, jotka pääsevät suustasi ovikellon soidessa eivät ole "EI! ¤*#% kiinni!" vaan "Istu! Hyvä! Riittää! Hyvä!".

© Milla Havanka