Sivu 9 Perheessämme asustaa kaksi kk. saksanseisojaa. Kummatkin omissa tarhoissaan, jottei nuorempi roikkuisi koko ajan vanhemman kimpussa yrittämässä leikkiä. Ne pääsevät päivittäin pihalle, luonnollisesti. Juuri kun ne ovat päässeet vapaiksi, ne juoksevat hurjaa vauhtia vierekkäin, ja nuorempi haukkuu innostuneesti. Kun vanhempi rouva tulee luokseni (toinen koiristamme siis), pian on jo nuorempi narttumme vieressäni tai käpälöimässä vanhuksen kuonoa. Mustasukkaisuutta esiintyykin juuri huomioinnissa. Vanhus haluaa paljon rapsutuksia, nuori taas haluaa että sen kanssa leikitään. ;) Vanhempi koira on laumassamme ylempänä. Nuorempi koira on välillä yrittänyt päästä ylemmäs. Silloin vanhus palauttaa nuoren takaisin maan pinnalle murahtamalla tylsistyneesti. Tällöin toinen uskoo yleensä ja lähtee. Jos ei lähde, niin vanhus toistaa murahduksen. Jos se ei auta, se nostaa ylä huulensa niin että hampaat näkyvät. Onneksi niitä ei koskaan tarvitse käyttää, sillä nuorempi on viisas ja keksii muuta tekemistä. Olen yllättynyt nuoren koiramme toiminnasta. Jos vanhempi huomaa jotain kiintoisaa rajojen toisella puolella ja yrittää karata, neiti (nuori) tulee luokseni, haukahtelee, kiertää ympyrää ja hypähtelee. Silloin minun tulee seurata sitä ja se vie minut karkuun yrittävän vanhemman luokse. Silloin saan rouvan kutsuttua pois. =) Lenkillä koiramme nuuskivat milloin mitäkin kohtaa maasta. Kummatkin kulkevat nätisti flexeissään, mutta välillä flexit menevät väkisin ristiin. Mikä kumma siinä onkaan, että tutunkin koiran jätökset pitää nuuskia; Jos jompi kumpi tekee tarpeensa, toinen on heti ne nuuskimassa. Eivätkö he muuten toisiaan tunne? ;) Ruoat koiramme saavat kummatkin omiin tarhoihinsa, eikä niistä siten tule kiistaa. Joskus ovat ruokailleet yhdessä ulkona, ja kummatkin pysyvät omilla kupeillaan kiltisti. Leluista ei meillä päin tule riitaa. Vanhempi ei enää jaksa innostua palloista tai naruleluista ja on luovuttanutkin ne kokonaan nuorelle. Jos koirat saavat luita, ne jäystävät omiaan eivätkän toistensa. Onneksi. Elämme onnellisesti ja sopuisasti yhdessä, vaikka toinen aina ilmoittaakin jos toinen yrittää karata. =) Meidän taloudessa asustaa kaksi koiraa. Vanhempi 2,5 tolleri uros ja 13 vko Keskikokoinen portugalin podengo uros. Kun pentu päätettiin ottaa annoimme tollerin haistella useaan otteeseen vaatteita jotka meillä oli päällä pennun luona käydessä, samalla toistelin pennun nimeä. Sanomalehdet levitettiin yhteisvoimin lattialle minun irroitaessa lehtiä ja tollerin viedessä niitä matolle intona puhkuen. Mietimme pitkään kuinka tollerimme suhtautuu tähän uuteen tulokkaaseen, mutta aliarviomme Hra Kettusen täysin, sillä heti pennun kotiuduttua se otti "isoveljen" roolin hienosti omakseen. Se esitteli ylpeänä, häntä korkealla liehuen lelujaan pennulle ja vauvan paetessa vessaan turvaan jännityksen kasvaessa liikaa vanhempi uroksemme jäi kiltisti odottamaan kynnykselle että pentu rohkaistuu. Olemme myös huomanneet pientä käytöskoulua tapahtuvan koiriemme välillä. Tolleri selkeästi komentaa kun pentu tekee jotain väärin. Kukkien ja kenkien syönnistä rangaistaan kuonon tökkäisyllä ja tottelemattomuudesta tolleri saattaa haukahtaa pennulle. Kävipä myös niin että koiriemme ollessa pikkusiskojen hoidossa pentu teki luvattoman pikku retken naapurin pihalle. Viisas tollerimme haukkui varoitukseksi meille kaksijalkaisille, kun pentu ylitti rajan ja otti vielä hännästä kiinni kun pienempi ei totellut vanhemman käskyä. Tästä pentu suivaantuneena meni pensaaseen piiloon ja murisi sieltä vastalausetta vasikoinnista ihmisille. Tämä on varmasti täysin normaalia laumakäyttäytymistä, mutta meidän silmissä jopa inhimillistä aina välillä. Nämä kaksi nukkuvat vierekkäin sovussa sohvalla ja leikkivät yhteisiä vetoleikkejä paljon. Tolleri on ollut aina hyvin vahvaluonteinen koira ja nyt onkin hauskaa huomata että se antaa pennun pitää lelun hyvin usein leikin päätyttyä. Emäntä taas on ilkeämpi ja pitää lelun aina itsellään. Kommunikointi on niin tiivistä että välillä tuntuu täysin mahdottomalta olla kiinnostavampi osapuoli esim. koulutustilanteissa. Pennun nukkuessa päiväunia tolleri saattaa useaan otteeseen käydä katsomassa sitä toisesta huoneesta. Nuuskien se saa varmistuksen että pentu on kunnossa tai ettei se ole saanut mitään herkkuja tollerin nukkuessa. Ulkona pentu mennä viipottaa ja minä kiitän onneani että viitsin suorittaa tollerin perustottelevaisuuden kuntoon ennen pentua. Mielenkiinnolla odotan mitä tulevaisuus tuo näille kahdelle eteensä. Nyt pentu tuoksuu vauvalle ja on avuton, mutta kuinkas kuono pannaan kun se alkaa kasvaa isoksi ja kokeilee rajojaan... www.kumikana.org > Kimpassa > Edellinen -9- Seuraava