Luoksetulon lyhyt
oppimäärä
Sekaisemme 4/1999
Käskystä luokse
tulemista pidetään usein koiran tarvitsemista taidoista
tärkeimpänä. Kuitenkaan sitä ei usein opeteta
koiralle ollenkaan, tai sen merkitys tärvellään
väärinkäytöllä.
Ihmisillä on luvattoman paljon ongelmia luoksetulon kanssa.
Ulkona koiransa perään turhaan huuteleva omistajaraukka
ei ole millään tavalla poikkeus. Vaikka koira ei tule
käskystä, sitä pidetään vapaana, koska
"se on ihan kiltti". Tämä johtaa vihaisiin
ulkoilijoihin ja usein ikävään sananvaihtoon,
koska nämä "kiltit" koirat tulevat kielloista
huolimatta tervehtimään, hyppivät
päälle, likaavat vaatteet, haastavat riitaa muiden
ulkoilevien koirien kanssa, pomppivat
pyöräilijöiden eteen. Ja sitten
pyydellään anteeksi ja hermostutaan koiralle.
Miksi koira aiheuttaa meille niin paljon harmia
kieltäytymällä tulemasta? Miksei se voisi totella
heti, niin kuin aina pentuna? Kun sille vähän
lirkutteli ja taputti käsiään, pentumme juoksi
heti häntä heiluen syliimme. Nyt se ei lotkauta
korviansakaan. Siitä on tullut itsepäinen ja
typerä piski.
Näin ajattelevalla ihmisellä on tainnut unohtua, ettei
koiraa ole valmiiksi ohjelmoitu tulemaan luokse, kun sanomme
"tänne". Siihen on tosin ohjelmoitu kiinnostus
lähestyä ja tervehtiä sitä, joka lirkuttelee
ja taputtaa käsiään. Tämä kiinnostus voi
ajan kuluessa joko lisääntyä tai vaimentua sen
mukaan, mikä lopputulos koiran kannalta
lähestymisellä on. Jos pentu joutuu joka kerta pois
takapihalta, kun se kutsutaan luokse, sen kiinnostus
lähestymiseen sammuu. Sillä ei ole itsepäisyyden
kanssa mitään tekemistä, se on puhdasta oppimisen
psykologiaa. Epämiellyttävät seuraukset
vähentävät toiminnan toistumisen
todennäköisyyttä. Sitä sanotaan
rangaistukseksi.
Kuinka monta kertaa olet kutsunut koiran vain laittaaksesi sen
hihnaan? Kuinka monta kertaa olet kutsunut sen leikataksesi sen
kynnet? Ottaaksesi jotain pois sen suusta? Antaaksesi sille
nuhteita? Vertaa tätä lukua niiden kertojen
määrään, jolloin koiralle on kutsun
tottelemisen jälkeen tapahtunut jotain aivan ihanaa. Aivan.
Ymmärrät nyt varmaan, mitä "tänne" Mustin
mielestä tarkoittaa. Jean Donaldson ilmaisee asian hyvin -
saapuisitko itse, jos joku sanoisi: tule niin sinulle tapahtuu
jotain ikävää?
Tilanteesta pois pyrkimistä vaikeuttaa eräs seikka. On
vaikeaa muuttaa koiran käsitystä jostain asiasta tai
sanasta. Jos se on kerran saanut oppia, että kutsusi
merkitsee ikäviä asioita, on paljon hankalampaa opettaa
sille kutsun uusi merkitys kuin antaa tämä merkitys
aivan uudelle, "tyhjälle" sanalle. Juuri siksi kannattaa
vaihtaa kulunut "tänne" vaikkapa käskyyn "kinkku" tai
"mamman luo" (terveisiä vaan Turkuun). Koira ei ole
muodostanut näistä kielteistä kuvaa, ja niille on
helpompi antaa haluttu sisältö.
Mitä koiran sitten olisi luoksetulokäskystä
ajateltava? Mukavia, lämpöisiä, iloisia tunteita
tietenkin. Sinun on keskityttävä lataamaan käsky
miellyttävillä asioilla. Kutsu koira tänne-sanalla
lenkkivarusteita pukemaan. Kutsu se syömään. Kutsu
se rapsutettavaksi. Kutsu se namipalalle. Aina, kun tiedossa on
jotain koiraa ilahduttavaa, käytä taikasanaasi.
Nyt kun kynnyksen yli on päästy, on vielä
taivallettava vuoren huipulle. Eikä huipulle
pääse, jos ei kiipeä ensimmäistä
kymmentä metriä, sitten seuraavaa, ja niin edelleen.
Luoksetulon opettamisessa ei voi hypätä suoraan
lopputulokseen. Työ on pohjustettava kunnolla. Ei voi
esimerkiksi olettaa, että koira tottelee kesken
jänisjahdin annettua kutsua, jos se ei edes vaivaudu
saapumaan, kun sitä kutsutaan keittiöstä
olohuoneeseen. Opetuksessa edetään aina asteittain
helposta vaikeampaan. Ensin opetetaan käskyn merkitys ilman
häiriötekijöitä, sitten kerrotaan koiralle,
että kannattaa totella, vaikka paikalla olisikin jotain
kiinnostavampaa. Fiksu menetelmä on antaa koiran huomata,
että jos se jättää huomionsa kohteen ja tulee
luokse, se pääsee takaisin tutkimaan asiaa.
Zen-filosofiaa käytännössä! "Älä
katso, niin näet. Älä halua, niin saat."
Ei ole olemassa nopeaa ja helppoa tapaa kouluttaa koira.
Kouluttaminen on enemmän elämäntapa ja
vähemmän projekti. Luotettava luoksetulo ei ole hetken
tuote. Se vaatii päivittäistä ahkerointia
viikkojen, ehkä kuukausien ajan. Työ saa kuitenkin
palkkansa - jonain päivänä koirasi
kääntyy heti kutsun kuullessaan ja juoksee suoraan
luoksesi häntäänsä heiluttaen, aivan kuin
pentuaikana. Eikö sen eteen kannatakin uhrata hieman
vaivaa?
Milla Koski
Koirakoulu > Koulutus > Luoksetulon lyhyt oppimäärä