Mies ulkoilutti palveluskoirarotuista lemmikkiään rinteessä itse mäen päällä seisoen ja antaen koiran nuuskia alhaalla jokivarressa. Kun hän huomasi minun lähestyvän koiraa, hän lausui sinänsä viisaasti luoksetulokutsunsa. Koiraa ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, kuono maassa se jatkoi tutkimusretkeään.

Tulin aina vain lähemmäksi ja mies kutsui kutsumistaan koiraansa. Välillä se oli tulossa, sitten se taas kääntyi omaan suuntaansa. Lopulta mies hermostui ja taisipa jokin paha sana päästä suustaan, koska koira päätti sittenkin uskoa omistajaansa. Se alkoi lähestyä miestä, hitaasti, empien, nöyristellen ja kyyristellen. Mies käski sen tulla ihan eteensä, komensi maahan ja tukisti vielä. Sitten hän kytki koiransa ja meni rinnettä ylös.

Kymmenen pisteen kysymys: tuleeko koira hänen luokseen seuraavalla kerralla nopeammin ja miksi/miksei?