www.kumikana.org > Koulutus > Arkuus

Arkajalat

Koiran arkuus voi johtua sen aikaisemmin kokemista ikävistä asioista tai siitä, ettei sillä ole tarpeeksi kokemuksia. Jotkut koirat ovat joutuneet viettämään pentuaikansa eristyksissä, eivätkä ne ole saaneet tarpeeksi ihmiskontakteja ja arastelevat siksi ihmisiä. Joitakin on ehkä pidetty tiukasti omissa hoivissa eikä niiden ole annettu tutustua vieraisiin koiriin ja ihmisiin, eivätkä ne siis oikein tiedä, miten niihin pitäisi suhtautua. Tuntematon pelottaa.

Näin autat arkaa koiraa luottamaan itseensä:

1. Pidä koiran elämä säännöllisenä. Ulkoiluta aina samaan aikaan, ruoki aina samaan aikaan jne. Jos koira tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, se rauhoittuu.

2. Anna koiran ymmärtää, että sinä olet johtaja. Ota siltä vastuuta pois. Tee selväksi, että se voi luottaa sinuun, että sinä hoidat kyllä asiat ja suojelet sitä.

3. Tee koiran kanssa retkiä erilaisiin paikkoihin. Käykää kaupungin keskustassa, puistoissa, supermarketin edustalla. Lähtekää tutkimus- matkalle vaikka joka päivä! Uusista kokemuksista onnistuneesti selviäminen saa koirasi luottamaan itseensä enemmän.

4. Menkää koirakouluun, jos vain mahdollista! Agility on myös hyvä harrastus. Koirasi huomaa, että se osaa tehdä erilaisia asioita ja saa siitä positiivista palautetta.

5. Opetelkaa leikkimään yhdessä. Kieri lattialla, piipitä, tee mitä tahansa saadaksesi koiran kiinnostumaan ja tulemaan luoksesi. Houkuttele koira hurjaan takaa-ajoleikkiin. Pitäkää hauskaa!

6. Varjele koiraa kutsumattomien vieraiden lähentely-yrityksiltä. Älä pakota koiraa tutustumaan kehenkään. Anna aina koiran pitää haluamansa etäisyys. Neuvo tuttavia ja omia perheenjäseniäsikin rapsuttamaan koiraa rinnasta, ei pään päältä. Kaikenlaisia uhkaavia, ylhäältä alas suuntautuvia eleitä tulee välttää. Katso, etteivät ohikulkijatkaan pääse koskemaan koiraan!

7. Pidä koira erossa dominoivista lajikumppaneistaan. Pomotus latistaa itseluottamusta.

8. Älä kehu koiraa pelokkuudesta. Tyynnyttelevän äänensävyn voi koira tulkita kehumiseksi. Älä silittele sitä, jos se säikähtää. Pelokkuudesta on tarkoitus päästä eroon eikä kannustaa siihen. Yritä sen sijaan käyttäytyä, niin kuin tilanteessa ei mitään omituista olisikaan ja vie koira kauemmas.

9. Jos koira pelkää vieraita ihmisiä, anna heidän tarjota koiralle makupalaa ensin kyykyssä selkä koiraan päin. Vähitellen koiran kerätessä mukavia kokemuksia voit antaa apulaistesi kääntyä enemmän ja enemmän koiraan päin ojentaessaan namia. Etene koiran ehdoilla! Muista, että tuijottaminen merkitsee koiralle uhkaa. Neuvo apulaisiasi olemaan katsomatta koiraa suoraan missään vaiheessa.

10. Opetelkaa "hassuttelu". Anna jokin merkkisana, vaikkapa "hippelihappeli" tai "nyt on kivaa". Villitse sen jälkeen koira makupaloin, leluin ja leikkimällä. Hassuttelun aikana sinun tulee pitää koiran huomio täysin itsessäsi. Kun saat koiran iloiseksi jo sanoessasi tämän merkkisanan, voit käyttää hassuttelua koiran mielestä uhkaavissa tilanteissa. Jos koira on pelästymäisillään, alkakaa hassutella yhdessä ja ottakaa tilanteeseen vähin äänin etäisyyttä. Jos saat koiran keskittymään itseesi, se unohtaa epämukavan tilanteen.

11. Koirat rauhoittelevat itseään ja lajikumppaneitaan haukottelemalla. Ihminenkin voi käyttää tätä hyväkseen. Jos koira stressaa, ala haukotella. Jatka haukottelua säännöllisesti usean minuutin ajan.

Kuten tunnettua, aikainen tutustuminen erilaisiin asioihin, ihmisiin ja eläimiin (sosiaalistuminen) on koiralle tärkeää, erityisesti jos koira on ns. varautunutta rotua. Miten aikaisin koiran tutustuttaminen pitäisi aloittaa onkin kaksipiippuinen juttu. Ennen pennun rokotusohjelman läpikäyntiä pikkuista suojaavat tartuntataudeilta vain emon vasta-aineet, jos nekään. Kuitenkin aika ennen tätä maagista neljän kuukauden rajaa on hyvin tärkeä vaihe pennun sosiaaliselle kehitykselle. Teit niin tai näin, teit aina väärinpäin - jos pentua pitää pari kolme kuukautta lasikaapissa, siitä voi tulla hyvin arka ja pelokas, mutta jos pennun antaa tutustua kaikkeen mahdolliseen heti alusta saakka, se voi sairastua. Ehkä olisikin mahdollista löytää jonkinlainen kultainen keskitie. Joka tapauksessa asiasta on paras jutella oman eläinlääkärin kanssa ja selvittää, mikä riski kannattaa ottaa.

© Milla Havanka