www.kumikana.org > Koulutus > Ei!

EI ei ole pelkkä ei

[Aivan aluksi haluaisin pyytää lukijaa unohtamaan rankaisu-sanaan liittyvän tunteenomaisen kostonhimoisen aggressiivisen painolastin ja ajattelemaan sitä sen steriilissä psykologisessa merkityksessä toiminnan seurauksena, joka vähentää kyseisen toiminnan toistumisen todennäköisyyttä. Näin puhumme samasta asiasta.]

Ennen kuin koiralle voidaan opettaa jokin käsky, ihmisen täytyy määritellä käskyn merkitys. Jos ihmisellä ei ole selvää käsitystä siitä, mitä hän haluaa koiran tekevän kun käsky kajahtaa ilmoille, ei hän sitä pysty selkeästi opettamaan koirallekaan.

Minun määritelmäni ei-käskylle on seuraava:

Lopeta mitä ikinä teetkin ja katso minua, annan uudet ohjeet.

Tähän käskyyn liittyy siis velvollisuuksia sekä ihmiselle että koiralle. Koiran pitää lopettaa toimintansa JA katsoa ihmistä, ja ihmisen pitää palkita koira käskyn tottelemisesta (myöhemmin satunnaisesti) ja antaa koiralle vaihtoehtoista tekemistä.

Ei ei ole rangaistus

On hyvä erottaa ei-käsky ja rangaistus toisistaan. Jos koiran ei haluta koskaan tekevän jotain asiaa, tämän asian tekeminen pitää johtaa joka kerta sen kannalta epämiellyttävään tulokseen. Rankaisun tehtävänä on tehdä asia niin "vaaralliseksi" ettei koira halua enää koskaan tehdä sitä. Esimerkkinä kenkien pureskelu. Ei-käskyllä on kuitenkin toinen tehtävä. Ei-käskyllä keskeytetään koiran toiminta. Toiminta ei sinänsä ole kiellettyä, mutta siinä tilanteessa koira ei saa tehdä niin. Esimerkkinä talutushihnan haku ulkoilulenkin toivossa.

Jos koira on juuri pureskelemassa kenkiä ja sille halutaan antaa opetus, kannattaa mieluummin vaikka ampua sitä nurkan takaa vesipyssyllä kuin rynnätä paikalle huutaen EI! Emmehän me halua, että koira on syömättä kenkiä vain kun huudamme ei, vaan kengät ovat aina kiellettyä aluetta. Sen takia rankaisu ei saa liittyä ihmiseen, vaan mieluiten koiran pitää kuvitella kenkien rankaisseen sitä. Koira ei myöskään saa juosta pihalta yksinään kadulle, jos me emme ole sitä kieltämässä. Koiran pitää yhdistää pihalta poistuminen epämiellyttävään tunteeseen.

Ei-käsky on opetusvaiheessa ehdollistettava sellaiseen ärsykkeeseen, joka saa koiran varmasti lopettamaan toimintansa. Siinä se ei eroa rangaistuksesta. Ero on juuri siinä, että jos ei-käskyä ei kuulu, toiminta on turvallista, mutta jos koira kuulee ei-sanan, toiminta ei ole turvallista ja se pitää lopettaa. Rangaistuksessa pitää pyrkiä siihen, että toimintatilanne itsessään olisi merkkinä toiminnan vaarallisuudesta ja estäisi koiraa jatkamasta.

Ei on toiminnan keskeytys

Haluamme siis, että koira keskeyttää käskystä tekemisensä ja katsoo omistajaa. Katsekontakti on tärkeä sen takia, että saisimme tilaisuuden antaa koiralle uuden käskyn. Ilman katsekontaktia ei ole tottelevaisuuttakaan.

Miksi pelkkä ei! ei riitä? Ajatellaanpa asiaa koiran kannalta. Koira tekee sitä mikä tuottaa sille eniten mielihyvää. Tässä tapauksessa tämä tekeminen tai sen yrittäminen on ihmisen mielestä epäsopivaa, ehkä vaarallistakin. Koira siis kuitenkin haluaa tehdä sitä. Ihminen kieltää, ja saa koiran lopettamaan. Koira haluaa kuitenkin ehkä edelleen tehdä tätä kiellettyä asiaa. On aika todennäköistä, että kun ihminen kääntää selkänsä, koira on jälleen kielletyissä puuhissa. Kun koiralla ei ole muutakaan tekemistä, se muistaa mitä teki viimeksi ja aloittaa saman uudelleen.

Jos taas koiralle annetaan kiellon jälkeen vaihtoehtoista tekemistä, josta seuraa mukavia asioita, unohtuu alkuperäinen tekeminen ja koiran mielestä ihmisen kanssa on kivaa. Olisitko itse mieluummin sellaisen kaverin kanssa, joka koko ajan kieltää sinua, vai sellaisen kanssa jolla on mielenkiintoisia ideoita mitä voisi tehdä yhdessä tai yksin? Jos sinun pitää kulkea kaverisi kanssa sinulle outoa reittiä, haluatko että hän sanoo sinulle joka risteyksessä "ei sinne" vai "tätä kautta"?

Korjauksen pitää antaa koiralle tarpeeksi tietoa

En pidä sanasta pakote (minulla ei ole kylläkään mitään itse asiaa vastaan) vaan käytän mieluummin sanaa korjaus. Tarkoitan nyt siis tilannetta, jossa koiralle annetaan käsky, jonka merkityksen se jo aika hyvin tietää, mutta koira ei reagoikaan käskyn edellyttämällä tavalla vaan sen toimintaa pitää "korjata". Korjauksen tarkoitus on kertoa koiralle selkeästi, että se 1. ei saa toimia noin, vaan 2. sen pitää toimia näin. Korjaukseen sisältyy siis aina oikean suoritustavan näyttäminen. Jos koiralle opetetaan paikalla makuuta ja se sattuu nousemaan, ei riitä että sille sanotaan vihaisesti tai nykäistään hihnasta tai mitä kukin sattuu tekemäänkin. Koira pitää laittaa välittömästi uudelleen makuulle, jotta sille jää mielikuva oikeasta suorituksesta.

"Ei" vai jokin toinen käsky?

Ihmiselle on jostain syystä paljon luonnollisempaa kieltää ja nykiä hihnasta kuin kertoa koiralle mitä sen tulee tehdä ja kehua. Ei sitä ja ei tätä, kuuluu jatkuvasti. Mitä jos ihminen muuttaisikin ajattelutapaansa kieltävästä ohjaavaan suuntaan? Sen sijaan, että hokisi koko ajan ei, kertoisikin koiralle miten sen tulee missäkin tilanteessa toimia? Jos koira haluaa mennä lenkillä vastaantulijan luokse, sille voi sanoa vaikkapa "Musti, tänne. Seuraa!" (jos se osaa luoksetulon ja seuraamisen). Jos se ottaa suuhunsa lapsen lelun, sille voi sanoa "Irti. Missä Mustin pallo?". Ja niin edelleen. Koko koiran ja ihmisen välinen suhde muuttuisi dramaattisesti. Mitä koirasi sinussa näkee - pallon jalassa vai yhteistyökumppanin?

© Milla Havanka 2002
www.kumikana.org > Koulutus > Ei!