www.kumikana.org > Koulutus > Kokemuksia haukunestopannoista

Kokemuksia haukunestopannoista

Eräältä tämän sivun lukeneelta henkilöltä tuli seuraavanlainen palaute: "Onpa teillä ongelmat. Hohoijaa. Tässä helppo ratkaisu. Piskille kuula kalloon. On varmasti hiljaa lopullisesti." Seuraavassa kertomuksia ihmisiltä, jotka eivät ole halunneet alistua em. ratkaisuun.

Lyhyt kokemus on: panta ei sovi "löysähuulisille" roduille, sitruunaa ruiskuaa pannan säädöstä huolimatta, kun koira ravistaa päätään. Toinen kokemus on, että panta voi ruiskuta muistakin äänistä ja tyhjentyä kokonaan. Kannattaa testata hyvin, ennenkuin jättää koiran yksin panta kaulassaan.

Ihana hiljaisuus! Kaikki keinot kokeiltiin ja sitten se löytyi. Pippuripanta. Ultraääni- ym. pannat eivät meillä tehonneet mutta tämä oli pelastus! Upeaa, ei enää räkytystä. Sisareni luuli hetken erehtyneensä ovesta koska ei kuullut tuttua haukkukaiutinta. Aivan loistava ostos! Paras sijoituskohde 800 markalle! Hakkaa kevyesti jopa lempifarkkuni! Rikkinäiset hermot roskikseen. Kaikki kiitos aboistopille ja pippurisuihkeelle! Suuri kiitos myös eläinkaupan omistajalle, joka hymyillen suostui ottamaan kokeilemani tuotteet takaisin ja hyvittämään niistä täyden hinnan siirryttäessä uuteen kokeiluun! IHANAA!

Haukunestopannoista on aika huonoja kokemuksia. Tai ei sinänsä huonoja, se ei vaan tehonnut. Ajokoira-irlanninsetteriuroksemme poti/potee aika kaameaa eroahdistusta. Mietimme mikä avuksi, ja päädyimme sitten sitruunapantaan. Kaikki meni hyvin aluksi. Pari kuukautta kului, ja luulimme jo ratkaiseemme ongelman.. Mutta ei. Koiramme keksi, että vaikka säiliö on täynnä meidän lähdettyä kotoota, sen voi haukkua tyhjäksi, ja sitten saa haukkua niin paljon kun huvittaa. Eli meidän koiraamme ei tehonnut. Kokeilimme myös Clomicalmia ja käyttäytymisterapiaa, mutta siitäkään ei ollut huomattavaa apua. Helpotti kyllä hieman, niin että haukkumme jaksaa olla vähän pidempään yksin (muutaman tunnin) mutta sitten taas haukutaan. Lopullinen ratkaisumme oli seuraava: Tietokone ja ääneen reagoiva ohjelma! Periaate on seuraava: Koiramme suljetaan makuuhuoneeseen. Kun se alkaa ääntelemään, ohjelma reagoi, ja soittaa ennalta nauhoitettua puhetta, meidän puhetta. Kun koira kuulee puheen, se lopettaa haukkumisen. Ilmeisesti puheemme ääni rauhoittaa häntä, koska nykyään koiramme vaan nukkuu päivät kun olemme töissä. Ja kotiin tultaessa se ei enää hypi ja vongu paniikin omaisesti, vaan tervehtii suht rauhallisesti, mutta kuitenkin iloisesti. Joten tässä pieni vinkki eroahdistukseen =)

Vuokrasin eläinkaupasta sitruunapannan, joka kyllä toimi loistavasti, haukut loppuivat kuin seinään. Mutta sitten huomasin, että panta reagoi myös siihen, kun koira ravistaa päätään (vaikka kyse ei ole löysähuulisesta rodusta). Lisäksi kännykän soidessa panta suihkii, ja reagoi muutenkin mitä erilaisimpiin ääniin. Meillä loppui siis pannan käyttö lyhyeen. Täytyy yrittää keksiä muita keinoja haukkumisen rajoittamiseksi.

Ostimme ultraäänihaukunestopannan 2-vuotiaalle vanhaenglanninlammaskoirauroksellemme estämään eroahdistuksesta johtuvaa ulvomista. Näytti siltä, että panta toimii aluksi (naapurien kertoman mukaan), mutta eipä näytä toimiva enää. Koira ulvoo melkein heti kun ovi suljetaan ja tuntuu siltä, ettei panta reagoi ulvontaan vaan ainoastaan jos koira haukkuu tai jokin muu kova ääni kuuluu. Olemme edelleen tämän ulvomisongelman kanssa ja helpotusta asiaan etsitään kuumeisesti.

Ostin sitruunapannan 1,5-vuotiaalle sekarotuiselle uroskoiralleni, joka haukkui ja ulvoi yksin ollessaan. Sitä ennen takana oli käyttäytymisterapiaa 2 kk, käyttäytymisterapiaa/ clomicalmia 3kk ja kastraatio. Hetken olin jo onneni kukkuloilla: sehän toimii, kunnes äkäinen kirje naapureilta (nimetön) paljasti, että koira oli vain oppinut käyttämään ääntään niin ettei panta reagoi. Sen sijaan panta kyllä reagoi kun koira ravistaa itseään, vaikkei kyseessä olekaan löysähuulinen yksilö vaan muuten vain iso koira. Tällä hetkellä panta on ollut käytössä 2 kk ja olemme siis aivan alkutekijöissä - edessä koirasta luopuminen?

Meille hankittiin sitruunapanta, koska kääpiövillakoirani haukkuu kovaa ja korkealta. Sitruunapanta auttoi, mutta koira oppi haukkumaan äänellä, joka ei laukaise sitruunaa. Tosin sekin on parempi kuin ei mitään, sillä matala haukku on siedettävämpää kuin kova ja kimeä. Käytin sitruunapantaa kotona ollessani ja noin tunnin kerrallaan. Kun ovikello soi ja haukku alkoi, komensin samanaikaisesti kun panta laukesi. Kun koira hiljeni, kehuin sitä. Joskus käytin sitä myös automatkoilla, sillä koirani haukkuu aina auton pysähtyessä. Itse olin tyytyväinen sitruunapantaan. En tiedä auttaako se koiraan joka haukkuu jatkuvasti / yksin ollessaan, mutta lyhytkestoiseen "räksyttämiseen" se tehoaa hyvin.

Meillä on jo kymmenvuotias dobermanniuros, jolla on ollut jo reilut kolme vuotta käytössä sähköpanta haukkumisen estämiseksi. Nyt olemme saaneet kuulla naapureilta, että koiramme on aloittanut haukkumisen uudelleen, vaikka sähköpanta on kaulassa ja toimii. Eli koiramme ei enää välitä saamistaan sähköiskuista vaan jatkaa haukkumistaan. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mitä voisi olla vielä tehtävissä vai pitääkö luopua koirasta, naapureilla alkaa olla jo hermot kireällä.

Meillä westienarttumme alkoi muuton jälkeen haukkua kaikille äänille. Muutimme kaupungista hieman enemmän maalle ja lintujen liverryskin aiheutti kamalan räksytyksen jota ei saanut loppumaan. Lainasimme pantaa, mutta se ei toiminut koirallamme. Vaikka se ei ole mitenkään "herkkä" koira, se säikähti ääntä ihan kamalasti (meni paniikkiin), eikä yhdistänyt suihkausta ja ääntä haukkumiseensa. Siihen loppui se kokeilu. Kääpiösnautseri-poikakaverin tultua kylään kokeilimme sille pantaa kun se haukkui telkkarin eläimille ja sillä panta toimi just niinkuin pitikin. Oman nartun haukku loppui sitten aikaan kun tottui olemaan uudessa paikassa.

Meillä on nyt 8 1/2 kk ikäinen lyhytkarvainen mäyrisnarttu. Se tuli meille vasta 3 1/2 kk ikäisenä ja ongelma alkoi heti, eli yksin jätettäessä kimeä haukku ja ulina. Hermot meinasi mennä moneen kertaan, mutta sitten onneksi vuokrasimme sitruunapannan ja se auttoi heti. Koiralla oli muutaman kerran hiukan sitruunantuoksuinen parfyymi turkissa, mutta hiljaisuus vallitsi. 3 viikon kokeilun jälkeen ostimme oman pannan ja nyt koira sen nähdessään menee karkuun, mutta antaa kuitenkin laittaa sen nätisti, eikä ulvo lainkaan. Oikeastaan siitä näkee, että se alistuu tilanteeseen ja rauhoittuu. Kotiintulo onkin sitten sitää suurempi riemu, mutta silloinkaan ei koira ääntele pahemmin, koska tietää mitä tapahtuu jos ääntelee ennenkuin panta on otettu pois. Tilannetta kuvaa hyvin se, että kerran kun panta oli kännykän vieressä sen soidessa ja alkoi suihkimaan sitruunaa, koira reagoi pelkästään siitä äänestä ja hajusta voimakkaasti, ei kuitenkaan äänellä vaan tulemalla luokse.

Ostin vuoden ikäiselle kaukasianpaimenkoiranartulle sähköisen haukunestopannan jatkuvan haukkumisen estämiseksi. Narttu oli tosi lujapäinen eikä kiellot ja kovemmat otteet auttaneet, erittäin kova vartioimaan. Panta hiljensi koiran kahdeksi päiväksi, sen jälkeen alkoi haukkuminen taas. Turtui ilmeisesti... Kokeilua kesti 3 kk. Ei auttanut kuin hommata tytölle uusi koti maalta.

Minulla on 1,5-vuotias sekarotuinen uros, nykyään leikattu. Siinä on 75% labradorinnoutajaa. Poika kärsii eroahdistuksesta. Se haukkui ja tuhosi paikkoja ihan kiitettävästi. Ostin sille ensin ultraäänipannan koekäytön jälkeen. Ensimmäiset 2 viikkoa panta toimi hyvin, mutta sitten alkoi taas haukkuminen. Kokeilin kaverin sähköpantaa, joka toimi meidän koiralla erittäin hyvin, joten ostin sellaisen. Nyt koira on ollut hiljaa. Koira ei pelkää pantaa lainkaan. Ainoa haittapuoli siinä on se, että kun koira rapsuttaa kaulaansa, saattaa pantakin reagoida, mutta muihin ääniin se ei reagoi toisin kuin muut pannat. Pannan lisäksi eristin koiran vain yhteen huoneeseen, jolloin koira rauhoittui muutenkin, nyt pääasiassa nukkuu päivisin. Sähköpanta maksoi 100 euroa.

Hankimme 2v. lk mäyräkoiranartullemme Aboistop-haukkupannan, mutta se ei juurikaan toiminut. Sitruunasuihke ei kulu yhtä nopeasti kuin pippurisuihke, mutta kumpikaan ei sanottavasti estä melskaamista. Vuoden aikana koiramme oppi ensin käyttämään ääntään tasaiseen ulvontaan johon panta ei reagoi. Toiseksi koira keksi että suihke ei kestä ikuisesti, eli panta sisulla tyhjäksi vaan... Kolmas havaitsemamme väistämiskeino on ollut se, että koiramme asettaa pannan kasaamaansa tekstiilipinoa vasten ja suuntaa suihkeet siihen... Koiramme on eroahdistuksessaan hyvin selektiivinen, jos kuka tahansa muu jättää sen yksin, neiti on hiirenhiljaa eli ongelma esiintyy ainoastaan kotona. Seuraavaksi vuorossa on ultraäänipantakokeilu. Saapa nähdä onko oman talon osto edessä...

Jatkoa tarinaan: muutimme uuteen kerrostaloasuntoon, jossa otimme koiran eroahdistukseen toisenlaisen lähestymistavan. Opetimme koiran yksinoloon uudelleen alusta kuin pennulle ikään. Kuukauden "treenauksen" jälkeen koira jää tyytyväisenä yhteen huoneeseen nukkumaan ilman pantoja tms. Ratkaisu oli siis rutiinin luominen ja kunnon ilta-aktiviteetit että varmasti seuraavan päivänä väsyttää. Suihkepannan myin pois, eikä ultraäänipantaa ole tähän päivään mennessä tarvittu lainkaan! :)

Meillä oli käytössä sähköinen panta 1. pumilla kun asuimme kerrostalossa ja se haukkui perään ja oven takana liikkujat. Mummujen mielestä se ei olisi saanut haukkua edes postinjakajaa eikä pelata golfpallolla kun se kuulostaa keilapallon pyöritykseltä. Se auttoi liiankin kanssa: koira pakeni sängyn alle kun se tajusi meidän olevan lähdössä ilman sitä. Ajan myötä se alkoi pelätä 'piip'-ääniä. Panta antaa varoitus äänen ennen sähköimpulsia. Nykyisin peräänhaukkuminen on loppunut kun vaihdoin 3-vuorotyöstä päivätyöhön ja nykyiset naapurit eivät muutenkaan laske joka haukahdusta. Perään haukkumista tapahtuu enää vain jos otan nuoremman pumin mukaan illalla ja vanhemmalle ei jää ihmiskaveria seuraksi. Tosin niin käy toisinkin päin toimiessa. Sellaisia tilanteita on tosi harvoin onneksi.

Siskollani on kaksi saksanpaimenkoiraa. Muuttaessaan uuteen asuntoon narttu reagoi voimakkaasti. Uudessa asunnossa kaikki äänet rapusta kuuluivat sisälle asti. Narttu haukkui kaikille äänille, jotka tulivat rapusta. Entisessä asunnossa ääniä ei kuulunut, joten haukkumis ongelmaa ei ollut. Naapureilta sitten kuulimme, että koira haukkuu. Kokeilimme radiota, mutta nartulla oli niin vahva suojeluvaisto, että sen mielestä kaikki rapunäänet olivat vihollisia. Mietimme kaikki keinot läpi ja päädyimme sitruuna pantaan. Se onneksi tepsi heti.Testasimme itse kolistelemalla rapussa. Ei kuulunut mitään ääntä. Nyt narttu tietää, että panta päässä ei saa haukkua. Matalaa murinaa pitää joskus, mutta se ei onneksi kuulu naapuriin. Ei pistä vastaan laitettaessa pantaa, vaan tietää silloin, että nyt on oltava hiljaa. Pantaa pidämme vieläkin varmuuden vuoksi, sillä ilman pantaa ollessaan narttu tietää että voi haukkua kovempaa. Naapureilta ei ole tullut enää valituksia, joten koira taitaa olla hiljaa. Panta maksoi n. 800mk, mutta oli sen arvoinen. Sillä sai mielenrauhan ja naapurisovun. Pantaa ei tarvitse heti ostaa, vaan sen voi vuokrata. Niin mekin teimme.

Koiramme on ns. vartioiva paimenkoira, joka on ulkokoira. Eli työpäivät ja yöt on ulkona. Valitettavasti yöllä ei ole hiljaista. Lähellä on paljon puolivilliintyneitä kissoja, jotka sitten yöllä änkeävät myös meidän tontille. Eihän siitä muuta synny kuin hurja haukkuminen, niin että naapuritkin kyllästyi, puhumattakaan meistä itsestämme. Kasvattaja kehotti kokeilemaan sitruunapantaa. Lainasimme ensin siskoltani moisen vempeleen, ja kas, muutaman suihkauksen jälkeen, koira tajusi pitää "turpansa kiinni". Olemme ostaneet oman pannan, noin 138 euroa. En ole varma, onko siellä enää mitään ainetta, mutta riittää, kun sen laittaa yöksi kaulaan, poika on hiljaa ja nukkuu itsekin. Tämä sitruunapanta (isommalle koiralle, väriltään valkoinen) on mahdollista säätää, ettei ole niin herkkä. Itse ei kannata, jos takuu on voimassa, mutta maahantuoja hoitaa tämän. Matkapuhelinta ei kannata pitää lähellä, muuten se suihkii sen tyhjäksi.

3,5 vuotias suomenlapinkoirauros. Ennen oli toinen koira kaverina, ja haukkui/ulvoi, jos tämän kanssa lähdettiin. Puolivuotta sitten jouduin luopumaan toisesta koirastani, jäljelle jäi siis tämä lapinkoira. Ehkäistäkseni haukkumista ostin saman tien toisen koiran lähdettyä tilalle kanin (lappalaiseni pitää kaikista eläimistä). Muutaman kuukauden sujui ihan hyvin, jätin koiralle kotiin syötävää ja radion auki. Naapurit (asun kerrostalossa) kertoivat, että ihan joskus muutaman kerran haukahdellut. Sitten yhtäkkiä koira alkoikin haukkua. Ei selllaista jatkuvaa räköttämistä ja kimeää ja kuuluvaa haukahtelua ja välillä pientä ulvontaa. Ei kuulemma naapureita haitannut (harva edes päivällä on kotona), mutta parin viikon haukunnan jälkeen päätin ostaa sitruunapannan. Itsekäkin aivan haukunta häiritsi vaikken sitä ollutkaan kuulemassa. Sen jälkeen kun sitruunapannan laitoin koiralle, ei se ole inahtanutkaan (kop, kop, koputan puuta) yksinollessaan. Kun tulen kotiin ja otan pannan pois, koira palautuu "normaaliksi". Alussa muutaman kerran aiheutin sitruunasuihkauksen nähdäkseni miten koira siihen reagoi. Voimakasta suihkausta pelästyin aina itsekin ja myös koira perääntyi pari metriä. Joskus unohdan lähtiessä laittaa pannan, eikä kuulemma ole slti haukkunut. Naapurit ihmetelleet, mitä olen tehnyt koiralleni, kun se nykyään (eli sen 2 viikon haukunnan jälkeen) on niin hiljainen. Eli kertaus miten meillä toimitaan: Radio päälle, makupaloja makuhuoneeseen, koiralle sitruunapanta, lupa mennä syömään herkut (koira ryntää salamana makkariin) ja itse häivyn nopeasti ulos. Ja olemme kaikki tyytyväisiä.

Meillä on kaksi kääpiösnautseria (2 v. & 1 v.) ja nuoremman hankimme viime keväänä. Kesällä koirien ei tarvinnut olla yksin päivisin, mutta kun tuli syksy ja koulut alkoivat niin eräänä päivänä kuulimme naapureiltamme, että he ovat hommaamassa meille häätöä kerrostaloasunnosta koiran haukunnan takia. Tiesimme ettei vanhempi koira hauku joten se oli nuorempi, jolla on hirveä eroahdistus. Koira oli puolivuotias ja tietysti siihen oli jo kiintynyt ja ei halunnut luopua siitä ja sitten mietimme keinoja miten saamme pidettyä koiramme. Soitimme kasvattajalle ja hän kehotti vuokraamaan sitruunapannan kokeiltavaksi. Sillä hetkellä ei löytynyt vuokrapantaa, joten ostimme oman ja nyt puoli vuotta myöhemmin meillä on yhä molemmat koiramme! Panta tehosi muutaman päivän päästä. Sitten ihmettelimme, että miksi säiliö tyhjenee ja koira ei kumminkaan haise sitruunalle ja naapurit sanoivat ettei koira hauku, kunnes kerran älysimme, että pantaa reagoi kännykän värinään ja soimiseen. Panta laitetaan aina kun koirat jäävät yksin ja nykyään olemme jättäneet lyhyviä aikoja koiran ilman pantaa. Pantaa laittaessa koira meinaa lähteä karkuun, koska tietää jäävänsä yksin, mutta kotiin tultaessa ilo on sitäkin suurempi!

Testasimme Aboistopin sitruunapantaa 3,6 vuoden ikäiselle sekarotuiselle nartulle, joka vihaa ovikelloa. Toimi aluksi loistavasti! Mutta myöhemmin muutimme ja koira aloitti älämölön uudestaan ja tällä kertaa ei pelkästään ovikellolle. Ostettiin omaksi se sitruunapanta,koska kokemukset olivat jo hyviä. Sen seurauksena koira sitten oppi hiljaisen haukunnan/ ulvonnan ja muutenkin epämääräisen puhinan ja haukkumisen sekamuodon, koska panta laukaisee sitruunasuihkun vasta, kun äänen voimakkuus on tietyllä tasolla. Panta on meillä vieläkin, emmekä aio testata pippurisuihketta täytteenä. Seuraava askel meillä on sähköpanta. Kaveri omistaa setterin, joka oli todella äänekäs yksin ollessaan, haukkui taukoamatta, ja heillä haukkuminen loppui kuin seinään sähköpannan ansiosta.

Meidän 1-vuotias cockerimme hermostui silminnähden kun laitoimme sille ensimmäisen kerran pannan kaulaan! Se tuli rauhattomaksi ja heti kun otimme siltä pannan pois kaulasta se meni ja pissi makkariin. Mielestämme se protestoi kokeilua varsin voimakkaasti. Saapa nyt nähdä millaista pantaan opettelun kanssa tulee olemaan, vai joudutaanko luovuttamaan suosiolla, jos koira protestoi pissimällä ja tuhoamalla paikkoja?!?

Suomenlapinkoira, uros, 2,5 vuotta, ei leikattu. Kokeilimme ennen menemällä komentamaan ja otimme poskiparrasta kiinni ja se lopetti sen hetkeksi, mutta noin viiden minuutin päästä *hau,hau,hau,hau...*. Saimme kouluttajaltamme sitten pannan ja siinähän oltiin. Panta päästi korkean piip-äänen ja koira yritti haukkumalla peittää sen, mutta ei... Minä en itsekään todellakaan pitänyt sitä positiivisena ajatuksena, en, en, en! Koira alkoi vähitellen oppimaan tarkoitusta, mutta jatkoi noin pari viikkoa päälle haukkumista ja alkoi vähitellen tajuamaan, mutta se inhosi pantaansa yli kaiken ja alkoi raapimaan sitä ja haukkui sen päälle ja sai vain inspiraatiota haukkumiseen, ei sitä voinut kuukauden jälkeen jatkaa! Nyt sanomme sille rauhallisesti "riittää", mikä ihme se lopettaa sen ja otamme sen sisälle käskystä, jos se jatkaa, odotamme ja päästämme noin vartin päästä takaisin, sama toistuu ja toistuu!

Reilu vuosi sitten hankin sitruunapannan, koska olimme jo 4 vuotta kuskanneet tuolloin 7-vuotiasta airisherraamme noin 15 km:n päähän hoitoon koulu- ja työpäiviemme ajaksi vanhemmilleni. Syynä ulvominen ja haukkuminen - hirmuinen eroahdistus. Kokeilimme sitruunapantaa ensin yhdessä ja poika meni melkein paniikkiin pannan suihkauksesta (pelkäsi ääntä). Muutaman yhteisen totuttelun jälkeen jätimme pojan yksin panta kaulassa kotiin ja sydän sykkyrällä tulimme jonkin ajan kuluttua takaisin. Odotin kai, että koira on saanut sydänkohtauksen pelosta. Pientä paniikkia olikin ilmassa, mutta vähitellen poika tottui olemaan yksin (huom! 7-vuotias koira oli aina ollut itseään vanhemman uroksen kanssa, kun ihmiset lähtivät pois). Muutamassa viikossa siirsin sitruunapannan roikkumaan eteisen hyllyyn, jotta siellä ei voisi ulvoa ja koiralle valepannan kaulaan (samanlaisella lukituksella). Ja koira oli naapurin raportin mukaan hiljaa. Seuraava vaihe oli ilman valepantaa ja koira oli edelleen hiljaa. Nyt, kun tuosta on vuosi aikaa, meille on tullut toinen aikuinen koira (narttu) ja olemma muuttaneet toiseen asuntoon, molemmat koirat menevät nukkumaan lähtiessämme omille paikoilleen rauhassa ja sitruunapantaa ei ole mailla eikä halmeilla - eikä valepantaa. Eikä naapurit ole valittaneet eli koirat eivät ainakaan eroahdistusta huuda.

Groenendael-nartullani on ollut Aboistop-sitruunapanta päivittäisessä käytössä 4-vuotiaasta lähtien, eli tähän mennessä 3,5 vuoden ajan. Koira steriloitiin 5-vuotiaana. Panta pitää koiran hiljaisena. Pullollinen suihketta riittää muutamaksi kuukaudeksi, samoin paristo. Alle 1,5-vuotiaana koira kärsi pahemmastakin eroahdistuksesta, mutta myöhemmin on ollut ongelmana pelkkä metelöinti. Sitruunapannan kanssa ei ole ollut ongelmia. Se kyllä laukeaa kännykän soidessa ihan vieressä, jos paristo jää paikoilleen, mutta käytännössä tällä ei ole merkitystä, sillä kännykkää ei pidetä koiran kaulassa. :-) Paristokin otetaan aina pois heti käytön jälkeen, ettei se turhaan kuluisi.

Meillä on 9 kk dobermanni, joka haukkuu takapihalla joka ainutta rasahdusta. Sisällä haukkuu ovikelloa ja jos ikkunasta kuuluu ääniä. Ostimme sitruunapannan, joka ei tehonnut, eikä pippuri. Olemme kokeilleet kaikkea mahdollista mitä vaan keksitty että haukkuminen loppuu. Harmi kun kun sähköpannat on kielletty, eikä niitä saa mistään. Kun ei tunnu mikään tehoavan, eka valitus tuli koirasta. Joten en tiedä mitä tehdä.

Käytössä vasta puoli päivää. Vuokrasin sen. En tiedä, vaikuttaa alku ainakin kankealta, muutama suihke on tullut. Minulla on kaksi koiraa 6 v ja 1 v 4 kk. Pikkuvintiö haukkuu liikaa naapureiden mielestä ja rikkoo kaikkenlaisia tavaroita töissä ollessa. En tahdo saada sitä millään kuriin; hermot menee, katsotaan miten kokeilu alkaa sujua. Heikolta näyttää...

Meillä oli vuokrassa aboistop sitruunapanta (leikkaamaton pumipoika 8 v.) Toimi jotenkin mutta haisi niin pahalle ettei voinut käyttää.

Meillä oli Aboistop -sitruunapanta käytössä kaksi vuotta, kunnes se hajosi. Panta reagoi kännykkään ja pään ravistamiseen, mutta kun osasi pitää kännykät pannasta kaukana niin ongelmia ei ollut. Otimme myös patterit aina pois silloin kun panta ei ollut koiran kaulassa. Patteri kestää pidempään, eikä panta suihkuttele yksin pöydällä (jos sattui unohtumaan vaikka kännykkä viereen). Koira oppi kyllä haukkumaan niin hiljaa, ettei panta reagoinut, mutta onneksi haukku tosiaan oli hiljaista, ettei se myöskään häirinnyt naapureita. Panta hajosi ilmeisesti koiramme leikkiessä, koiruli leikkii ja riehuu myös yksikseen. Vai olikohan koiran tarkoituksena hajoittaa panta riehumisella...?

Eli koirani on suomen lapinkoira ja n. 8 kk. Kokeiltiin ties mitä kun haukkuminen oli jatkuvaa... Ensin ihan vaan annettiin koiran olla jos se haukkumisella pyysi huomiota. Eli ei sanottu eikä tehty mitään. Se ei TODELLAKAAN auttanut, koira saattoi haukkua koko illan (rasittavaa!). Sitten kokeiltiin vedellä, eli suihkutettiin pullosta vettä nenälle kun se haukku. Eipä auttanut, koira oppi menemään esim keittiön pöydän alle, parvekkeelle tai sängyn alle jonne suihku ei yltänyt ja haukku sieltä. Turhauttavaa tämäkin. Sitten kokeiltiin ihan simppeliä ei-käskyä, eli "ei hauku!" . Ei mitään reaktiota. Ollaan kokeiltu lukea lakia, eli ottaa "poskista" kiinni ja höpöttää "nyt olit tuhma tyttö... ei saa tolleen haukkua, ei kukaan jaksa kuunnella. ollaan ihan hissukseen jooko. ihan hiljaa nyt..." matalalla äänellä. Eipä tuokaan mitään auttanut. Sen jälkeen oli sitruunapanta oikeastaan ainoa vaihtoehto, joten mentiin käymään eläinkaupassa. En ollut itse varma voiko pennulle pistää, mutta myyjä oli sitä mieltä että kannattaa kokeilla. Joten me vuokrattiin se eka. Itse sitruuna täyttöpullo maksoi 18e, panta 5e päivä, ja oli otettava ainakin viikoksi. Eli hinnaksi tuli 53 euroa (joka hyvitettäisiin jos se ostetaan). Oltiin innoisamme ja heti laitettiin kaulaan ja odoteltiin että milloin haukkumin alkaa. Ja "Wuff!". Mitään ei tapahtunut. Seurailtiin vähän aikaa ja huomattiin että panta ruiski ainoastaan n. joka 20:s kerta kun koira haukkui, muuten ei mitään! Eli eihän koira siitä ymmärtänyt mitä ei saa tehdä. Joten vietiin panta takaisin sen viikon jälkeen, ei sopinut meille. Eikä ole vieläkään löytynyt ratkaisua....

Meillä asustaa 7 v sheltti-uros, joka puolustaa "keinolla millä hyvänsä" omistajaansa eli haukkuu todella kuuluvalla äänellä. Muutimme omakotitalosta kerrostaloon sheltin ollessa 5 v. Koirani ei sietänyt pienintäkään ääntä rappukäytävästä ja jäi haukkumaan kun lähdin töihin. Luultavasti se haukkui kotona yksinollessaan ja aina kun tulin kotiin haukku kuului ulos asti. Se haukkui aina myös ihmisille rappukäytävässä ja kun vieraita tulee kotiin. Kokeilin sitruunapantaa, mutta kotiin tullessani se oli aina haukuttu tyhjäksi. Se oppi myös haukkumaan sen yli jollakin keinolla, ettei panta aina lauennut. Myöhemmin jätin radion hiljaa soimaan eteiseen sitruunapannan lisäksi, mutta se vähensi haukkumista vain minimaalisesti. Asuimme kerrostalossa näillä konsteilla noin vuoden. Päätin, että jotain on tehtävä ja muutimme rivitaloon, jossa ei kuulu niin paljon ääniä ja rappukäytävääkään ei ole. Nyt kun koira jää yksin kotiin se on olohuoneessa, josta se ei pääse eteiseen "kyttäämään" ääniä. Ja ennen lähtöä sille on hyvä sanoa "nukkumaan", niin se menee maahan ja laittaa päänkin alas (oppi helposti tämän käskyn). Hyvä apu on radio, joka jätetään soimaan ja se rauhoittaa sitä selvästi. Kun tulen kotiin, se on usein nukkumassa ja on hiljaa, mutta joskus se haukahtelee, ennen kuin näkee kuka ovesta oikein tulee. Toinen hyvä apukeino on pitkä lenkki ennen yksin jäämistä, silloin se väsyy ja ei jaksa niin paljon vahtia. Pieni vinkki haukkuvan koiran omistajalle: Laita tyhjään limsatölkkiin kolikoita niin, että se kunnolla rämisee. Heitä sillä koiraa tai tölkki vain lattialle ja kiellä samalla, jos se haukkuu ääniä tai ihmisiä. Niitä voi tehdä useampiakin ja "varoittaa" niillä koiraa merkiksi, eli jos sinä haukut, niin täältä rämisee.

Collienarttu 2 v:lla jää aina välillä levy päälle - se yrittää komennella/ houkutella leikkiin toista koiraani. Naapureiden tästä huomauteltua kokeilin Aboistop-sitruunapantaa, ja todettuani toimivaksi ostin omaksi. Ensimmäinen omistuskappale hajosi valmistusvikaan, ja takuukappaletta odotellessa olin taas pantavuokralaisena, ja tällöin tuli todettua, että pantojen säädöissä on melkoisia eroja. Ison koiran panta (vuokralla) ei reagoinut collien haukkuun, joka mielestäni kuitenkin on ennemminkin käheä kuin korkea. Tämänhetkinen panta toimii, mutta ei ole kovin herkkä, ts. jos haluaa varmistua sen pannan/patterien toimivuudesta, saa vehjettä vähän aikaa takoa ja puhallella. Koiran mielestä panta on ihan jees, ja kuuluu asiaan, ja se tulee aina luokse kun panta otetaan esiin :). Kahden koiran kanssa on tietysti se ongelma, että jos pannaton haukahtaa ihan toisen korvan vieressä, saa syytönkin sitruunasta. Patterin kestävyyttä ja nesteen määrää saa kyllä olla tarkkailemassa, koilottaminen alkaa kyllä jossain vaiheessa päivää jos koira huomaa ettei mikään estä. Eli positiivisvoittoisia kokemuksia. Tosin, on varmaan kalleinta parfyymiä mitä olen koskaan ostanut. Kukahan keksisi halvemman rinnakkaisvalmisteen...

Koirani on 9 vuotias kääpiösnautserinarttu. Ongelmat alkoivat kun muutin reilu vuosi sitten uuteen asuntoon. Ennen täysin rauhallinen ja hiljainen koirani alkoi nyt yksin jäädessään tehdä kaikkea pientä pilaa. Roskakorien/-pussien levittämisen lisäksi suuremmaksi ongelmaksi nousi haukkuminen! En aluksi uskonut naapureiden valituksia, koirani oli aina ollut täysin äänetön! Itseltäni vei useita kuukausia ennen kuin kuulin koirani todella haukkuvan. Tämä tapahtui naapurin välittäessä äänet minulle kännykällä ovemme ulkopuolelta. Hankin välittömästi sitruunapannan mikä on toiminut vaihtelevasti. Toisinaan koirani on ollut usean kuukaudenkin hiljaa mutta taas kun vähiten odotan, naapuri tiputtaa valituslapun postiluukusta. Olemme nyt joutunut muuttamaan haukunnan takia kerran mutta ongelma on sama myös uudessa asunnossamme. Haukunta ei ole jatkuvaa, minkä vuoksi sitä onkin vaikea seurata ja hallita. En haluaisi taas joutua muuttopuuhiin tämän ongelman takia, onko muita kokeilemisen arvoisia apuja?

Meillä on 3 vuoden ikäinen dobberiuros, joka hälyttää myös naapuriin menijät (asumme rivarissa). Kyselin jo sitruuna- tai sähköpantaa, kun luin että joku oli saanut haukkumisen pois suihkupullolla jota yleisemmin kissoihin käytetään. Ensimmäisen kokeilun jälkeen käsky vaiti sai ihan uuden reaktion: musti hiljeni välittömästi ja meni maahan! Toivon hartaasti että tämä jäi tähän eikä ala viikonpäästä uudestaan. :)

meillä on 2 vuoden ikäinen dobermanni joka kärsii ero ahdistuksesta.sitruuna panta on ja koira on hokaannut kun haukkuu pannan tyhjäksi niin voi jatkaa haukkumista olen jo aika voimaton koiraa ei voi antaa kenellekkään koska ei luota toisiin perheenkesken ja hyville kavereille se on ok pitäisikö hyvän koiran elämä lopettaa tyhmän asian takia mikä neuvoksi olen yrittänyt löytää jostain sähköpantaa tiedän että niitä on mutta ketään ei uskalla myöntää että itsellä olisi vaikka minusta jos pannasta on hyötyä jollekin joka ymmärtää sen käytön pitäisi minusta tarjota apua turhien lopettamisien välttämisekssi.pikaista apua toivoen en haluaisi luopua koirastani.

Olen vuokraillut ahkerasti sitruunapantaa, mutta kun tajusin, että se reagoi, jos koira vaikka aivastaa tein näin: Panta kaulaan ilman patteria: pysyy hiljaa TAI panta eteisen oven eteen lattialle patterin kanssa ja koira menee haukkumaan ovelle ja se suihkauttaa: auttoi meillä.

1v 3kk walesinspringeri-collie-ajokoira-labradorinnoutaja narttu sai sitruunapannasta traumat. Suihkutteli kun koira ravisti itseään tai kun laittoi kaapin kiinni. Ei tarvinnut kun näyttää pantaa niin koira ryömi sängyn alle. Vuokrapanta haisi jo heti alussa omaan nokkaan niin pahalle että hyh! Viimeinen niitti oli kun pattereita poistettaessa sain itse suihkauksen naamalle! Panta heti palautukseen! Edelleen ratkaisua vailla.

Ostin 1,5-vuotiaalle uroskoiralleni (chihuahua/jackrusselin terrieri) aboistop sitruunapannan, joka auttoi aluksi, kunnes koirani oppi tyhjentämään pannan. Aamulla luennolle lähtiessäni täytän pannan ja kun iltapäivällä tulen takaisin on se jo tyhjä. Koirastani on pannan myötä tullut todella arka ja oleilee suurimman osan ajasta sängyn alla piilossa. Pannan kulut ovat myös järkyttävän suuret (suihke n. 18 euroa, joka kuluu viikossa. Patteri n. 10 euroa, joka kestää n. 1,5-2 viikkoa. Elikä kulut n. 74 euroa/kk). Opiskelijalle iso summa...

Tilasin Metsästäjä-lehdestä sähköpannan seisojalle kun haukkua riitti päivät pitkät. Panta toimi erinomaisesti ja haukku loppui, panta oli meillä koekäytössä ja nyt tarvis ostaa oma sellainen pidempiaikaiseen käyttöön. Miinuksia kyseisessä tuotteessa oli että vasta neljäs panta toimi niin kuin piti ja sen pystyi säätämään ohjeiden mukaan, muuten olin tyytyväinen tuotteeseen, haittapuolia oli pienet impulssit rapsutellessa tai tarhassa laukkaamisesta.

Meillä cockerille kokeiltiin alussa sitruunapantaa mutta otti herkästi häiriötä kännykästä ja toisen koiran haukusta. Kun otin pannan käteen, koira meni aivan paniikkiin ja syöksyi sängyn alle. Se kokeilu päättyi siihen. Ostin Koiramme-lehden välityksellä sähköpannan, joka antaa ensin äänimerkin ja jos 30 sekunnin kuluttua koira edelleen haukkuu, se antaa "sähköiskun". Siis sellaisen, mikä nyt tavallisesta paristosta tulee. Kun koira on fiksu, se lopettaa äänimerkin kuultuaan ja voi näin itse vaikuttaa saako tällin vai ei. Oma koirani ei tälliä halua ja lopettaa haukkumisen. Panta reagoi tietynkorkuiseen ulvontaankin. Ja mikä parasta, panta ei reagoi toisen koiran eikä muihinkaan ulkopuolisiin ääniin. Oma koirani tulee itse luokse, kun tietää että olen lähdössä ja antaa laittaa pannan mielellään kaulaan. Eli ei pelkää sitä, toisin kuin sitruunapantaa. Huonoa pannassa on, että fiksu koira osaa myös pitää puolen minuutin tauon haukkumisessa ja jatkaa sitten. Joskin panta antaa uuden äänimerkin ja aloittaa alusta puolen minuutin laskemisen. Ja eipä koirakaan kauaa laskuissa pysy mukana. Tätä pantaa voin vilpittömästi suositella, vaikka se Suomessa onkin ilmeisesti kielletty. En kylläkään ymmärrä miksi, koska se on inhimillisempi kuin sitruunapanta. Meidän cockerilla on sähköpantaa käytetty nyt 7 vuotta ja koira on hiljaa. Joskin hiljaisuus vaatii sen, että panta on kaulassa.

Minulla on 8v Sekarotuinen uroskoira, siinä on puolet pystykorvaa ja puolet karhukoiraa. Kiellosta huolimatta ei mitkään aikaisemmat konstit ole tehonneet ulkona esim jos se näkee esim ampiaisen niin haukku voi kestää noin 1.5 h elikkä haukkuu melkeen koko valveilla olo ajan. koira on mitä ilmeisemmin vielä kaikenlisäksi sukurutsaus. Luin tämän palstan tarinat ja menin kauppaan ja ostin Sitruunapannan, ja mites kävikään haukku loppu ei hauku enää, tosi hyvä keksintö, ja tuo panta ei suhise vaikka koira ravisteleekin päätään. Sellasen neuon sain että pantaa ei kannata pitää aina koira tottuu siihen hajuun. Itse otan pannan pois kun vien koiran juoksulankaan ulkona saa haukkua. mut sisällä ei haukuta.Itse suosittelen tätä kapistusta, kallis se minusta oli mutta mikä rauha nyt onkaan kotona.

Muutin kerrostaloon 3-v. saksanpaimenkoirani kanssa. Entisessä asunnossa koirani ei pitänyt minkäänlaista meteliä, kun lähdin asunnosta, mutta kun muutimme pois, se alkoi... tietenkin koirani ei ole vielä tottunut asuntoomme, mutta eiväthän sitä naapurin mummot ymmärrä! Haukunta alkoi aina kun lähden asunnosta, sen takia päädyin sitruunapantaan, jonka vuokrasin pariksi viikoksi. Koira haukahti kerran ja sai suihkauksen jne. Sitten kun pannan joutui palauttamaan se alkoi taas! pitää keksiä muu keino, haukkumisen lopettamiseksi!! Tai mummot häätää kämpästä pois! Koirastani en voi luopua naapureitten takia!

Minulla on 5-vuotias isovillakoira joka kärsii eroahdistuksesta. ostimme haukunestopannan. koiramme oppi melkein heti kääntämään pannan niskaan ja haukkui pannan tyhjäksi alle tunnissa. ei ollut pannasta apua meille. nykyään koira on mukana minne menemmekin tai jos ei voi ottaa mukaan niin hoitoon tuttaville. hankalaahan se on mutta en halua luopuakaan koirasta.

Hain puolivuotiaalle sekarotuiselle nartulle sitruunapannan vuokralle (17 + 17 euroa). Koiraa on aiemmin yritetty totuttaa yksinoloon kotikonstein, rajataan alue, aloitetaan lyhyistä ajoista jne. Pannan kanssa koira oli yksin puolitoista tuntia ja haukkui tuon puolitoista tuntia vielä hanakammin kuin yleensä, eli selvästi oli lähinnä ärsyyntynyt pannasta, ei mitään apua siis. Koira oli aivan läkähtynyt haukkumisesta. Palautettiin panta vielä samana päivänä, saatiin 17 euroa takaisin, kokeilun hinnaksi tuli siis 17 euroa. Nyt mietitään mikä neuvoksi seuraavaksi.

Aboistopin pantaa saa säädettyä reagoimaan eri voimakkuuksille. Eli sitä voi herkistää reagoimaan myös ulvomiseen. Säätöpalvelua voi kysyä eläinkaupasta josta pannan ostaa, tai suoraan shetlandilta joka tuo kyseistä vehjettä suomeen. Meillä auttoi pannan käyttö yhdistettynä dap:iin ja säännölliseen elämään. Haukkumiset loppui 6 kk kuluttua totaalisesti ja tavaroiden tuhoamisesta ei ole enää tietoakaan.

Mulla on pyreneittenmastiffiuros 10kk. päivät koira on hiljaa mut yö kun lähestyy niin alkaa hurja haukkuminen ja se yleensä kestää aamuun asti. Vuokrasin sitruunapannan viikoksi ja se auttoi heti,pannan kun vein pois ni haukkuminen alkoi samantien... Taas viimeyön haukkumisen jälkeen ajattelin et nyt saa riittää, kävin ostamassa pannan ja odotan innolla ens yötä ja rauhallista unta!

Koiramme on 2v ja käyttänyt sitruunapantaa noin puolisen vuotta. Nykyään kun lähdemme kotoa ja otamme pannan käteen koira menee heti omalle paikalle odottamaan että panta laitetaan kaulaan. Aivan loistava ostos tuo panta. Se on toiminut juuri niinkuin pitääkin. Meillä oli ensin vuokralla tuo Aboistopin panta ja myöhemmin ostimme Multivetin pannan jota pidän paljon parempana koska se on paljon pienempi ja siinä on on/off nappi mitä taas Aboistopin pannassa ei ole.

Parivuotiaalla dobberinartulla toimi Aboistopin sitruunpanta ja pelasti häädöltä kerrostaloasunnosta. Älä jätä kännykkää sitruunapannan lähelle tai päinvastoin - kännykän "ottaessa kenttää" sitruunapanta suhauttelee itsensä tyhjäksi. Saattaa suhautella myös kovista äänistä. Aine on kallista (jotain 20 e/puteli), patteritkin maksavat, elikkäs kannattaa varmuuden vuoksi ehkä poistaa patteri kun pantaa ei käytä. Itse ostin pannan käytettynä, maksoin noin 500 mk ja toimi hyvin. Aikaisemmin oli yritetty opettaa olemaan hiljaa menemällä ulos ja palkitsemalla hiljaa oleminen, keksimällä tekemistä siksi ajaksi kun oltiin poissa, mm. aktivointipalloa yms. mutta jossain vaiheessa se tekeminen kuitenkin loppui kesken. Panta oli vakiovaruste jota ilman ei pärjätty, tosin koira oli hiljaa kun panta oli kaulassa vaikka aine olikin loppunut.

Ostin sitruunapanna vähän ylivuoden ikäiselle dobermann nartulleni, kotona tehosi. Mutta siellä ei toiminut johon sen varsinaisesti ostin eli veljeni luokse jossa joudun opiskelujen takia hetken aikaa asua. Juuri tänään ekana koulupäivänä veljeni soitti kiukkuisen puhelun että koira oli räksyttänyt täyttä häkää koko päivän, eikä todellakaan ole mikään pieni haukkuääni. Panta oli kulunut tyhjäksi joten koira oli kai ajatellut sinnilläkin haukkua koska huuto oli alannut saman tien kun olimme lähteneet. Kyllä oli mieli korkealla kun piti kesken koulupäivän lähteä ja kun astui rappukäytävään ja toisesta kerroksesta kuului haukku alaovelle =). Valitettavasti joudun nyt luopumaan sopevasta nappulastani joka muuten on täydellinen unelma ilman haukuntaa, koska aika ei riitä muiden konstien kokeiluun. Taloyhtiö oli meinaan ilmoittanut että yksikin päivä haukkua ja se on varma häätö!

Meidän 5 kk cockerityttö haukkui illalla jatkuvasti kun halusi huomiota, leikkimistä jms. Haukunta ei loppunut millään. Vuokrasimme sitruunapannan ja panta kaulassa ei hauku. Panta tepsi nopeasti. Päästiin tilanteeseen että välillä aloitelleessan haukunta sessiotaan haukunta loppui siihen kun sanottiin EI, näytettiin omaa kaulaa ja sanottiin PANTA! Sitten cockerimme oli yhden vuorokauden tarhassa hoidossa ja siellä ilmeisesti villiintyi kun sai vapaasti haukkua muiden koirien kanssa. Palattiin lähtöasemiin. Vuokrattiin panta joka nyt tosin ollut tyhjän panttina "kaiken varalta" muutaman päivän. Sitruunapantaa ennen kokeilimme pantaa joka lähettää korkeita ääniä joita ihminen ei kuule koiran korviin. Sillä ei ollut niin mitään vaikutusta räksytykseen vaikka selvästi ääntä lähti koska pentu rapsutti muutaman kerran korviaan haukunnan lomassa. Nyt suunnittelemme sitruunapannan ostoa omaksi kaiken varalle. Jos joku on myymässä niin saisipa jotenkin tiedon. Olemme siihen tyytyväisiä.

Meillä sitruunapanta auttoi hetkeksi, mutta hyvin pian 9v. corgiherra ei välittänyt siitä enää pätkääkään, oli sitten sitruuna- tai pippurisuihkeet! Nyt en sitten tiedäkään mitä tehdä, koska tuntuu turhalta pitää pantaa enää. Se on hetkessä haukuttu tyhjäksi ja fiksu koirani osaa myös siirtää sen sivuun kuonon alta.