www.kumikana.org - Kimpassa

Sivu 4

Haimme nuoremman koiramme kk. villakoiran J:n meille Virosta (ihan kennelistä tietysti). Kun sitten laivamatkan ja tunnin ajomatkan jälkeen tulimme kotiin oli J tietysti ihan väsynyt. Kun avasimme oven, tulla sähelsi vanhempi 8 v. sekarotuisemme ovesta ihan tohkeissaan, eikä suinkaan siitä, että oli uusi koira, vaan siitä että olimme olleet pitkään poissa. Se nuuhkaisi vain pari kertaa J:tä ja sillä selvä. J taas tärisi pelosta, sillä se oli elänyt koko elämänsä eli 8 viikkoa kääpiövillakoirien kanssa.
Parin viikon päästä M:lle iski masennus. Ihan kuin se olisi ennen sitä jotenkin ajatellut, että J on vaan joku hoitokoira. Se alkoi tulla yhä mustasukkaisemmaksi vaikka parhaamme mukaan huomioimme molempia yhtä paljon. Se sama mustasukkaisuus jatkuu yhä... Muuten J on sopeutunut täydellisesti isojen koirien tavoille; kaikki sen koirakaveritkin ovat sitä ainakin kaksi kertaa suurempia, ja J on niin ärhäkkä pakkaus, että jos esim. joku isompi satuttaa sitä J on heti toisen hännän kimpussa.
M yrittää aina olla tosi välinpitämätön J:tä kohtaan, mutta kumminkin jos joku toinen koira ärhentelee J:lle, tulee M paikalle J:n turvaksi. Ja kun kaikki lähtee kouluun ja töihin, jäävät koirat niin kivasti vierekkäin nukkumaan. Ja melkein joka päivä ne leikkivät niin, että J repii vaikka M:n korvaa, ja kun M yrittää ottaa J:tä kiinni menee J M:n vatsan alle... Ja vaikka M on tosi "epä-äidillinen", huolehtii se J:stä, ja antaa sen syödä ruokansa.

Minulla oli kaksi sekarotuista, joista toinen kuoli vuosi sitten. Koirat olivat aika saman ikäisiä, uros puolisen vuotta vanhempi kuin narttu ja saman kokoisiakin. Luonteeltaan ne olivat kuin yö ja päivä; uros oli loputtoman energinen ja älykäs, narttu taasen on ollut aina ns. "sohvaperuna" eikä mikään järjen jättiläinen ja taatusti maailman kiltein koira (kaikkihan silti sitä samaa sanovat...).
Ruokailussa narttu söi ensin oman ruokansa ja siirtyi sitten uroksen kupille, tämä jäi katsomaan vierestä kun kuppi tyhjeni. Tosin narttu on muutenkin niin ahne että söisi melkein pieniä kiviäkin kun taas uroksella ei tuntunut liikenevän aikaa moiselle hömpötykselle.
Vaikka uros ei yleensä sen suuremmin piitannut vaikka narttu söikin sen ruoat, tilanne oli täysin toinen jos olin temputtamassa urosta ja palkitsemassa sitä makupalalla. Jos narttu silloin yritti tulla nappaamaan makkaraa välistä, uros ärähti sille heti. Uroksen pyytäessä levottomana lenkille tms. ja käskettyäni sen odottaa vielä vähän aikaa se päätti yleensä purkaa harminsa lattialla puolitajuttomana retkottavaan narttuun käyden tämän niskavilloihin kiinni, yrittäen saada sitä temmotuksi leikkiin.
Lenkillä uroksella oli yleensä kauhea kiire eteenpäin kun taas narttu viihtyi samaa hajua analysoiden paikallaan vaikka puoli tuntia. Niiden tutkiskellessa samaa hajua uroksella oli ikävä tapa merkata se nartun pään kautta... Siinä oli mukava aina yrittää saada toinen pois alta tai mennä aina suihkun kautta sisälle.
Koirathan ovat pieniä lapsia koko ikänsä, kuten joku on sanonut, ja meillä se näkyi jatkuvana kiistelynä huomiosta. Leikatessani toisen koiran kynsiä toinen oli koko ajan tunkemassa päätään syliin tyyliin "mamma mää kans". Rapsutusten kerjääminen oli luku sinänsä. Aina piti ängetä väliin ja sohvalle kiivettiin vaikka päällekkäin että tulisi silitellyksi.
Narttu oli (naisten tapaan?) mustasukkainen uroksesta. Jonkun nartun kyllästyttyä uroksen liialliseen tuttavuuden tekemiseen ja ärjähdettyä sille tuli tämä lammasta säyseämpi neiti ja ajoi mokoman uhittelijan tiehensä. Saman kohtelun sai myös ystäväni kiimassa oleva kissa joka ilmeisesti kiehnasi liikaa uroksen ympärillä...
Muutoin tämän pariskunnan yhteiselo oli aika leppoisaa, eikä niillä ikinä ollut mitään sen kummempia välien selvittelyjä. Sohvalla nukuttiin toinen toistensa päällä ja sikin sokin sekaisessa kerässä sulassa sovussa.